Huippu­dokumentaristi näyttää, kuinka fyysisesti ja psyykkisesti huonosti voi entinen lapsitähti Selena Gomez

Entinen Disneyn lapsitähti Selena Gomez pyysi dokumentaristin seuraamaan elämäänsä. Lopputuloksesta tuli poikkeuksellinen, koska se onnistuu paljastamaan jotain hänen haavoittuvuudestaan ja siitä, mitä lapsitähteydestä vapautuminen vaatii.

Selena Gomez My Mind & Me -dokumentin lanseeraustilaisuudessa Los Angelesissa marraskuun alussa.

15.11. 2:00 | Päivitetty 15.11. 7:19

Lapsen ei pitäisi joutua tekemään töitä.

Ei, vaikka työnkuvaan kuuluisin juoksenteleminen ja laulaminen ison pehmoleluhahmon seurassa satumaisissa kulisseissa.

Lapsitähden ammatti ja sen mukanaan tuoma julkisuus vaikuttavat muodostavan huonon kasvuympäristön. Todisteina ja esimerkkeinä käyvät entiset Disneyn lapsinäyttelijät.

Tällä kertaa vaikeuksistaan kertoo laulaja-näyttelijä Selena Gomez marraskuun alussa Apple Tv -suoratoistopalvelussa julkaistussa dokumenttielokuvassa My Mind & Me.

Instagramissa Gomez sanoo toivovansa, että voisi tarinansa jakamalla auttaa toisia puhumaan omista vaikeuksistaan.

Suloisen Selena Gomezin (s. 1992) ura alkoi 7-vuotiaana, kun hän pääsi mukaan esikouluikäisille suunnattuun Barney ja ystävät -televisiosarjaan. Disneylle hänet palkattiin vuonna 2004. Gomez sai muun muassa sivuroolin Hannah Montana -sarjasta, joka teki Miley Cyruksesta tähden. Teini-ikäisenä Gomez nousi suosioon Waverly Placen velhot -sarjassa ja hänet nähtiin useissa teinielokuvissa.

Vuonna 2012 hän alkoi tehdä irtiottoa kilteistä rooleistaan ja näytteli Harmony Korinen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa, huumeiden ja rikosten täyttämässä elokuvassa Spring Breakers.

Gomez on julkaissut myös kolme sooloalbumia, joista viimeisin Rare julkaistiin vuonna 2020.

My Mind & Me -elokuva seuraa nyt kolmekymppisen Gomezin elämää kuuden vuoden ajan. Se keskittyy lähinnä tähden fyysiseen ja psyykkiseen huonovointisuuteen, joka vaikuttaa olevan hänen elämäänsä pitkälti määrittävä tekijä.

Elokuvan on ohjannut yhdysvaltalainen Alek Keshishian.

Keshishian tunnetaan parhaiten vuonna 1991 ilmestyneestä elokuvasta Madonna: Truth or dare. Elokuva dokumentoi popin kuningattaren elämää Like a Prayer -hittilevyn kiertueella, ennen kabbala-henkistymistä. Elokuvan kansainvälisessä levityksessä käytetty nimi In Bed With Madonna kuvastaa, miten lähelle Madonnaa ohjaaja onnistuu katsojan viemään, aivan tähden iholle ellei jopa sen alle.

Madonna: Truth or Dare maalasi potretin poptähden elämästä takahuoneissa, tanssiryhmänsä ja ”chosen familyksi” nimittämänsä avustajista ja muista lähipiiriläisistä koostuvan perheensä kanssa.

Tuohon kuvaan ihastui myös Gomez, joka kertoo Vanity Fair -lehden haastattelussa nähneensä elokuvan seitsemän kertaa.

Keshishian sanoo The Guardianin haastattelussa, ettei itsensä toistamisen pelossa ole aikaisemmin halunnut tehdä muita Madonna-dokumentin kaltaisia taltiointeja muusikon elämästä. Kun Gomez ensimmäisen kerran vuonna 2015 pyysi Keshishiania kuvaamaan elokuvan tulevasta kiertueestaan, ohjaaja kieltäytyi.

Ohjaaja Alek Keshishian ja Selena Gomez.

Myöhemmin Gomez kuitenkin hurmasi hänet ”haavoittuvaisuudellaan ja aitoudellaan”, Keshishian sanoo.

Keshishian kuvailee työskentelytapaansa jopa tungettelevaksi. Ehto My Mind & Me -elokuvan ohjaamiselle oli, että ohjaajalla olisi pääsy kaikkialle Gomezin elämässä.

Takahuoneisiin ja kiertuebusseihin katsojatkin pääsevät nykyisin sosiaalisessa mediassa. Siksi Keshishianin pyrkimys oli ammentaa kertomus jostakin syvemmältä, Gomezin henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta, päiväkirjamerkinnöistä ja menneisyydestä.

Elokuvassa Gomez lupaa kertoa ”vain synkimmät salaisuutensa”.

Keshishianin osittain Iphonella kuvaama videomateriaali vuorottelee Gomezin päiväkirjamerkintöjen ja lapsuudessa kuvattujen videopätkien kanssa.

Dokumentin alussa Gomez istuu suuren areenan takahuoneessa ja esittää lukuisia itsekriittisiä syytöksiä muun muassa ulkonäöstään ja esiintymistaidoistaan. Vuosi on 2016 ja Gomez harjoittelee Revival-maailmankiertuetta varten. Kiertueen oli määrä tuoda tähti Suomeen saakka, mutta matka keskeytyi.

Samana vuonna Gomez kertoi joutuvansa pitämään taukoa keikkailusta reumasairauksiin kuuluvan lupus-autoimmuunitaudin aiheuttamien paniikkikohtausten vuoksi. Vuonna 2017 hänelle tehtiin munuaisensiirtoleikkaus, ja vuonna 2020 Gomez kertoi kärsivänsä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Selena Gomez lavalla Revival-maailmankiertueen konsertissa Chicagossa kesällä 2016.

Keshishian ei lopulta kuvannut Gomezin vaikeimpia hetkiä. Niistä kertovat ystävät ja perhe säikähtäneen näköisinä.

Sen sijaan ohjaaja päätti seurata Gomezin parantumisen reittejä.

Suurin osa dokumentista keskittyy aikaan ja tapahtumiin Gomezin kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin jälkeen. Keshishian kertoo The Guardianin haastattelussa, että dokumentin kannalta käänteentekevä hetki oli Gomezin saama diagnoosi ja tämän halu kertoa asiasta julkisesti – tiedottajan vastusteluista huolimatta.

Ohjaajan mukaan auttavaisuus on Gomezin akilleenkantapää. Sen verukkeella tähden saa tekemään miltei mitä tahansa.

Hoitojakson jälkeen Gomez palaa tekemään musiikkia, mutta keskittyy tällä kertaa myös mielenterveystyöhön liittyvään hyväntekeväisyyteen.

Kontrasti Keniassa tehdyn hyväntekeväisyysmatkan sekä Lontoossa kuvattujen lehdistötilaisuuksien välillä hämmentää katsojaakin. On vaikea kuvitella, että kaksi niin erilaista maailmaa ylipäätään mahtuvat samalle planeetalle.

Keniassa nuoret koululaiset puhuvat rakkauden merkityksestä, kun taas lehdistötilaisuuksissa aikuiset toimittajat tiedustelevat Gomezilta tämän lempiväriä.

Dokumentti luo Gomezista ristiriitaisen kuvan ja hyvä niin. Kompleksisille naishahmoille on populaarikulttuurissa tilaa.

Gomez on on diiva mutta empaattinen, väsynyt mutta työteliäs, ystävilleen vikuroiva, toisinaan jopa marttyyrimainen mutta samalla myös äidillinen huolehtija.

Viime vuosien aikana entisten Disney-lapsinäyttelijöiden jokseenkin tai erittäin traagisia tarinoita on toistettu esimerkiksi poptähti Britney Spearsista, Demi Lovatosta ja Miley Cyruksesta kertovissa dokumenteissa.

Esimerkiksi Spears jäi pitkäksi aikaa tasapainottelemaan puhtoisen neitsyen ja haluttavan poptähden roolin välille. Yhdysvaltojen niin sanotulta Raamattuvyöhykkeeltä kotoisin olevan poptähden neitsyyteen suhtauduttiin yhtä pakkomielteisesti kuin hänen punaiseen lateksiasuunsa Oops!...I Did It Again -kappaleen musiikkivideolla. Tavallaan Spears vapautui roolinsa kahleista vasta vuonna 2007 käytyään huumevieroituksessa, ajeltuaan hiuksensa kaljuksi ja rikottuaan puhtoisen kuvansa täydellisesti.

2010-luvulla kasvaneilta lapsitähdiltä on tyypillisesti vaadittu jonkinlainen skandaaliin verhottu aikuistumisriitti voidakseen jatkaa uraansa. Se, mihin Spears ajautui median myllytyksen seurauksena vuonna 2007, on viime vuosina vaikuttanut jopa tietoiselta valinnalta monien muiden tähtien uralla.

Perinteisiin sukupuolirooleihin nojaavan Disneyn sarjojen poikahahmot ovat valmiiksi itsenäisiä ja toimeliaita. Heitä näyttelevien lapsitähtien vaikuttaa olevan tyttöjä luontevampaa siirtyä aikuisuuteen. Riittää, että parta alkaa kasvaa.

Tytön asema on monimutkaisempi. Puhtoinen kuva on pistettävä pirstaleiksi.

”Britneyt” voi tehdä vaikkapa esiintymällä alasti, ajelemalla hiuksensa tai käyttämällä julkisesti päihteitä. Esimerkiksi Disney-kanavan Hannah Montana -hahmona aikaisemmin tunnettu poptähti Miley Cyrus leikkasi tukkansa ja ratsasti Wrecking Ball -kappaleen musiikkivideollaan rakennustyömaan purkukuulaa muistuttavalla keinulla alasti.

Gomezilta tämän kaltainen aikuistumisriittiskandaali puuttuu.

Suurin otsikoita nostattanut asia liittyi pitkään Gomezin yksityiselämän tapahtumiin ja eroon poptähti Justin Bieberistä.

Selena Gomez ja Justin Bieber kameroiden ristitulessa American Music Award -musiikkigaalassa Los Angelesissa marraskuussa 2011.

Uudessa dokumentissa suhde mainitaan lähinnä välillisesti, kun Gomez elokuvan alkupuolella itkee suuren areenan takahuoneessa sitä, että haluaisi riittää vain itsessään ja myöhemmin toteaa, että ero Bieberistä oli parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut.

My Mind & Me -dokumentti asettuu väistämättä aikaisempien Disney-tähdistä kertovien dokumenttien jonon jatkoksi, mutta onnistuu erottumaan hienovaraisuudellaan, kenties ohjaajan tarkkanäköisyyden ansiosta.

Gomezin kamppailut tuntuvat tutuilta. Vastoinkäymiset ovat melko jokapäiväisiä: sydänsuruja, terveydellisiä vaikeuksia, mielenterveyden ongelmia. Julkisuuden valokeilassa ne kuitenkin muuttuvat valtavan suuriksi.

Gomez ei vaikuta järin tyytyväiseltä elämäänsä poptähtenä, mutta kokee silti velvollisuudekseen olla hirvittävän kiitollinen työstään ja saamistaan mahdollisuuksista. Hän on näyttelijä, mutta tehnyt lopulta lähinnä sivurooleja. Hän on laulaja, mutta äänessä on arveluttavaa haurautta. Itsevarmimmillaan Gomez vaikuttaa olevan mielenterveysgaalassa puhuessaan ja voidessaan halata fania, joka kertoo hänelle vaikeuksistaan.

Torstaina 3. marraskuuta julkaistussa The Rolling Stone -lehden haastattelussa hän vihjasi jättävänsä julkisuuden ainakin toistaiseksi. ”Välillä on vain hyvä kadota”, Gomez sanoi.

Uuden dokumentin lopussa Gomez ei vieläkään oikein osaa vastata kysymyksiin omasta voinnistaan. Parantuminen olisi varmasti helpompaa varjossa julkisuuden valokeilalta.

Selena Gomez poseerasi Minni Hiiren kanssa High School Musical 2 -elokuvan ensi-illassa Anaheimissa elokuussa 2007.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat