Historia pyörittää samoja julmuuksia yhä uudestaan, näyttää sulttaanin hoviin sijoittuva esitys

Laura Ruohosen uutuus on karnevalistinen katsaus osmanien sultanaattiin.

Viekas visiiri Markku Maalismaa (vas.) sekä sulttaani Suleiman (Paavo Kinnunen) ja tämän puoliso Roxelana (Marja Salo).

24.11. 15:19

Sultanaatti, kantaesitys Vallilan Kansallisteatterissa 23.11. Näytelmä Laura Ruohonen, ohjaus Laura Ruohonen. ★★★

Tujaus Tuhannen ja yhden yön tarujen mystiikkaa, commedia dell'artemaisia hahmoja, karnevalismin keinoja ja aatedraamaa.

Laura Ruohosen uutuusnäytelmä Sultanaatti saa vipuvoimansa historiasta ja sen vääjäämättömästä kiertokulusta. Ruohonen istuttaa pelkistetyn lavastuksen keskiönä toimivan, karusellimaisesti pyörivän kangasteltan kyytiin voitokkaan ja kauhistuttavan osmanien valtakunnan sulttaani Suleiman I Suuren (1520–1566) hovin, sultanaatin. Myös Suleiman lainlaatijaksi kutsutun sulttaanin aikana osmanien valtakunta nousi maailmanvallaksi, joka ulottui Euroopasta Pohjois-Afrikkaan.

Suleiman, näytelmässä kotoisasti myös Supi, hallitsi vaimoksi ottamansa entisen orjan, slaavilaistaustaisen Roxelanan (n. 1505–1558), kanssa. Roxelana, näytelmässä Rossa, aloitti naisten sultanaatiksi kutsutun aikakauden, jolloin naisten valta hovissa korostui.

Historiallisista faktoista Ruohonen punoo sadunomaisen humoristista tarinaa kääntämällä fokuksen osmanien valtakunnan omituisiin käytäntöihin ja vallan paradokseihin.

Tätä kautta historian valokeila osuu nykypäivään, monesti turhankin alleviivaavasti. Monet osmanien valtakunnan käytännöt, kuten hallitsijan poikalapsien surmaaminen vallanperimystaisteluiden välttämiseksi, näyttäytyvät nykyihmiselle barbaarisina. Historian karuselli kuitenkin pyörittää samankaltaisia julmuuksia edelleenkin, koska ”näin nyt vain on ollut tapana toimia”.

Ovelan Rossan roolia esittää kepeän hurmaavasti Marja Salo. Lintujen kieltä osaava Rossa osoittaa sulttaani Supille valtakunnan epäkohtia. Ruohoselle ominaiset eläinhahmot johdattavat nytkin uuden tiedon äärelle, toisaalta muistuttavat ihmisen ja eläimen samankaltaisuudesta. Kiinnostava lintumetafora ei kuitenkaan nouse tarpeeksi vahvaksi.

Paavo Kinnusen voimallisesti esittämä ja rakkauden virvoittama sulttaani ryhtyy tarmokkaasti uudistuksiin, joihin kuuluu veronkevennyksiä, kouluja ja sairaaloita.

Rossan pahaksi onneksi vallan rattaiden renkaissa kivinä pyörii koominen duo, Markku Maalismaan viekas visiiri ja Jani Karvisen pölhö kapteeni. Puckmaisena kertojahahmona toimii Henna Sormusen notkea vakooja Venetsiasta.

Groteskista huumoria repivän esityksen parhaimpia on kohtaus, jossa sultanaatin alamaiset eri kulttuureista saapuvat esittelemään patriarkaatin parhaita keinoja naisten vaientamiseksi. Historiallisia faktoja nämäkin, kuten Englannissa ja Skotlannissa 1500- ja 1600-luvuilla käytetty rautainen häpeänaamio, joka esti naista puhumasta.

Myös nuoren neitsyen uhraaminen toimii aina – tällaiseen kuvastoon koko kulttuurimme perustuu antiikin Kreikasta lähtien.

Kaikista aineksistaan, lavastuksen kekseliäistä varjokuva- ja piirroselementeistä ja mainioiden näyttelijöiden suorituksista huolimatta esitys jää tasapaksun toteavaksi. Historiallisesti syvää perspektiiviä antava teksti ei ole siirtynyt Ruohosen ohjauksessa lavalle kolmiulotteisena.

Sanomaa on paljon, niin myös puhetta. Kirkkain kiteytys jää puuttumaan.

Tekstin dramaturgia Pipsa Lonka, lavastussuunnittelu Kaisu Koponen, pukusuunnittelu Auli Turtiainen, musiikki Riikka Talvitie, valosuunnittelu Ville Toikka, videosuunnittelu Timo Teräväinen, äänisuunnittelu Jani Peltola. Rooleissa Marja Salo, Paavo Kinnunen, Markku Maalismaa, Jani Karvinen, Henna Sormunen, Saima Haapasalo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat