”Mun äijät ampuu heti” – Suomalaisten rap-kappaleiden kerrotaan lietsoneen jopa väkivaltaa

Rap-sanoitus voi olla tärkeä näyteikkuna suomalaiseen todellisuuteen, mutta se voi olla myös true crime -roskaa, kirjoittaa Jussi Lehmusvesi.

11.11. 10:48

Suomalaista mediaa seuraava on reilun vuoden aikana saattanut törmätä usein termiin drill-rap, vaikka ei musiikkityylin kuluttaja olisikaan. Kyse on räpin alagenrestä, jossa on paljon rikollisuuteen ja väkivaltaan viittaavaa sanastoa.

Rankimpien sanoitusten väitetään jopa kuvaavan todellisia tapahtumia, kuten verisiä yhteenottoja kilpailevan jengin kanssa.

Mediaan räpin synkkä alalaji on noussut katujengien ampumavälikohtausten takia. Poliisin mukaan räp-sanoitukset saattavat toimia jopa väkivallan laukaisijana.

”Kappaleissa ihannoidaan rikollista elämäntapaa ja ruokitaan vastakkainasettelua toisten jengien kanssa”, poliisin tiedotteessa kuvailtiin helmikuussa yhden tapauksen esitutkinnan valmistuttua.

Viimeksi katujengien ammuskelua on käsitelty oikeudessa lokakuussa. Tässä tapauksessa riidassa oli syyttäjän mukaan kyse sosiaalisessa mediassa julkaistuista rap-videoista ja niiden haukkumisesta.

Käräjäoikeus antoi tapauksessa tuomion kahdesta ampuma-aserikoksesta, huumausainerikoksesta ja tapon yrityksestä.

Mistä suomalaisissa drill-kappaleissa sitten räpätään?

1. Aseet

Yksi toistuva teema on aseen käyttö. Kappaleiden sanoittajat kehuvat kasvaneensa kadulla ja oppineensa ampumaan. Sanoituksissa on lugereita, magnum 44:sia, kalašnikoveja (rynnäkkökivääri) , shotguneja eli haulikkoja, kakskakkosia, nelivitosia (käsiase), ysikaseja (kivääri), puukkoja ja veitsiä. Niitä ei myöskään epäröidä käyttää vaan ”mun äijät ampuu heti.” Eräässä kappaleessa oman jengin jäsen ”ampuu kuin John Wick”. John Wick on Keanu Reevesin esittämä entinen palkkamurhaaja, joka lähtee kostoretkelle samannimisessä elokuvassa. Aseet ovat esillä usein myös drill-genreen kuuluvien artistien promokuvissa ja videoilla.

2. Me ja ne

Kappaleiden teho perustuu usein vastakkainasetteluun. Meidän puolella ovat broidit, äijät, frendit ja meidän gangsterit, toisella puolella ne. Omat huudit on pidettävä puhtaina ja voimaa on näytettävä joka tilanteessa.

3. Poliisit

Poliisit ovat kappaleissa possuja tai kyttiä. Ne ovat rauhanhäiritsijöitä, jotka ratsaavat kämpän tai vievät putkaan. Eräässä kappaleessa oven takana kolkuttelevia poliiseja paetaan parvekkeen kautta. Kappaleiden väkivalta tuntuu kuitenkin kohdistuvan lähinnä kilpaileviin jengeihin, ei poliisiin.

4. Naiset

Naisia kutsutaan sanoituksissa muun muassa nimillä rakas, beibi ja bitch. Suhde heihin tuntuu olevan monille sanoittajille paranoidi. Tyttöystäviä halutaan rakastaa, mutta samaan aikaan heidän pelätään vasikoivan tai lähtevän jonkun menestyvämmän gangsterin matkaan. Samasta syystä myös linnareissu olisi laulun kertojalle kauhistus.

Tänä syksynä myös joidenkin artistien kappaleissaan viljelemä naisvihamielisyys on herättänyt kritiikkiä somessa. Sanoituksissa myös uhataan jättää nainen, mikäli tämä ei suostu seksiin.

5. Raha

Monien tekstien keskiössä on raha. Massia, plataa ja stäkkiä täytyy olla enemmän kuin kilpailijoilla. Kappaleiden kertojat vakuuttavat, että kymppitonni löytyy taskusta kysyttäessä. Yksi jopa uhoaa puhuvansa miljoonista eikä tuhansista. Ja raha myös näkyy: päällä on Moncler-takki, jalassa Air Maxit, alla a-luokan mersu ja tyttöystävälle hankitaan Pradaa. Toisaalta raha aiheuttaa myös kateutta, tulee ”heittaajia”.

6. Huumeet

Raha tulee huumeiden myynnistä, kokaiinia voi olla kilokin päällä. Välillä huumeita käytetään myös itse. Doupilla pääsee aamulla pystyyn, Gelato 41 eli kannabis vie taivaaseen.

Kuulostaako tutulta?

Sanoituksillaan suomalaiset drill-räppärit toisintavat samaa tarinaa, jota Yhdysvalloissa on kerrottu gangstaräppääjien toimesta 1990-luvulta alkaen. Kappaleen sankari on yleensä ”ghetosta” nouseva tyyppi, joka myy huumeita ja saa siitä mielettömiä summia rahaa. Naisia on. Autoja on. Kalliita vaatteita on. Tärkeitä ovat omat kulmat, oma lähiö tai kaupunginosa, jota sankari puolustaa viimeiseen asti.

Vaikka sitten tappamalla.

Toisaalta sankari tuntee jatkuvaa uhkaa. Kilpailevat jengit vaanivat, poliisit vaanivat, eikä omiinkaan voi aina luottaa. Hänet on pakotettu elämään yhteiskunnan ulkopuolella, vaikka ei ole sellaista elämää valinnut. Kadut ovat kylmiä, ja jotenkin pitää itsensä elättää. Sisällä on surua, mutta on pakko esittää haavoittumatonta.

Olennaisin ero valtavirran rap-musiikkiin drill-genressä on voimallinen flirttailu true crimen kanssa. Suomalaisissakin sanoituksissa pudotellaan nimiä ja yksityiskohtia, jotka vähintään viittaavat tosielämässä tehtyihin rikoksiin. Tämä luo sanoituksille šokkiarvoa ja luo esittäjästään uskottavan katutaistelijan.

Pahimmassa tapauksessa kappaleet voivat myös yllyttää kuuntelijoita rikoksiin. Genressä pidemmällä olevissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa ja Britanniassa, drill-räppäreitä onkin sanktioitu sanoituksistaan. Britanniassa poliisi on pyytänyt Youtubea poistamaan ikävimpiä videoita palvelustaan, ja Ruotsissa menestyneiltä artisteilta on evätty palkintoehdokkuuksia. Aloittelevilta drill-räppäreiltä on myös kielletty studioiden käyttö julkisissa nuorisotiloissa.

Miten huolissaan Suomessa sitten pitäisi olla?

Suomalaisesta drill-rapistä tullaan varmaan puhumaan tulevanakin vuonna, siitä huhtikuiset eduskuntavaalit pitävät huolen. Ruotsalaisessa politiikassa räpin ja jengiväkivallan yhteydestä on puhuttu jo pari vuotta, ja luultavasti keskustelu asiasta kiihtyy täälläkin.

Ruotsissa drill-räppiin tavalla tai toisella liitetty väkivalta tosin on aivan eri tasolla kuin meillä.

Kovin paljon rikollista väkivaltaa ihannoivia räppäreitä Suomessa ei ainakaan pienellä kaivelulla löydy. Spotifyn suosittelualgoritmit ohjaavat kerta toisensa jälkeen samoihin puoleen tusinaan artistiin, ja samoin käy Youtubessa. Suosituimpien artistien kappaleilla on satojatuhansia kuuntelukertoja, toisilla vain joitakin tuhansia.

True crimen tuoma šokkiarvo on silti havaittu jo täälläkin. Youtubesta löytyy useita suomalaisvideoita, joissa rap-tekstit ja todelliset rikokset esitetään rinnakkain. Näillä tiedoin on tietysti mahdotonta sanoa, onko yhteys todellista vai kuviteltua. Osa drill-räppäreistä on epäilemättä todellisia rikollisia. Osa esittää olevansa.

Vaikeampi kysymys on, missä määrin drill-rap aiheuttaa väkivaltaa, kuten innokkaimmat väittävät. Joissain sanoituksissa ruokitaan vastakkainasettelua toisten jengien kanssa, mutta mitään taistelulauluja ne eivät vaikuta olevan.

Arvailujen varaan jää myös väite, että drill-rap sinänsä aiheuttaisi jengiytymistä, saati että musiikin innoittamina jengit alkaisivat ammuskella toisiaan. Muutaman artistin sanoituksista ei myöskään voi tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä esimerkiksi Itä-Helsingin lähiöissä todella tapahtuu.

Yhtä kestämätön on ajatus, että iljettävimmätkin sanoitukset ovat vain räppärien itseilmaisua, joilla he esittelevät nurjia puolia elinympäristöstään tai jopa purkavat luovalla tavalla vihaansa. Rasismi, köyhyys, näköalattomuus ja turvattomuus ovat epäilemättä ongelmia niin ruotsalaisessa kuin suomalaisessakin lähiössä, mutta vihainenkin artisti on itse vastuussa teksteistään.

Rap-sanoitus voi olla tärkeä näyteikkuna suomalaiseen todellisuuteen.

Tai sitten true crime -roskaa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat