T. S. Eliotin Kootut runot näyttää suvaitsemattoman mutta viisaan runoilijan ajankohtaisuuden

Juha Silvon suomentama Kootut runot näyttää myös runoilijan ristiriidat.

Runoilija Thomas Stearns Eliot 1920-luvulla.

20.11. 2:00 | Päivitetty 20.11. 13:13

Runot

T. S. Eliot: Kootut runot. Suom. Juha Silvo. WSOY. 338 s.

”Miksi siis julkaista Eliotia, tällaista Eliotia, aivan pohjattomasti tutkittua Eliotia?”

Näin kysyy Juha Silvo suomentamansa T. S. Eliotin Kootut runot -kokoelman esipuheessa. Sitä ennen hän on kuvannut runoilijaa määreillä ”neuroottinen, suvaitsematon, antisemitistinen, elitistinen, naisvihamielinen, ylimielinen”, mutta myös ”hauska, älykäs ja viisaskin.”

Eliot tosiaan on ristiriitainen hahmo. Häntä pidetään 1900-luvun runouden kenties tärkeimpänä uudistajana, joka oli esikuva niin radikaaleille beat-runoilijoille kuin suomalaisen modernismin edustajille. Toisaalta hän oli omien sanojensa mukaan ”kirjallisuuden suhteen klassisisti, poliittisesti rojalisti ja uskonnollisesti anglokatolinen”.

Hänen runoistaan löytyy niin ajan ja olemassaolon pohdintaa, satiirista yhteiskuntakritiikkiä kuin veikeästi riimiteltyjä kissarunojakin. Ja pilkahtelee siellä täällä myös moralismia, naisiin kohdistuvaa aggressiota ja makaabereita juutalaishahmoja.

Silvo viittaa vastauksessaan omaan henkilökohtaiseen kokemukseensa, siihen kuinka aikanaan tunnisti runoissa tietyn neuroottisen kärsimyksen, ”minuutensa kitkan” kanssa kamppailun.

Yleisempiäkin syitä on sille, miksi Eliotia voi pitää ajankohtaisena.

Kuva Eliotista on viime vuosien julkaisujen myötä saanut paljon uusia sävyjä. Vuoden 2015 kriittisessä editiossa oli mukana monia ennen julkaisemattomia runoja. Vuonna 2020 tutkijat pääsivät viimein tutustumaan yli tuhanteen kirjeeseen, jotka hän elämänsä aikana kirjoitti Emily Halelle, idealisoidulle kaukorakkaalleen.

Tänä vuonna taas on kulunut sata vuotta siitä, kun Eliotin tärkeimpänä pidetty runo Autio maa julkaistiin. Juhlavuoden kunniaksi on järjestetty lukuisia tapahtumia, nyt uuden tiedon ja kulttuurisen tilanteen valossa.

Mainion kirjallisuussivuston Literary Hubin tuoreessa keskustelussa neljä uuden polven runoilijaa ja tutkijaa pohtivat Eliotin ajankohtaisuutta. Huomiota kiinnittää esimerkiksi Autio maa -runon kollaasimainen tekniikka, missä eri kielirekisterit ja elämänpiirit tormäytetään keskenään kuin ennakoiden internetin informaatiokaaosta.

Juuri kollaasimaisuus, moniaineksisuus, tulee Silvon uudessa suomennoksessa aiempaa kirkkaammin esiin. Jazzin, jätteiden ja savusumun Lontoo saa rinnalleen korkeakulttuurisia myyttejä. Katujen puhekieltä vasten myös arkaainen ylevyys erottuu entistä selvemmin.

Amerikkalaisen runouden tutkijan Jahan Ramazanin mukaan runon monikielisyys ja viittaukset intialaiseen perinteeseen ovat auttaneet monia ei-länsimaisia runoilijoita mieltämään itsensä osaksi globaalia runokenttää.

Ramazani viittaa myös ilmastokriisiin. Aikalaislukijoille runo kuvasi maailmansodan ja espanjantaudin runtelemaa Eurooppaa. Nykypäivänä runon viittaukset kuivuuteen ja hedelmättömyyteen ovat saaneet epämiellyttävän kirjaimellisia merkityksiä ilmaston lämmetessä, virtojen kuivuessa ja satojen ehtyessä.

Joku voi pitää tätä lukutapaa anakronistisena, mutta se vastaa hyvin sitä, miten Eliot itse näki perinteen merkityksen runoudessa: jokainen sukupolvi lukee klassikkotekstejä oman aikansa lähtökohdista.

Kukin voi myös tunnustella kielellään, onko Silvon paluu Lauri Viljasen vuoden 1949 otsikkoon Autio maa parempi ratkaisu kuin Markus Jääskeläisen tuoreen käännöksen Joutomaa. ”Waste land” on toki kirjaimellisesti joutilasta, tarpeetonta maata, mutta runossa myös jätteillä tärveltyä, hylättyä ja autioitunutta henkistä tilaa.

Uudet versionsa saavat monet muutkin Eliotin klassikot kuten J. Alfred Prufrockin laulu rakkaudesta, Ontot miehet ja Tuhkakeskiviikko. Silvon käännös Neljästä kvartetosta ilmestyi jo vuonna 2007, sitä on tähän laitokseen vain hieman korjailtu.

Kootuissa runoissa on mukana noin nelisenkymmentä aiemmin suomentamatonta runoa. Useimmat näistä ovat lyhyitä, vitsikkääksi tarkoitettuja säkeistöjä, eräät otsikoitukin nimellä Sormiharjoituksia. Laajin on raamatullisuudessaan vaikuttava, kymmenosainen Kallio-kuvaelman puhekuorot, jonka Eliot kirjoitti kirkollisen säätiön tilauksesta.

Nämäkin Silvo on kääntänyt pieteetillä, runojen rytmiä, riimittelyä ja sointuisuutta mahdollisuuksien mukaan kunnioittaen.

Uusia suuria runoja kokoelma ei tarjoa – Eliotin keskeinen tuotanto on suppea – mutta lyhyetkin rikastavat kuvaamme hänestä. Varhaisissa runoissa leijuu usein ranskalaisen symbolismin tunnelma, myöhemmissä pikkurunoissa taas on usein mukana aimo annos ilkikurisuutta.

Cats-musikaalista tutut kissarunot pääsevät nyt muun tuotannon rinnalle nimellä O. Possumin teos kissoista itse teossa – neljä vuotta sittenhän Jaakko Ylijuonikas käänsi ne nimellä Kissojen kielen kompasanakirja.

Riemastuttava on myös keskeneräinen näytelmäluonnos Sweeneyn kamppailu, jonka tarkoituksellisen banaali dialogi ennakoi sodan jälkeistä absurdia teatteria.

Eliotin elinaikana julkaisemattomista runoista Silvo tarjoaa loppuesseessään pari näytettä, joista esimerkiksi Pyhän Narkissoksen kuolema kestää hyvin vertailun julkaistujen kanssa.

Kirjan viitteet eivät pyri kattavuuteen, mutta tarjoavat mielenkiintoisia informaation palasia. Loppuesseessään Silvo korostaa ehkä turhankin paljon runojen omaelämäkerrallisia piirteitä, jotka nyt julkaistujen kirjeiden valossa erottuvat entistä selvemmin.

Miksi siis julkaista Eliotia? Kysymys ilmeisesti mietitytti kustantajaakin, koska kokoelman ensimmäisestä suomennosversiosta kesti kymmenisen vuotta, ennen kuin WSOY ne julkaisi.

Hyvä että julkaisi. Niin usein kuin Eliotia onkin suomennettu, kokoaa nyt käsillä oleva kokoelma kaikki elinaikana julkaistut runot yksien kansien sisään, selkeinä, kirkkaina ja tämän päivän lukijaa puhuttelevina versioina.

Kunpa isoilla kustantajillamme vain olisi enemmän kulttuuritahtoa julkaista myös uudempaa käännösrunoutta.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston kirjallisuuden professori.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat