Syövästä toipuneet nuoret kutsuvat minua bonusäidikseen, Inkeri Elomaa kertoo kiitollisena

Professori Inkeri Elomaa on kohdannut uransa aikana lukemattomia syöpään sairastuneita ihmisiä, joista monet paranivat. ”Oli ihana sanoa heille, että tästä tulee vielä ihan hyvä elämä.”

Inkeri Elomaa viettää syntymäpäiviä fasaanijahdissa koiransa Hirvasvuopion Lennon kanssa. Se on jo Elomaan perheen seitsemäs pointteri.

18.11. 2:00

”Syksy on meille hauskinta aikaa, koska on metsästyskausi”, Inkeri Elomaa sanoo.

Metsässä kuluu tuleva sunnuntaikin, joka sattuu olemaan pitkän uran syöpälääkärinä ja tutkijana tehneen professorin 80-vuotispäivä.

”Fasaanijahdissa. En pidä juhlia”, hän tarkentaa puhelimeen kotonaan Sipoossa.

Elomaa kertoo harrastaneensa metsästystä puolisonsa kanssa 1980-luvulta lähtien, ja se on edelleen tärkeä osa pariskunnan aktiivista elämää.

”Metsästystä harrastettiin aviomieheni perheessä, mutta itse innostuin siitä koirien kautta. Meille tuli ensimmäinen pointterimme vuonna 1984.”

Pointtereita käytetään erityisesti kanalintujahdissa pelloilla, tunturissa ja metsissä. Elomaat kouluttavat koiria ja käyvät niiden kanssa myös kilpailuissa. Heillä on jahtikaverinaan nyt jo seitsemäs pointteri, Hirvasvuopion Lento.

”Tyydyttävintä on ekipage, eläimen ja ihmisen yhteistyö. Se, kun saa koiran ymmärtämään, että tehdään tämä yhdessä. Se on molemmille palkitsevaa.”

”Se on kuin hyvä lääkäri-potilassuhde.”

Lääkärin ammatti oli Elomaalle alusta asti kutsumus.

”Muistan, kuinka pikkutyttönä kuljin metsäpoluilla ja papatin kuvitellen olevani lääkäri, joka neuvoi potilaita.”

Ensin oli tosin haettava vauhtia teologian puolelta.

”En hakenut Helsinkiin lääketieteelliseen, vaikka minulla oli laudaturin paperit. Mulla oli jotenkin fiilis, etten selviäisi sinne.”

Teologisessa Elomaa viihtyi lopulta puoli vuotta, kunnes antoi periksi lääketieteen imulle. Saksalaisen vaihto-oppilaan kehotuksesta hän haki Sveitsiin apulaiseksi terästehtailijan perheeseen. Perheen tuttavapiiriin sattui kuulumaan Baselin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani. Elomaan suunnitelmista kuultuaan perhe kutsui dekaanin kylään.

”Hän sanoi, että heillä on yksi paikka ulkomaalaiselle ja pyysi käymään toimistossaan. Pääsin opiskelemaan ja valmistuin sieltä vuonna 1970.”

Syövän parissa elämäntyönsä tehnyt Elomaa työskenteli kolmekymmentä vuotta Hyksin Syöpätautien klinikalla. Vuosiin mahtuu lukemattomia kohtaamisia syöpään sairastuneiden ihmisten kanssa. Juuri potilastyö oli ammatissa rakkainta – mutta myös rankinta, Elomaa sanoo.

”Silloin kun tietää, että tauti on sellainen, josta paranee, kuten paikallinen rintasyöpä tai imusolmukesyövät, voi sanoa potilaalle, ettei ole mitään hätää. Sukelletaan hoitokokemukseen, tullaan vahvistuneempana takaisin pintaan ja iloitaan, että olet selvinnyt.”

Syöpälääkärin työhön kuuluvat myös vaikeat hetket potilaan rinnalla. Esimerkiksi haima- ja keuhkosyöpään sairastunutta ei voi parantaa.

”Silloin on pakko sanoa, että nyt on huono ennuste, mutta yritetään. Tartu toivoon.”

Onneksi kaksi kolmasosaa syöpädiagnoosin saaneista paranee, Elomaa muistuttaa. Syöpä ei merkitse enää automaattista kuolemantuomiota, toisin kuin menneinä vuosikymmeninä.

Vielä 1970-luvulla syöpädiagnoosin saaneista parani vain 20 prosenttia, nykyään luku on 70 prosentin tietämillä. Samaan aikaan syöpäluvut ovat kuitenkin nousseet.

”Kun jäin eläkkeelle vuonna 2006, syöpään sairastui vuosittain 30 000 ihmistä. Nyt luku on 33­000.”

Yksi keskeinen selitys on ihmisten iässä, toinen elintavoissa.

”Syöpä on erityisesti vanhojen ihmisten sairaus. Mitä vanhemmaksi elämme, sitä enemmän todetaan syöpiä. Ylipaino on toinen riskitekijä.”

Syövänhoito ja -tutkimus on Suomessa ollut pitkään kansainvälistä huippua. Niiden kehittämisessä on ollut osansa myös Elomaalla, mutta eniten hyviin hoitotuloksiin ovat vaikuttaneet varhainen diagnostiikka, geeniteknologia, kehittyneet kuvantamismenetelmät ja uudenaikaiset lääkehoidot ja sädehoitotekniikat. Parhaimmillaan syöpähoidosta huolehtii moniammatillinen ryhmä.

Kliinisen työnsä ja kouluttamisen ohella Elomaa tutki ja kehitti 1980-luvulla klodronaattia, luulääkettä, jolla voidaan hoitaa syövänhoidon ja syövän aiheuttamia luutuhoja. Lääke lanseerattiin kansainvälisesti, ja sitä on myynnissä 84 eri maassa. Vastaavat onnistumiset kohottavat itsetuntoa, Elomaa myöntää.

”Kliinikko hoitaa yhtä potilasta, mutta kun tutkimuksessa tekee oivalluksen, omalla keksinnöllä voi auttaa isompaa joukkoa potilaita.”

Nykyään Elomaa ei enää seuraa syöpäalaa aktiivisesti, paitsi perustamansa Suomen suolistosyöpäyhdistyksen kautta. Pitkästä urasta on jäänyt kuitenkin paljon rakkaita muistoja.

Elomaa kertoo hoitamistaan nuorista, 16–22-vuotiasta syöpäpotilaista, joista suuri osa parani ja selviytyi elämässään.

”Oli ihana sanoa heille, että tästä tulee vielä ihan hyvä elämä: voit mennä vielä naimisiin, perustaa perheen, opiskella, elää elämääsi.”

Jälkeenpäin Elomaa on saanut seurata, miten monet nuorista potilaista todella jatkoivat elämäänsä: heistä tuli juristeja, lääkäreitä, taiteilijoita, käsityöläisiä ja huippu-urheilijoita.

”Heitä on minullakin parikymmentä Facebook-kaverina. Iloitsen jokaisesta ja olen kiitollinen. He kutsuvat minua bonusäidikseen. Pitävät minua hengissä.”

Kuka?

Inkeri Elomaa

  • Syntyi 1942 Kotkassa.

  • Valmistui lääkäriksi Baselin yliopistosta 1970. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, Helsingin yliopisto 1979.

  • Sisätautien erikoislääkäri, Hyks 1975, sädehoidon ja syöpätautien erikoislääkäri, Hyks 1983, sädehoidon ja syöpätautien dosentti, Helsingin yliopisto 1989, professorin pätevyys, Helsingin yliopisto 1994. Avohoidosta vastaava osastonylilääkäri, Hyksin Syöpätautien klinikka 1996–2005.

  • Oli kehittämässä luutuhoa estävää lääkettä. Se otettiin kansainväliseen käyttöön ja myytiin 84 eri maahan.

  • Julkaissut lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä artikkeleita.

  • Elomaa on toiminut useiden kotimaisten ja ulkomaisten tieteellisten yhteisöjen sekä järjestöjen jäsenenä. Julkaissut kirjan Tartu toivoon (2009), jossa kertoo syöpälääkärin kokemuksistaan.

  • Perusti Suomen suolistosyöpäyhdistyksen Colores ry:n 2007.

  • Palkintoja: Hyvän luennoitsijan palkinto 1990, Sakari Mustakallio -luento ja mitali 1996, Ote syövästä -mitali 2003, Hyvän kliinisen tutkimuksen palkinto 2006, Pohjola-palkinto 2014, Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki 2010.

  • Harrastaa luontoa, musiikkia, kirjoja, kanakoiria ja ravihevosia.

  • Asuu Sipoossa. Perheeseen kuuluvat aviomies, rovasti Rauno Elomaa ja pointteri Hirvasvuopion Lento.

  • Täyttää 80 vuotta sunnuntaina 20. marraskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat