Susanna Hast voitti HS:n kirjallisuus­palkinnon oma­kohtaisella romaanilla: ”Mikä tässä maailmassa mahdollistaa sen, että niin käy kuin minulle kävi”

”Ei minun yksityinen kokemukseni ole kauhean kiinnostava”, Hast sanoo. ”Kiinnostavaa on, mikä tässä maailmassa mahdollistaa sen, että niin käy kuin minulle kävi.”

Susanna Hastilla on jo mielessä muutama teema kirjailijan uran jatkoa varten. ”Mutta ne ovat niin isoja, että voivat vaatia aikaa.”

17.11. 18:44 | Päivitetty 17.11. 19:09

Vuoden parhaalle esikoisteokselle myönnettävän Helsingin Sanomien palkinnon on voittanut Susanna Hast romaanilla Ruumis/huoneet (S&S).

”Teoksessa henkilökohtainen kokemus nojautuu laajaan yhteiskunnalliseen, kirjalliseen ja filosofiseen aineistoon”, perusteluissa todetaan.

”Tätä taustaa vasten käy selväksi, että kerronnassa ei ole kysymys yhden ihmisen uhriutumisesta vaan alistavasta ja väkivaltaisesta rakenteesta, joka ei tunnu muuttuvan ollenkaan, vaikka sivistystaso mukamas nousee.”

Ruotsissa syntynyt Susanna Hast, 41, vietti lapsuutensa Rovaniemellä ja asuu nyt Helsingissä. Hän on yhteiskuntatieteiden tohtori ja taiteellisen tutkimuksen dosentti.

Alta voi katsoa tallenteen HS:n kirjallisuuspalkintojuhlasta:

Ensimmäiset merkinnät matkalla kohti romaania syntyivät Hastin puhelimeen runsaat neljä vuotta sitten kesälomalla Ranskassa.

”Luin siellä Saara Turusen Sivuhenkilöä ja ajattelin, että ahaa, itsestä voi kirjoittaa tällä tavalla”, Hast kertoo. ”Lisäksi loman aikana oli tapahtunut jotakin erikoista, jonka halusin kirjoittaa ylös. Ja kun olin sen näpytellyt puhelimeeni, esiin alkoi nousta muutakin.”

Syntyreittejä esikoisteokselle on siis kaksi: itsestä kirjoittaminen ja kovin nuorena koettu väkivalta.

”Kävi ilmeiseksi, että juuri siitä yhdistelmästä minun pitää kirjoittaa ja rajata teokseni väkivallan kokemukseen”, Hast luonnehtii.

Romaanin jännite syntyy siitä, että keskushenkilö muistaa yhtä aikaa liian vähän ja aivan liikaa sellaisista kokemuksista, joita kenelläkään ei pitäisi olla.

Jotta menneisyys olisi käsiteltävissä ja itse ymmärtäisi omaa, ajoittain käsittämätöntä käytöstään, hänen on palattava huoneisiin, joissa paha tapahtui. Paikat kertovat.

”Mukana ei ole mitään keksittyä.”

Määritelmiä pakenevasta teoksestaan Hast käyttää termiä autoteoreettinen – erotukseksi autofiktiosta.

”Koska minulla on niin selkeä totuuden etsimisen meininki, eikä mukana ole mitään keksittyä.”

Lyyrinen essee, joka on omaelämäkerrallisen proosan, esseen ja runon sekoitus, voisi hänen mukaansa sopia myös.

”Ajattelen, että Ruumis/huoneet on myös true crimea”, Hast nauraa.

Hänen lukijoitaan ei naurata. Onhan kyse sentään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä siitä juontuvista aikuisiän vakavista traumoista.

”Minulla on musta huumorintaju”, Hast selittää. ”Ei tällaisista asioista pysty puhumaan saati kirjoittamaan, jos ei vedä mukaan paksua huumoria.”

Pikemmin kuin rohkea Ruumis/huoneet on välttämätön.

”Kyllä minua saa sanoa rohkeaksi. Mutta siihen sanaan liittyy kaiku jostain sellaisesta, että olisi kuitenkin järkevämpää olla ei-rohkea. Että on vähän uhkarohkea ja hullu, kun kehtaa kertoa jotakin sellaista, mitä useimmat eivät ikinä kertoisi. Itsetuhoinen.”

Välttämättömästä Hast pitää enemmän. Se on poliittisempi. Voimakkaampi. Ja viittaa eteenpäin pääsemiseen, vaikka painautuneita jälkiä jää.

Määritelmistä karuin olisi paljastuskirja.

”Siinä pääsee kauhistelemaan ja tirkistelemään toisen kokemusta, eikä se vaadi lukijalta itseltään mitään. Yritin välttää paljastelua sillä lailla, että Ruumis/huoneet jäisi vaivaamaan vastaanottajaansa.”

”Tieteellisten tekstien tekeminen ei ole yhtä hauskaa kuin kaunokirjallisuuden”, Susanna Hast sanoo. ”Olen alkanut ajatella, että taiteellinen vapaus voi viedä paljon lähemmäksi totuutta.”

Niin on lukijapalautteiden mukaan käynytkin: moni ryhtyi käsittelemään omia ahdistuksen aiheitaan.

Juuri niin hyvällä tavalla häiritsevän kirjallisuuden tuleekin vaikuttaa, ei kerätä huomiota kirjoittajan persoonaan ja henkilökohtaisuuksiin.

Tirkistelykirjallisuuden voi ohittaa kevyesti ja jatkaa saman tien seuraavaan kohteeseen, eikä äsken luettua tarvitse miettiä ollenkaan.

Hast hakee kirjalleen vertailukohdan Iidan Rauman tammikuussa ilmestyneestä, koulukiusaamiseen pureutuvasta romaanista Hävitys.

”Kun vain ajattelenkin Iidan kirjaa, heti tulee vähän hengästynyt olo. Minunkin kirjastani saa tulla pikkuisen piinattu ja ahdistunut olo.”

”Minulla on musta huumorintaju.”

Sen kirjoittaminen kuitenkin oli vapauttavaa, hienoa ja hauskaa.

Eikö aran aiheen käsitteleminen pelottanut?

”Kyllä. Epäilytti ja pelotti monta kertaa. Ehkä suurin huoli oli paljastumisen pelko. Se helpotti, kun näin kirjoituksestani muodostuvan teoksen. Suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa tunnutaan unohtavan, että niin sanotussa tunnustuksellisessakin kirjallisuudessa on kysymys taideteoksesta, ei mistään päiväkirjoista.”

Hast puhuu etäännyttämisestä ja outouttamisesta, jotka irrottavat hänen kirjansa oman elämän kuvauksesta.

”Enhän minä edes puhu sillä lailla kuin kirjani keskushenkilö tekee.”

Tärkeää hänelle oli kirjoittaa oma kokemus osaksi historiaa.

”Eihän minun yksityinen kokemukseni ole kauhean kiinnostava. Kiinnostavaa on, mikä tässä maailmassa mahdollistaa sen, että niin käy kuin minulle kävi.”

Ainakin siltä osin hän kokee onnistuneensa, että lukijat eivät ole kiinnostuneet hänestä ihmisenä. Eikä kirjan myötä ole tapahtunut mitään kauheaa, saati tullut vastaan pahaa.

Susanna Hastin romaani osuu meihin kaikkiin. Vaikka tiedämme, mitä rikollista aivan liian monille lapsille tapahtuu, olemme mieluummin ajattelematta sitä, koska siten meidän on helpompi tuudittautua arkeemme.

Ja siksi seksuaalinen hyväksikäyttö jatkuu.

Ruumis/huoneet tekee näkymätöntä näkyväksi”, palkinto­perusteluissa kiitetään. ”Samalla se osoittaa, että syyllisyydentunteesta voi päästä eroon. Kuten myös sen, että väkivalta ei ole koskaan kohteen syy.”

Hastin mukaan häneltä puuttuu episodinen muisti, joka selittäisi syiden ja seurausten suhteen. Siten kokonaisuuden ymmärtäminen on hänelle vähintäänkin vaikeaa.

”Muistan vain välähdykset. Toisinaan muisti katoaa ja yhtäkkiä palaa taas.”

Siihen hän on tyytyväinen, että ei edes yrittänyt kirjoittaa romaaniinsa onnellista loppua.

”Koska sellaista ei ole. Se on kirjani tärkeä todistus.”

Vaikka teksti päättyy, Ruumis/huoneet jatkuu.

Mitä kirjailija Hast sanoisi pohjoisen taajaman nuorelle Susannalle?

Ensimmäisen kerran haastattelun aikana vastausta pitää hiukan odotella.

”Sitä nuorta Susannaa on aika vaikea kuvitella. Hän tuntuu ihan vieraalta ihmiseltä minulle nyt.”

”Ehkä lohduttaisin. Sanoisin hänelle, että et uskokaan, miten hyvin asiat tulevat menemään. Ihmisessä piilee paljon enemmän kykyjä kuin mitä hän pystyy itse näkemään ja ymmärtämään.”

Kirjallisuus

Palkinto jaettiin 28. kerran

Susanna Hast sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon Sanomatalossa torstaina.

  • Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto, 15 000 euroa, jatkaa vuosina 1964–1994 myönnetyn J. H. Erkon esikoiskirjapalkinnon perinnettä.

  • Raatiin kuuluivat toimittajat Suvi Ahola, Arla Kanerva, Susanna Laari ja Antti Majander (pj.) ja kirjailija Eino Santanen sekä tunnustuksen viime vuonna romaanilla Sinun, Margot voittanut Meri Valkama.

  • Kaikkiaan raadin tietoon tuli runsaat 80 suomeksi kirjoitettua debyyttiä. Sadon perusteella voi sanoa, että roima henkilökohtaisuus ei enää ole kaunokirjallisuudessa poikkeama vaan jopa valtavirtaa. Samalla koko romaanigenre väljenee omaelämäkerrallisuudesta ja tunnustuksellisuudesta esseen, dokumentin sekä akateemisen tutkimuksen suuntaan.

  • Kunniamaininnan raati antoi Elina Airiolle, 31. Hänen kielellisesti rikas romaaninsa Metsässä juoksee nainen (Gummerus) näyttää hyytävällä tavalla yhteiskunnan, jossa sosiaalityö on yksityistetty ja tehostettu.

Lue lisää: Susanna Hast joutui lapsena seksuaalisen väkivallan uhriksi ja unohti koko asian vuosiksi: Nyt hän ymmärtää, miksi väkivalta niin usein toistuu

Lue lisää: Susanna Hastin romaani ei sorru kuvailemaan seksuaalista väkivaltaa yksityiskohtaisesti, vaikka se onkin teoksen ytimessä

Lue lisää: Kuka saa Helsingin Sanomien esikois­palkinnon? He ovat voittajaehdokkaat

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat