Oscar-voittajan kauhujen kabinetti on täynnä tylsiä tehostehirviöitä

Netflixin kauhuantologia Guillermo del Toro’s Cabinet of Curiosities esittää jakson kahdeksalta eri ohjaajalta, ja lopputulos on epätasainen.

Oscar-palkittu ohjaaja Guillermo del Toro esittelee jokaisen kauhuantologian jakson.

14.11. 12:17

Kauhuantologia Cabinet of Curiosities sisältää kahdeksan noin tunnin mittaista jaksoa kahdeksalta eri ohjaajalta. Mukana on kovan luokan tekijöitä, kuten Ana Lily Amirpour (A Girl Walks Home Alone at Night) sekä Jennifer Kent (The Babadook).

Netflixin Halloween-panostuksen asetelma tuo mieleen 1990-luvun kanadalaisen antologiasarjan Pelottaako? (Are You Afraid of the Dark?), jossa Keskiyön kerholaisiksi itseään kutsuva nuorisoporukka kokoontuu iltanuotion ääreen kuuntelemaan kauhutarinoita. Nyt nuotion paikalla on sarjan tuottaja, Oscar-voittaja Guillermo del Toro, joka availee erikoisen lipaston laatikoita ja juontaa katsojat kummallisuuksien äärelle.

Tarinat perustuvat pääosin kauhunovelleihin. Esimerkiksi kaksi jaksoa on tehty del Toron omien tekstien ja kaksi H.P. Lovecraftin tarinoiden pohjalta. Sarjan maailma on pitkälti lovecraftilainen kosmisessa kauhussaan. Se on audiovisuaalista uuskummaa ja goottitunnelmaista fantasiakauhua, jonka keskiössä on ihmisen pienuus absurdissa ja pahassa maailmassa.

Kyse ei siis ole perinteisestä massojen kauhuviihteestä, sarjamurhaajista, zombeista, demoneista ja traumaan liimautuvista kummituksista (tosin näitä viimeksi mainittuja on pienissä määrin). Itse en ole cgi-lonkerohirviöiden suuri ystävä vaan pidän enemmän psykologisesta jännitteestä ja outolaaksosta, realismia nyrjäyttävästä yliluonnollisuudesta.

Vaikka jaksot ammentavat erilaisista maailmoista, on niissä turhauttavan paljon samaa rakennetta. Esimerkiksi kolme ensimmäistä jaksoa, Del Toron tuotoksista tutun elokuvaajan Guillermo Navarron Varasto 36, scifi-kauhun kulttinimen Vincenzo Natalin Hautausmaan rotat ja David Priorin (The Empty Man) kehokauhu Ruumiinavaus päättyvät kaikki tietokonetehostein luotuihin hirviöihin, jotka eivät tunnu lainkaan pelottavilta keinotekoisuudessaan. Sama jatkuu muissakin jaksoissa. Monotonisuutta lisää se, että ainoastaan kahdessa jaksossa pääosassa on nainen.

Kate Micuccin esittämä Stacey ei tunne itseään hyväksytyksi ja etsii ratkaisua ihmerasvasta.

Kaavaa rikkoo edukseen kolme jaksoa. Amirpourin jaksossa nimeltä Ulkopuoli työpaikan naisporukasta itsensä ulkopuoliseksi tunteva Stacey (kiehtova Kate Micucci) alkaa käyttää kauneutta lupaavaa rasvaa, joka ottaa naisen valtaansa hirvein seurauksin.

1970-luvun tyylitelty yhden huoneen jännitysnäytelmä Katselmus (ohj. Panos Cosmatos) rakentaa niin ikään jännitteistä tarinaa ihmisen pinnallisuudesta ja ahneudesta, jossa sen hahmot saavat hirviömäisen opetuksen.

Jennifer Kentin Kuiskaus on perinteisempää kummitustalokauhua, mutta se onnistuu siinä, missä muut jaksot jäävät usein vajaiksi: henkilöhahmojen syventämisessä. Se on kauhussa olennaista, sillä välinpitämättömyys siitä, miten päähenkilöiden käy, vie myös pelon mennessään.

Guillermo del Toron kauhuantologia on hyvin epätasainen, mutta tunnelmallinen ja romanttinenkin rakkaudenosoitus genrelle. Lovecraftin ja del Toron fantasiakauhun ystäville kyseessä lienee melkoinen herkkupala.

Guillermo del Toro’s Cabinet of Curiosities, Netflix. (K16)

Jennifer Kentin jakso hakee ohjaajalle tyypilliseen tapaan tarinalle syvyyttä traumasta, joka yhdistää eläviä ja kummittelevia kuolleita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat