Radion sinfoniaorkesterin konsertit myytiin loppuun, eikä ihme: Ohjelma on korvakarkkia alusta loppuun

Hilary Hahn villitsi ja puhutteli RSO:n konsertissa.

Hillary Hahn ja Nicholas Collon.

10.11. 15:04

Klassinen

Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa 9.11.2022. Joht. Nicholas Collon, sol. Hilary Hahn. – Lindberg, Sibelius, Dvořák.

Helsingin syksyyn on mahtunut suursuosioon nousseita kulttuuritapahtumia, kuten Innocence Kansallisoopperassa ja Pina Bauschin Vollmond Tanssin talossa. Vähän samaa henkeä löytyi Saksan-kiertueen ohjelmaa esittelevästä Radion sinfoniaorkesterin loppuunmyydystä konsertista keskiviikkona. Myös torstain konsertti on loppuunmyyty.

Eikä ihme: Nicholas Collonin johtama ohjelma on korvakarkkia Magnus Lindbergin Choralen ensisävelistä Dvořákin yhdeksännen sinfonian dvorakmaisen pitkään lopetteluun saakka. Väliin sijoittui epäilemättä suurin yleisömagneetti: Sibeliuksen viulukonsertto Hilary Hahnin tulkitsemana.

Lindbergin Bachin koraalia Es ist genug hyödyntävä, vuonna 2002 kantaesitetty Chorale on mittaansa isompi teos: kuulija napataan välittömästi puristusotteeseen keskelle tapahtumia. Teos on tiivistetty maraton: vain kuudessa minuutissa ehditään kulkea monien maisemien ja suurten kysymysten halki.

RSO:n paletti sisälsi hienoja sävyjä. Teos varmasti hitsautuu yhteen sitä tiiviimmin, mitä useampia esityksiä on takana. Jo keskiviikon versio oli vaikuttava.

Äärimmäisen romanttista vailla itsekorostuksen häivää. Sellainen olo Hilary Hahnin ja RSO:n Sibeliuksen konserton tulkinnasta tuli. Hahnin fraseeraus puhutteli, ja ennen kaikkea hänen uskomaton, laajan mutta hallitun vibraton sävyttämä sointinsa, joka olisi läpäissyt minkä tahansa muurin. Ensimmäisen osan kadenssissa tuntui kuin Hahn olisi jakanut jotain siitä, minkä kokee pyhäksi. Pyhyyden vaikutelma syntyi myös encoressa, joka oli Sarabande Bachin toisesta sooloviulupartitasta.

Siinä missä Lindbergin Choralessa ei ole sävellyksenä mitään ylimääräistä, ei sitä ollut myöskään Hahnin soitossa. Se oli sisäistettyä musiikkia olematta laskelmoitua. Kaari katsoi kauas. Toisen osan fraseerauksesta löytyi paikoin inttävää uhmaa. Huikeassa finaalissa kuului kontrollin ja kurittomuuden tanssi.

Nicholas Collon vaikuttaa johtavan Dvořákia mielellään. Yhdeksäs sinfonia Uudesta maailmasta tulvii karaktäärejä ja mieleenpainuvia melodioita. On täysin selvää, että Dvořák on saanut sinfoniaan vaikutteita afrikanamerikkalaisista spirituaaleista, joihin hänet tutustutti musta laulaja ja säveltäjä Harry T. Burleigh.

Collonin ja RSO:n tulkinnasta nautti. Siitä välittyi soiton ilo ja draama, joka ei missään vaiheessa karannut mauttomuuksiin, herkkyys nyansseille, uskallus olla kepeä, halu soittaa. Vaikka se oli vakavissaan, se ei ottanut itseään vakavasti.

Juuri siksi siihen oli helppo uskoa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat