Utsjoella asuvat kaksoset opettelivat lapsena balettia Youtubesta – Nyt he ajavat saamelaisten asiaa taiteen avulla

Tanssija-koreografit Gáddjá ja Biret Haarla Pieski muuttivat tanssin vuoksi Utsjoelta Helsinkiin ja Brysseliin. Saamelaisuus on läsnä heidän tanssissaan, mutta ihmisinä ja taiteilijoina he ovat myös paljon muuta.

Tanssija-koreografit Gáddjá ja Biret Haarla Pieski ovat kaksossisarukset. He ovat harrastaneet tanssia yhdessä lapsesta saakka, mutta tanssijoina heissä on myös paljon eroja. Heidät kuvattiin Kiasmassa.

16.11. 2:00 | Päivitetty 16.11. 11:30

Viime keväänä tanssija-koreografit Gáddjá ja Biret Haarla Pieski harjoittelivat luentojen jälkeen brysseliläisen nykytanssikoulun tanssisalissa.

He olivat tuoneet kaksi saamelaispuku gáktiin kuuluvaa ládjogahpir-lakkia ensimmäistä kertaa mukanaan koulurakennukseen. Haarla Pieskit valmistelivat koulun tanssisalissa EU-Sámi Week -tapahtumaan tekemäänsä koreografiaa Starting from Staring / Čalmmiid Čađa.

”Mentiin tanssisaliin ja laitettiin saamelaista musiikkia soimaan. Tuntui siltä, että koko rakennus tärisi”, Biret Haarla Pieski kuvailee.

Oli symbolisesti merkittävää, että ládjogahpir-päähine kaikessa arvokkuudessaan tuli eurooppalaisen tanssi-instituutin saliin.

”Tunne oli sama joka tulee, kun saamelaiset kokoontuvat yhteen ja pystyn puhumaan omaa kieltäni ja olemaan ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät minua ja minä ymmärrän heitä.

Saamelaisnaiset käyttivät arvokasta, kruunun kaltaista ládjogahpir-päähinettä 1800-luvulla. Sarvilakin arvellaan kuvastaneen naisen valtaa ja asemaa yhteisössä.

Ládjogahpirin komea sarvi leikattiin, ja lakista tuli päänmyötäinen samoihin aikoihin, kun kristinusko levisi saamelaisalueelle. Naisen asema yhteisössä muuttui. Gáddjá ja Biret Haarla Pieski arvelevat, että kristinuskon näkökulmasta lakin sarvi muistutti pirua. Kenties sen vuoksi päähineen käyttäminen nähtiin syntinä ja lakkeja poltettiin tai pakkolunastettiin museoihin ympäri Eurooppaa.

”Vaikka lakin käyttämiseen on liittynyt paljon häpeää, nyt sen asettaminen päähän tuntuu hyvin voimaannuttavalta, kun miettii sen kovaa historiaa”, Biret Haarla Pieski sanoo.

Viime vuosina alkuperäiskansoille kuuluvia museoesineitä on alettu palauttaa alueille, joilta ne ovat oikeasti peräisin. Palautukset ovat mahdollistaneet sen, että perinteisten esineiden ja käsitöiden tekemistä on voitu tutkia ja kulttuuria elvyttää.

Saamelaiset naiset ovat alkaneet valmistaa ládjogahpir-lakkeja uudestaan. Myös Haarla Pieskit käyttävät niitä gáktin kanssa.

Vaikka ládjogahpirit eivät ole fyysisesti lavalla Starting from Staring / Čalmmiid Čađa -teoksessa, ne ovat Haarla Pieskien mukaan olleet mukana luomisprosessissa ja ajatuksissa ja vaikuttaneet teoksen sisältöön.

Lue lisää: Suomessa tehtiin tänä syksynä historiaa, kun Golle-Gáddján sarvi­lakki palasi kotiin – Saamelais­esineet ovat täynnä kätkettyjä merkityksiä

Gáddjá ja Biret Haarla Pieski tulkitsevat kommunikoidessaan usein toistensa silmiä. Tanssiteos Starting from Staring / Čalmmiid Čađa lähtee liikkeelle lapsekkaan tuijotuksen ja uudelleen näkemisen ajatuksesta.

Haarla Pieskit ovat 22-vuotiaat kaksossisarukset ja kotoisin Utsjoelta. He aloittivat tanssiharrastuksen yhdeksänvuotiaina yhdessä pikkuserkkunsa kanssa.

”Serkku osittain pakotti meidät mukaan tanssitunneille, joita oli silloin Norjan puolella Karasjoella, koska Suomen puolella ei sillä alueella ollut mahdollisuutta harrastaa tanssia”, Gáddjá Haarla Pieski sanoo.

Karasjoen kulttuurikoulussa oli yksi opettaja, joka opetti modernia tanssia. Harjoituksia oli kerran viikossa, mutta Haarla Pieskit halusivat tanssia enemmän. He alkoivat harjoitella kotona toisiaan korjaten.

”Meillä oli New York City Ballet -dvd, jonka avulla opeteltiin, ja Youtubesta katsottiin videoita ballerinoista. Lisäksi tehtiin omia tanssi- ja teatteriesityksiä saamelaisnuorten taidetapahtumaan, joka järjestettiin vuosittain.”

Gáddjá Haarla Pieskin mukaan tanssiminen sai heidät aivan hullaantumaan. Innostus tuli baletin tekniikoiden opettelusta, mutta myös siitä, että raajojaan käyttämällä pystyi ilmaisemaan maailmaa, jossa elää.

Lopulta koko perhe muutti tanssiharrastuksen perässä Helsinkiin, jossa tanssin harrastamisen mahdollisuuksia oli enemmän.

Sisarukset opiskelivat ensin Kruununhaan yläasteen koulun tanssipainotteisella luokalla, jonka jälkeen he siirtyivät Kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitoksen ammatilliseen balettitanssijan ja Eiran aikuislukion ylioppilastutkinnon yhdistävään kaksoistutkintoon.

Matka Utsjoelta Helsinkiin, tunturilta kaupunkiin, oli pitkä ja muutos iso.

”Se oli muutto pois tutusta ympäristöstä ja tutusta elämäntavasta. Sattui jalkapohjiin, kun oli niin kova asfaltti. Koko kehon järjestäytyminen ja elämä piti löytää uudelleen. Mutta sitten myös iloitsin ja nautin paljon siitä, että oli tanssin ja baletin kautta löytynyt yhteisö”, Gáddjá Haarla Pieski sanoo.

Lapsena Haarla Pieskit halusivat ballerinoiksi, mutta teini-iässä lajin kaavamaisuus alkoi tuntua rajoittavalta.

Kiinnostus nykytanssia kohtaan syntyi siskosten ”nykytanssikesänä”, jolloin he kiersivät nykytanssikursseilla Euroopassa.

”Alkoi kyllästyttää baletin normit ja sukupuoliroolit ja ylipäätään baletin jokseenkin rasistiset tarinat”, Biret Haarla Pieski sanoo.

Lopulta nykytanssi-innostus vei heidät yhdessä opiskelemaan Brysselin Performing Arts Research and Training Studios -nykytanssikouluun – vähän vahingossa.

”Ei ollut suunnitelmissa edes hakea kandikouluun, mutta pääsykokeet olivat niin kivat ja kurssit kuulostivat niin kivoilta ja oli tosi kivaa olla uudessa maassa.”

Biret ja Gáddjá Haarla Pieski valmistuivat tanssin kandidaateiksi tänä kesänä. Sisarukset ovat harrastaneet tanssia yhdessä lapsesta saakka, mutta tanssijoina heissä on eroja.

”Jaamme paljon tanssin kokemusta, mutta meillä on erilaisia mielipiteitä ja erilaisia makuja liittyen tanssiin, koreografian ja esityksen tekemiseen. On kiinnostavaa, miten voimme toinen toisiamme haastaa. Kun tuntee toisensa kehonkieliä, voi niihin tökkiä ja auttaa myös”, Gáddjá Haarla Pieski sanoo.

Haarla Pieskien äiti on kuvataiteilija Outi Pieski. Vuonna 2021 Helsinki Biennaalissa oli esillä Gáddjá ja Biret Haarla Pieskin sekä Outi Pieskin ensimmäinen yhteinen teos Guhte gullá / Here to hear. Teoksessa eri sukupolvet kuuntelevat esiäitien ääntä sekä tanssin että saamenkäsityön, duodjin, kautta.

Tänä vuonna Haarla Pieskit olivat mukana taiteilija Pauliina Feodoroffin Matriarkaatti-teoksessa, joka sai ensi-iltansa huhtikuussa Venetsian biennaalin Sámi-paviljongissa.

Saamelaisuus on välttämättä läsnä Haarla Pieskien tanssissa, mutta heidän teostaan voi tulkita monin erin tavoin. Sitä tehdessä on ollut myös usein hauskaa, Haarla Pieskit sanovat.

Tanssijoiden puheessa on rauhallisuutta, jonka voisi tulkita vakavuudeksi, mutta kyse onkin hiljaisuudesta. Sanoja ja kokonaisia lauseita jää jonnekin katseen ja kehollisen kommunikaation väliseen hiljaisuuteen tulkittavaksi.

Samankaltaisia elementtejä on Gáddjá ja Biret Haarla Pieskin yhteisessä Starting from Staring / Čalmmiid Čađa -teoksessa, joka esitetään lauantaina Kiasmassa osana Baltic Circle -nykyteatterifestivaalia.

Teos on matka, joka alkaa tuijottamisesta ja suuntautuu omalakiseen maailmaan, jossa toimitaan leikillisellä lapsen logiikalla, nähdään asioita toisin. Samanlaista logiikkaa oli aikanaan Biret ja Gáddjá Haarla Pieskin lapsuuden leikeissä: selittämättömiä sääntöjä, joita on vaikea kuvailla sanoin.

”Meillä on tällainen joku omanlainen logiikka tässä meidän kommunikaatiossa, niissä leikeissä ja maailmoissa, joita me ollaan kehitelty lapsesta saakka. Tanssin maailmassa on näköjään käynyt samalla tavalla. Siinä on selkeästi kyse jostain, mutta sanojen kautta saattaa olla vaikea selittää,” Gáddjá Haarla Pieski sanoo.

Sanaton kommunikaatio sekä hiljaiset duodjiin, saamelaisten käsitöihin, kätketyt koodit ovat osa saamelaista kulttuuria. Ei-sanallista kommunikaatiota käytetään etenkin asioista, jotka ovat yhteisölle vaikeita.

”Siinä yhdistyy se, miten saadaan omaa ääntä kuuluviin ja millaisilla keinoilla. Saamelaisten asioita on viety vuosikymmenien ajan eteenpäin saamelaisen taiteen keinoin. Saamelaiset taiteilijat, joikaajat, laulajat, muusikot, runoilijat, kuvataiteilijat ovat olleet tosi isossa roolissa ja aktivisteina, koska politiikan reittejä pitkin saamelaisten on mahdottoman vaikea saada ääntään kuuluviin, saati konkreettisia tekoja käytäntöön”, Gáddjá Haarla Pieski sanoo.

Starting from Staring / Čalmmiid Čađa -teoksessa kuullaan ihmisen ääntä vain kerran, laulaja Katarina Barrukin uumajansaamenkielisessä joiussa. Äänimaailman on suunnitellut Nicholas Francett.

On asioita, jotka ovat niin uskomattomia, että ne jättävät sanattomaksi, Haarla Pieskit sanovat. Sellaisia ovat heidän mukaansa esimerkiksi saamelaisten ihmis- ja maaoikeuksiin liittyvät kysymykset kuten vanhentunut saamelaiskäräjälaki.

Nykyinen laki on vuodelta 1995, ja siihen vaaditaan uudistusta. Kiista lain uudistamisesta on viime aikoina repinyt Suomen hallitusta.

Riita koskee sitä, ketkä saisivat jatkossa äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjillä. Lakiuudistuksen myötä saamelaiset saisivat itse päättää, keitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytään. Lakiuudistuksen puoltajien mukaan tämä antaisi saamelaisille mahdollisuuden kehittää omaa itsehallintoelintä kansainvälisten ihmisoikeuksien mukaisesti.

Haarla Pieskit halusivat tuoda teokseensa elementtejä saamelaisuuteen liittyvästä elämänkatsomuksesta, jossa paikka jätetään sellaiseksi, millainen se oli sinne tultaessa. Jälkiä voi kuitenkin jättää aineettomasti kokemuksena ja tietona. Nuo jäljet tanssia katsova yleisö voi tallentaa muistoihinsa.

Samankaltainen aineeton jälki on se, jonka saamelainen on elinkeinoaan harjoittamalla jättänyt metsään.

”Ihminen on ollut osa ekosysteemiä tuhansia vuosia. Vaikka metsää on hakattu paljon, niin silti jäljellä olevat metsät ovat jäljellä juuri sen takia, että ne perinteiset elinkeinot, tapa ja tieto olla yhteydessä maahan, luontoon ja vesistöihin, ovat pitäneet ne hengissä. Ei ole sellaista kuin koskematon luonto, vaan ihminen ja tässä tapauksessa saamelainen on osa sitä ja kuuluu siihen. Se luonto nyt sitten on vaarassa kadota”, Gáddjá Haarla Pieski sanoo

Gáddjá Haarla Pieskin mukaan saamelaistaiteilijana joutuu ajamaan yhteisön ja oman elämän jatkuvuutta taiteen kautta, vaikka se ei aina olisikaan itselle pääintressi.

”Kyllä se tuntuu velvollisuudelta. Kun ottaa huomioon missä tilanteessa nyt ollaan. Koen että saamelaisena taiteilijana minulla on myös vastuu käyttää julkista alustaa mainitakseni ajankohtaisia yhteiskunnallisia epäkohtia, vaikkei tanssiteoksemme suoranaisesti avaa niitä.”

Keskustelu saamelaisuudesta tiivistyy usein alkuperäiskansojen oikeuksien puolustamiseksi. Saamelaisuus on kuitenkin myös paljon muuta, Biret Haarla Pieski muistuttaa.

Saamelaisuus on läsnä Starting from staring / Čalmmiid Čađa -teoksessa väistämättä, koska koreografit ovat saamelaisia. Teosta voi kuitenkin tulkita monin erin tavoin, ja sitä on ollut myös hauskaa tehdä, Haarla Pieskit sanovat.

”Oikeuksien puolesta taisteleminen vie tietenkin paljon energiaa, ja on surullista, miten asiat tällä hetkellä ovat. Mutta tässä teoksessa se peli ja leikkisyys tulee meistä. Joo, olemme saamelaisia, ja se on vaikuttanut siihen, miten ollaan tätä teosta tehty, mutta olemme henkilöinä ja tanssijoina myös paljon muuta, ei vain saamelaisia”, Biret Haarla Pieski sanoo.

Starting from Staring / Čalmmiid Čađa Kiasmassa lauantaina 19.11. klo 17 ja sunnuntaina 20.11. klo 14.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat