Upea nunnaluostarielokuva huokuu tukahdutettua seksiä ja melodraamaa

Musta narsissi -elokuvan nunnat ovat tulleet Himalajalle perustamaan sairaalaa ja koulua, mutta viikkojen edetessä heidän ajatuksiaan valtaavat esteettiset ilot, menneisyyden muistot ja lihallinen halu.

Sisar Ruth (Kathleen Byron, kesk.) tuntee vetoa maskuliiniseen Deaniin (David Farrar). Seurassa myös ylisisar Clodagh (Deborah Kerr).

5.11. 2:00 | Päivitetty 5.11. 10:49

Draama

Musta narsissi ★★★★★

Britannia 1947

Teema la klo 21.05 ja Yle Areena (K12)

Himalajan vuoristossa sijaitsee palatsi, johon paikallinen kenraali majoitti aikanaan haareminsa ja jonne nyt muuttaa joukko nunnia.

Tapahtumapaikassa yhdistyvät askeettinen ankaruus ja vihjaukset nautinnosta. Rapistuneen palatsin sisälläkin tuulee, mutta katossa roikkuu kristallikruunu ja seinillä komeilee maalauksia haaremin naisista.

Sama ristiveto jatkuu läpi tarinan. Kalkutasta maaseudulle matkannut ylisisar Clodagh (Deborah Kerr) katraineen uskoo lähimmäisten palvelemiseen – he ovat tulleet perustamaan sairaalaa ja koulua –, mutta viikkojen edetessä nunnien ajatuksia valtaavat esteettiset ilot, menneisyyden muistot ja lihallinen halu.

Puutarhasta vastaava sisar Philippa (Flora Robson) istuttaa juuresten sijaan kukkia. Sisar Ruth (erinomainen Kathleen Byron) hakeutuu kenraalin edustajan, korostetun maskuliinisen Deanin (David Farrar) seuraan.

Rumer Geddenin romaaniin pohjaava teos edustaa brittielokuvan ehkä kaikkein arvostetuimman parivaljakon Michael Powellin ja Emerick Pressburgerin huippukautta. Siihen luetaan myös vuotta myöhemmin ensi-iltansa saanut Punaiset kengät (1948). Kaksikko julkaisi molemmat The Archers -tuotantoyhtiönsä nimissä.

Mustan narsissin kerronta yhtä aikaa piilottaa ja paisuttelee. Seksuaalisuuden tukahduttaminen ei jää huomaamatta, kun Pressburger ja Powell kärjistävät tunteita kauhun ja melodraaman sfääreihin. Ristiriidassa riutuvan Ruthin meikki saa lopussa jo teatraalisia piirteitä, mutta samalla hänen lähikuvansa pelottavat edelleen.

Myös miljöön kohdalla luotetaan enemmän tyyliin kuin realismiin. Intialainen vuoristomaisema ja aavemainen luostarikin on pitkälti luotu studio-olosuhteissa, mikä ei kuitenkaan vie tippaakaan niiden tenholta.

Ylisisar Clodagh (Deborah Kerr) uskoo lähimmäisten palvelemiseen.

Mustan narsissin ensi-illasta on 75 vuotta. Vaikka esimerkiksi Jean Simmonsin ruskeassa kasvomaalissa tekemä sivurooli intialaisnaisena on auttamattomasti vanhentunut, elokuvan ironinen huora ja madonna -asetelma voisi hyvinkin olla tästä ajasta.

Hyvä naiseus tarkoittaa itsensä uhraamista, paha naiseus seksiä. Yhdessä mieleenpainuvimmista kohtauksista kaksi naista istuu vastakkain: toinen levittää huulilleen räikeää punaa ja toinen hamuaa uskonnollista kirjallisuutta.

Eikä miehen asema ole sen yksinkertaisempi. Kun jalokivillä koristautuva ja opiskelusta kiinnostunut nuori kenraali (Sabu) saa neuvon ”ala käyttäytyä kuin mies”, se on kehotus naisen lyömiseen.

Draama vie yli 2500 metrin korkeuteen mutta ei tavoittele taivaallista valoa vaan kyntää toisen maailmansodan jälkeisten sukupuolijännitteiden maastoa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat