HS poimi syksyn lasten- ja nuortenkirjoista yksitoista hauskaa ja viisasta teosta

Lapsen oikeuksien päivänä kaiken ikäiset voivat tarttua fantasiaa ja seikkailuja pursuaviin kirjoihin. Syksyn aikana on julkaistu teoksia, joiden ääressä voi viihtymisen lomassa pohtia ystävyyttä, erilaisuutta ja omaa paikkaansa maailmassa – tai vaikka sitä, miten me oikein valloitimme maailman.

Seb McKinnonin kuvittamassa Kuutamoinen-kirjassa kuun tytär vaeltaa maan päällä. Kirjan kuvitusta.

20.11. 2:00 | Päivitetty 20.11. 7:19

Robin Hoodit koulussa

Brittiläis-portugalilainen J. J. Arcanjo on aiemmin julkaissut kaksi dekkaria.

J. J. Arcanjo: Varkaiden akatemia – Crookhaven I (Crookhaven – School for Thieves, Book I). Suom. Maiju Keynäs ja Anu Partanen. Aula & Co. 318 s. 12+

Mystiset, valtaväeltä piilotettavat koulut ovat lasten- ja nuortenkirjojen suosikkinäyttämöitä. Crookhaven-sarjan aloittavassa Varkaiden akatemiassa vauhdissa eivät ole velhot tai taikurit, vaan rikollisia kykyjä omaavat nuoret.

Robin Hood -teema on teoksessa vahvasti läsnä: ryöstää saa vain niiltä, jotka sen ansaitsevat, rikkailta ja ilkeiltä. Päähenkilö Gabriel värvätään kouluun 12-vuotiaana: siihen asti hän on elänyt niin kutsutun isoäitinsä kanssa, sillä vanhemmat hylkäsivät pojan tämän ollessa vasta vauva.

Koulussa Gabriel löytää ensimmäistä kertaa elämässään ystäviä, kuten rehtorin tyttären Penelopen, mestarihakkerikaksoset Aden ja Eden sekä ujon Amiran, jota kiusataan hijabin käytöstä. Ensimmäistä kertaa Gabriel myös kokee olevansa paikassa, jossa hän saa olla oma itsensä.

Brittiläis-portugalilainen J. J. Arcanjo on aiemmin julkaissut kaksi dekkaria. Varkaiden akatemia on hänen ensimmäinen kirjansa lapsille ja nuorille. Rikoskirjailijan menneisyys näkyy ovelasti punotussa juonessa ja koukuttavissa cliffhangereissa, jotka pakottavat jatkamaan lukemista.

Suomennoksen lopussa on poikkeuksellisesti lueteltu kaikki suomennoksen tekemiseen osallistuneet, kuten kustannustoimittaja ja oikolukija. Tätä olisi mukava nähdä enemmänkin: muistutuksena siitä, että kirja ei koskaan synny yhden ihmisen voimin.

Arla Kanerva

Ihmisten supervoimasta

Israelilainen historian professori Yuval Noah Harari Hotelli Kämpissä Helsingissä syyskuussa 2022.

Yuval Noah Harari, Ricard Zaplana Ruiz: Pysäyttämätön ihminen: Kuinka valloitimme maailman, osa 1 (Unstoppable Us: How we took over the World). Suom. Seppo Raudaskoski. WSOY. 165 s. 9+

Kirja on kirjoitettu varhaisnuorille, mutta jestas, sen ahnaisee kernaasti aikuinenkin. Maailmanmaineeseen Sapiens – Ihmisen lyhyt historia -teoksellaan noussut Yuval Noah Harari on aloittanut uuden neliosaisen kirjasarjan, jossa hän omaan tyyliinsä kertoo ihmiskunnan historiasta. Siitä, miten homo sapiens oli satojentuhansien vuosien ajan vähäpätöinen laji, joka sitten jostain syystä nousi maailman valtiaaksi.

Tekstissä on jutusteleva sävy, ja siinä myös puhutellaan vähän väliä lukijaa. ”No, mitä arvelet? Mitä 50 000 vuotta sitten tapahtui?” Vastaus tulee joidenkin sivujen päästä, kun Harari paljastaa mikä on meidän ihmisten supervoima. ”Se on – rummunpärinää, kiitos! – kykymme kuvitella asioita, joita ei ole oikeasti olemassa, ja kertoa kaikenlaisia mielikuvituksellisia tarinoita.”

Kirjan on kuvittanut Ricard Zaplana Ruiz, ja kuvat sekä aikajanat auttavat merkittävästi tiedon sisäistämisessä. Kun Harari tekstissä muistuttaa, että tieteessä ei voi arvailla sitä mitä ei tiedetä, on Zaplana Ruizilla vapaus piirtää meille näkyviin esimerkiksi toisiinsa ihastuneet neandertalinihminen ja sapiens.

Sanna Kangasniemi

Peikkolapsen kintereillä

Jani Ikosen (vas.) ja Mikko Kalajoen Almus ilahdutti kahdeksanvuotiasta koelukijaa.

Mikko Kalajoki, Jani Ikonen: Almus: Tännetuloa terve. WSOY. 176 s. 7+

Eräänä iltana herra Mattssonin kerros­talo­asunnon ovikello soi, ja oven takana seisoo pieni henkilö. Pieni­kokoinen puhuu jotenkin erikoisesti, on ehkä ulko­mailta. Selviää, että kyseessä on vaihto-oppilas Alamailta, tai oikeastaan kotoaan karannut peikkolapsi Almus, ja herra Mattsson tyytyy kohtaloonsa tämän isäntänä. Naapuria ”lapsen” äänet kuitenkin hermostuttavat, ja peikosta on kiinnostunut myös eräs ilkeämielinen tutkija. Onneksi apuun saapuu Inkeri-tyttö, joka tutustuttaa Almuksen myös kouluun.

Almus tarkkailee maailmaa ulkopuolisen silmin, ja hänen päähänsä pistäytyy koko ajan lisää kysymyksiä, koska täällämain kaikki on niin kompaisaa ja ilkitekoista! Almuksen puhe rakentuu viehättävästi pienen lapsen logiikalla: esimerkiksi työ on töi ja asia voi olla vaikkapa jännityksellinen.

Mikko Kalajoki on kirjoittanut aiemmin niin romaaneja, nuortenkirjan kuin sarjakuviakin. Kirjoittajan ensimmäinen lastenkirja vaikuttaa siltä, että näitä lukisi lisääkin. Kahdeksanvuotias koelukija ahmaisi kirjan, tutki tarkkaan Jani Ikosen veikeät viivapiirrokset ja kiitteli teosta vauhdikkaista käänteistä. Uteliaan Almuksen tapa tarkastella asioita jäi mieleen ja nousi esiin arjessa myöhemminkin.

Aino Miikkulainen

Nokkelaa sanailua

Elina Warsta (vas) ja Tomi Kontio olivat ehdolla Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia- -palkinnon voittajiksi kirjallaan Koira nimeltään kissa tapaa kissan vuonna 2019.

Tomi Kontio, Elina Warsta: Isäni on hipsteri. Teos. 108 s. 7+

Runoilijana tunnetun Tomi Kontion uusi lastenkirja Isäni on hipsteri on pieni ja kimaltavan kaunis, sellainen, että se tekisi mieli antaa lahjaksi. Lukuisia laadukkaita lastenkirjoja kuvittaneen Elina Warstan piirrokset ovat tutun ilmeikkäitä ja herkkiä.

Warsta ja Kontio ovat tehneet yhteistyötä aiemminkin hienossa Koira nimeltään kissa -kuvakirjasarjassa. Siinä Näätä-niminen laitapuolen kulkija tarkastelee eläinystäviensä kanssa lempeästi Helsinkiä ja muita ihmisiä.

Kontio on taitava kirjailija, joka katsoo jokaista henkilöään yhtä inhimillisen arvostavasti, on kyseessä sitten puliukko tai lapsi. Uutuuskirjassa 11-vuotiaan Nuutin äiti on kuollut, ja kaipuu on raastava. Elämä omituisella polkupyörällä ajelevan, pitkäpartaisen isän kanssa kahdestaan vaikuttaa kuitenkin leppoisalta. Sitten luokkakaveri Selma tulee kyselemään, onko Nuutin isä joku hipsteri! Selma kun on kuullut äitinsä puhuvan hänestä.

Selma ja Nuutti alkavat selvittää, mikä on hipsteri. Nuorten salapoliisien sanailu on nokkelaa, vaikka vähemmänkin riittäisi. Moni vitseistä huvittaa enemmän aikuista kuin lasta, ja olisi kiinnostava tietää, kuinka hyvin aihe avautuu vaikkapa Kainuussa. Helsinkiläinen kahdeksanvuotias koelukija kuitenkin kehuu nopealukuista kirjaa ja riittävän moni vitseistä hymyilyttää häntäkin: esimerkiksi mieleen jää isän naamalle roiskuva ällöttävä viherpirtelö.

Aino Miikkulainen

Perinpohjaista seikkailua

Janne Malisen (vas.) ja Teemu Juhanin Waaralinnan salaisuudet -sarjan seuraava osa ilmestyy kesäkuussa.

Janne Malinen,Teemu Juhani: Waaralinnan salaisuudet 1. Seitsemän kielonlehteä. Tammi. 347 s. 9+

Janne Malisen esikoisromaani Waaralinnan salaisuudet: Seitsemän kielonlehteä aloittaa kolmiosaisen Waaralinna-sarjan. Tarina alkaa, kun Oskar, aivan tavallinen poika, sairastuu vakavasti ja hänen vanhempansa lähettävät hänet syrjäiseen Waaralinnan parantolaan. Paikassa on ikävä henkilökunta ja paljon parantolan sääntöihin jo tottuneita muita lapsia. Oskar ystävystyy heistä kahden kanssa, ja alkaa selvittää parantolassa tapahtuvia kummia juttuja.

Malisen kerronta on runsasta ja perinpohjaista, ja välillä tuntuukin, että teksti kärsii liiasta kuvailusta. Kun kertoja lisäksi on kaikkitietävä, eli tietää jokaisen lapsen mielenliikahduksetkin, eikä pysyttele päähenkilö Oskarin näkökulmassa, on vaikutelma välillä turhan raskas. Ehdottoman arvostettavaa on kuitenkin se, että mysteerit eivät ratkea tuosta vain. Kiinnostava nähdä, miten sarja kehittyy seuraavassa osassa.

Kuvituksen on tehnyt Teemu Juhani, joka piirtää myös esimerkiksi Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu -sarjaa. Juhanilla on viehättävä oma tyylinsä, joka kuitenkin tässä – ehkä Salmanteri-mielikuvien takia – tuntuu olevan hienoisessa ristiriidassa tekstin vakavahenkisyyden kanssa.

Sanna Kangasniemi

Talvisen satumaan kuvia

Liam McKinnon on opiskellut lakitiedettä McGillin yliopistossa Kanadassa.

Liam McKinnon, kuvittanut Seb McKinnon: Kuutamoinen (The Moon’s Daughter). Suom. Anna-Leena Ilmarinen. Ars Vivendi. 70 s. 5+

Alun perin Sebastian McKinnon teki posti­kortteja, joita myymällä kerättiin rahaa perheen avustus­järjestön hankkeelle. Pian hänen veljensä Liam alkoi kirjoittaa sadun­omaisten kuvien oheen tarinoita, ja nyt sekä kuvat että sanat on koottu kansien väliin.

Kuutamoinen on kuun tytär ja taivaan lähettämä viestintuoja. Hän vaeltaa maan päällä kettuystävänsä kanssa, pelastaa taivaalta tippuneen tähden ja auttaa valonsa kadottanutta majakanvartijaa, mutta kaiken aikaa hän kaipaa isäänsä.

Sebastian McKinnon on kuvittanut myös Kalevalan erikoispainoksen yhdysvaltalaiselle Easton Press -kustantamolle.

Sebastian McKinnon tunnetaan erityisesti suositun Magic: The Gathering -keräilykorttipelin kuvittajana, ja Kuutamoisen kuvissa näkyy paljon pelistä tuttuja fantasiamaailman elementtejä. Valkotukkainen tyttö kulkee talvisessa metsässä eläinten kanssa, revontulet loimuavat ja tähdet hohtavat. Kauniit kuvat ovat kirjassa isossa roolissa, ja niiden ympärille lukija rakentaa maailman myytteineen ja tarinoineen.

Sen rinnalla teksti jää harmillisen toissijaiseksi.

Arla Kanerva

Michael Monroen paras ystävä

Michael Monroe muistelee kirjassa ensimmäistä pehmoleluaan.

Michael Monroe, Ilona Partanen: Makke ja Nupu. Like. 26 s. 5+

Eiköhän jokainen muista ensimmäisen armaansa. Muusikko Michael Monroe, 1960-luvun Makke, risti omansa Nupuksi. Muistelmallisen pikku tarinan mukaan he kulkivat kaikkialle yhdessä.

Saattoipa Nupu toimia vilkkaan vesselin suojelusenkelinäkin. Se on kaunis ajatus. Halattava pehmo antaa halaajalleen turvaa.

Ilona Partasen kuvitus viehättää, ja syytä onkin pysähdellä piirrosten tunnelmiin, sillä tarina on ohi parissa minuutissa.

Paikallaan olisi ollut vaikkapa epilogi, josta kävisi ilmi, minne Nupu joskus jäi. Jos on tallella, niin minun Pekkani lähettää terveisiä tuolta ylähyllyltä: 1960-luvun aarre myös hän.

Antti Majander

Risto Räppääjä potkupuvussa

Sinikka (vas.) ja Tiina Nopolan supersuosittu Risto Räppääjä täyttää 35 vuotta.

Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja lapsenvahti. Kuvitus Christel Rönns. Tammi. 57 s. 5+

Millaista on Risto Räppääjä -vauvan elämä herkästi innostuvan Rauha Räppääjän hoivissa? Varsin seikkailullista – ainakin silloin, kun Rauha puuhaa Madeiran matkaa ja kutsuu alakerran kiltin Lennartin hoitamaan Ristoa.

Tämä selviää kaksikymmentäviisi vuotta täyttävän Risto Räppääjän juhlavuoden kunniaksi ilmestyneessä kirjassa. Tiina Nopola on kirjoittanut kirjan Teatteri Hevosenkengässä 2012 kantaesitetyn Risto Räppääjä vauvana -näytelmän pohjalta. Näytelmäkäsikirjoitus oli Tiina Nopolan ja Sinikka Nopolan (1953–2021) yhteistyötä, ja esitys on Hevosenkengässä parhaillaan ohjelmistossa Katja Krohnin ohjaamana.

Christel Rönns on tuttuun tapaan tehnyt kuvituksen, joka söpön Risto-vauvan mainioiden ilmeiden ja eleiden takia tuntuu erityisen hauskalta. Alun perin näyttämölle kirjoitettu tarina toimii kirjassakin – ja tekstistä on oikeastaan mukava bongata kohtia, joissa näyttämöllisyys tulee esiin. Tällainen on esimerkiksi esiintymisasua Ristolle ompelevan Rauhan paluu huoneeseen alati suurenevan potkupuvun kanssa.

Kukahan puvun lopuksi pukeekaan päälleen?

Sanna Kangasniemi

Dystopiaa aasialaisin perintein

Elina Pitkäkangas tunnetaan muun muassa Kuura-trilogiastaan.

Elina Pitkäkangas: Sang. WSOY. 496 s. 15+

Suomalainen fantasiaperinne ponnistaa pitkälti Euroopasta, ja Elina Pitkäkankaan kuvitteelliseen tulevaisuuden Itä-Aasiaan sijoittuva Sang onkin lajissaan virkistävä poikkeus. Pitkäkangas hyödyntää kekseliäästi esimerkiksi kiinalaista kulttuuriperintöä jumalineen, ruokineen ja energiavirtoineen. Kirjassa kuvattu Fusang ei kuitenkaan ole mikään tietty nykyinen valtio, kertoo Pitkäkangas jälkipuheessaan.

Päähenkilö Kong Dawei on totinen nuorukainen, joka on vanhempiensa kuoltua löytänyt isoveljensä kanssa kodin köyhästä vuoristokylästä. Siellä arvovaltainen Täti kouluttaa lapsista bianfuja, taistelijoita jotka ansaitsevat rahansa salamyhkäisiä tilauksia toimittamalla.

Dystooppisessa, tuhoisan sodan jälkeisessä maailmassa yhteiskuntaluokkien välillä ammottaa valtavia kuiluja, joita syventää vuosittain maksettava kansalaisvelka. Maalaisveljekset kuitenkin ajautuvat pääkaupunkiin ja julman matriarkan hallitsemaan hoviin. Pitkäkangas kuvaa eriarvoisuutta ja vallan väärinkäyttöä taitavasti.

Lämpöä ja tasapainoa tuovat veljesten välinen rakkaus, mutta myös romanttinen rakkaus ja seksuaalinen halu. Tunteiden kohteena on ystävä, toinen poika, ja sateenkaariteema solahtaa Sangiin itsestäänselvästi.

Vauhdikas ja jännittävä romaani jättää tilaa myös mahdolliselle jatko-osalle.

Arla Kanerva

Suustaan on sanat suloiset

Leena Virtanen (vas.) ja Sanna Pelliccioni ovat kirjoittaneet Suomen supernaisia -sarjaa jo viiden naisen verran.

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni: Suomen supernaisia 5. Paraske! Teos. 32 s. 5+

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin hienon Suomen supernaisia -teossarjan viidennessä osassa esiin nostetaan runolaulaja Larin Paraske. Inkerinmaalla vuonna 1833 maaorjien perheeseen syntynyt tytöntyllerö poimii mieleensä kaikki kuulemansa lorut ja laulut – ja päätyy myöhemmin esittämään niitä helsinkiläisiin kulttuurikamareihin asti.

Totuttuun tapaan uusinkin sarjan teos on kaunis herkkine kuvineen ja utuisine väreineen. Pelliccionin piirrosjäljestä ei tarvittaessa puutu voimaakaan, ja Virtasen harkitut lauseet kuljettavat Parasken tarinan elävästi alusta loppuun. Parasken laulusäkeet kulkevat kauniisti mukana. ”Omat on runot oppimani, omat saamain on sanani. Otin tuumat otsastani, nenästäni neuvot keksin, suustain on sanat suloiset.”

Paraske! toimii lapselle luettuna, mutta herättelee ihanasti aikuista: lisää näitä säkeitä, lisää tietoa tästä naisesta, jonka lauluissa kulttuuriväki halusi kuulla muinaisen suomalaisuuden kaiut.

Paraske palasi Helsingistä kotikonnuilleen ja kuoli siellä köyhänä – mutta lauloi loppuun asti.

Sanna Kangasniemi

Uuden lelun uhka

Cara Knuutinen kuvittaa Sanna Sofia Vuoren kirjoittamaa Mäyrä-sarjaa.

Sanna Sofia Vuori ja Cara Knuutinen: Leijona tulee! Teos. 24 s. 2+

Sympaattinen Mäyrä-sarja alkoi Mäyrä kateissa -kirjalla kaksi vuotta sitten. Siinä lapsen rakas pehmolelumäyrä jää päiväkotimatkalla seikkailemaan kaupungille vahingossa ihan yksin. Nyt mäyrä on lapsen kanssa viettämässä joulua, kun paketista paljastuu uusi, upea pehmoleluleijona. Mäyrää harmittaa. Lapsella ja leijonalla on hauskaa, eikä häntä huomaa kukaan, vaikka hän oli ennen kaikkein tärkein.

Cara Knuutisen tunnelmallinen kuvitus on tyyliltään kauniin perinteinen ja pieni tarina antaa tilaa tulkita kuvien tapahtumia. Mäyrän tuntemusten kautta voi pohtia niin kaveruutta, sisaruutta kuin niitä uusia lelujakin.

Minä-muotoinen teksti on ääneen lukiessa kuitenkin vähän hankalaa ja vaatii selittämistä, kuka onkaan äänessä.

Aino Miikkulainen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat