Elissa ja Alvar Aalto 1960-luvulla. Pariskunnan yhteiselo oli ensimmäisinä vuosina leppoisaa, mutta Alvar Aallon vanhetessa hän alkoi juoda liikaa ja muuttui vaimoaan kohtaan jopa ilkeäksi.

”Vaimonnekin on arkkitehti?”

Lahjakas arkkitehti Elissa Aalto omistautui miehensä elämäntyön vaalimiseen. Hänen omaa, poikkeuksellista elämäänsä on tähän saakka tutkittu varsin vähän.


19.11. 2:00 | Päivitetty 22.11. 12:22

Helsinki huhtikuussa 1957. Englantilaisen Star-lehden reportteri on tullut haastattelemaan maailmankuulua arkkitehtia. Arkkitehtipariskunta Alvar ja Elissa Aalto on lopettelemassa äyriäislounastaan ravintola Savoyssa.

Toimittaja kysyy Aallolta: ”Vaimonnekin on arkkitehti?”. Johon tämä vastaa: ”Kyllä, meillä Suomessa laki määrää, että arkkitehdit saavat naida vain arkkitehteja. Aina kun tarvitsen uuden rouvan, vilkaisen vain avustajia ja katson kenellä on näteimmät muodot – piirustuspöydällä tarkoitan.”

Elissa tuhahtaa siihen: ”Pötyä, se johtuu vain siitä, ettei hän laiskuuttaan jaksa etsiä kauempaa.”

Alvar Aalto (1898–1976) oli loistava tarinankertoja, mutta kuten näkyy, ei Elissa Aalto (1922–1994) jäänyt hänelle toiseksi. Tarinan kertoo Aaltojen ystävä Göran Schildt kirjassaan.

Elsa Kaisa Mäkiniemen, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Elissa Aalloksi, syntymästä tulee 22. marraskuuta kuluneeksi 100 vuotta, ja hänestä ilmestyi sen kunniaksi intendentti Mia Hipelin toimittama kirja, Arkkitehti Elissa Aalto (Alvar Aalto -säätiö).

Elissa Aallon uraa on toistaiseksi tutkittu vähän, joten ammatillisen roolin sijaan hänet tunnetaan lähinnä Alvar Aallon toisena puolisona. Pariskunta oli naimisissa 24 vuotta, vuodesta 1952 vuoteen 1976. Aallon ensimmäinen puoliso oli arkkitehti, muotoilija Aino Marsio-Aalto (1894–1949). Aino Aallon merkitystä on viime vuosien aikana tuotu vahvasti esille, ja pariskunnasta on tehty kirjoja sekä kansainvälistä huomiotakin saanut dokumenttielokuva.

Myös Elissa Aalto oli sekä arkkitehti että suunnittelija, joka suunnitteli huonekaluja, sisustuskokonaisuuksia ja painokangasmalleja.

Elissa Aallon elämästä kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun Alvar Aallon puolisona tuli varsin poikkeuksellinen. Pariskunta matkusteli maailmalla ja tutustui kiinnostaviin ihmisiin. Elissan jäämistöstä löytyi kuusi passia täynnä viisumeita eri maihin.

Pariisin ulkopuolella Bazoches-sur-Guyonnessa sijaitseva Maison Louis Carré rakennettiin vuosina 1956–1959.

Jo 1950-luvun puolivälissä, pian naimisiinmenonsa jälkeen, pariskunta matkusti Bagdadiin. Sinne toimistossa oli suunnitteilla taidemuseo, joka ei koskaan valmistunut. Ranskalaiselle jalokivikauppias Louis Carrélle suunnitellun yksityistalo Maison Louis Carrén (1956–1959) rakentamista Elissa taas on muistellut näin: ”Nämä Pariisin matkat olivat ylellisiä. Asuimme aina hienossa hotellissa ja Rolls Royce odotti meitä ulkopuolella.”

Lue lisää: Alvar Aallon suunnittelemassa talossa Ranskassa esillä harvinaisen kunnianhimoinen yhteistyö – teoksia nähdään elokuussa Helsingin juhlaviikoilla

Keväällä 1978, jolloin Alvar Aallon Italiaan suunnittelema Riolan kirkko vihittiin käyttöön, Elissa Aalto tapasi paavi Paavali VI:n ja lahjoitti tälle Alvar Aallon ensimmäisen luonnoksen kirkosta. Lyijykynäpiirros on nykyisin Vatikaanin kokoelmissa.

ElsA KAISA MÄKINIEMI syntyi Kemissä vuonna 1922 jääkärieversti August Mäkiniemen ja Aino Maria Mäkiniemen (o.s. Kemppainen) esikoiseksi. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä, Inkeri ja Sisko. August Mäkiniemi toimi suojeluskuntajärjestön Pohjolan piirin piiripäällikkönä.

Perheenjäsenten keskinäisistä suhteista kertoo paljon se, että eversti-isää kutsuttiin Aukuksi, tyttäristä Elsaa Ekiksi ja Inkeriä Inkiksi.

Elissan sisar Sisko Härmälä on muistellut tämän olleen hyvä koulussa. Isosisko oli lahjakas piirtäjä ja maalasi mielellään akvarelleja.

Elissan serkku Eeva Korkee kuvailee serkkuaan iloiseksi ja positiiviseksi.

”Hänellä oli sellainen ihana, hersyvä nauru! En muista, että olisin koskaan nähnyt Ekiä pahalla tuulella.”

Vuonna 1937 Mäkiniemen perhe muutti Rovaniemelle Lapin läänin uuteen hallintokeskukseen, jonne suojeluskunnan esikunta siirrettiin Kemistä. Kauppalaan rakennettiin suojeluskunnan piiriesikuntatalo, komea Pohjolanlinna, jonka yläkerrassa piiripäällikön perhe asui.

Arkkitehtejä ei Rovaniemellä 1930- ja 40-luvulla juuri ollut. Kun Elissa Aalto on myöhemmin pohtinut ammatinvalintaansa, on hän muistellut nuorena tavanneensa yhden arkkitehdin, Pohjolanlinnan suunnitelleen Gustaf Strandbergin. Keskustelut, joita tämä kävi Elissa Aallon isän kanssa piiriesikuntatalon rakentamisesta, jäivät hänen mieleensä.

Vuonna 1941 Lapin läänin ensimmäinen viiden ällän ylioppilas Elsa Mäkiniemi muutti Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria Teknilliseen korkeakouluun. Sota-aikana opiskelu oli monella tapaa poikkeuksellista. Kouluakin pommitettiin useaan otteeseen.

Elsa valmistui arkkitehdiksi helmikuussa 1949. Sen jälkeen hän työskenteli hetken aikaa Elsi Borgin ja Margareta Stigzeliuksen arkkitehtitoimistoissa. Kun työt siellä loppuivat, hän lähti kysymään töitä Alvar Aallon toimistosta. Elissa Aalto on muistellut asiaa näin: ”Ja minulla oli rendesvous sinne ja minua putsattiin ja takit harjattiin ja Margareta sanoi, että kyllä sulla lapsiraukka on niin huonot kengät, että lainaa minun.”

Toimisto sijaitsi Riihitiellä Munkkiniemessä, Aaltojen kodin yhteydessä. Pienessä työyhteisössä oli tuolloin vaikea tilanne, sillä Alvar Aallon ensimmäinen puoliso, lähin työtoveri ja yhtiökumppani Aino Aalto oli kuollut saman vuoden tammikuussa. Alvar Aalto joi suruunsa eikä saanut töitään kunnolla hoidettua.

Kun Elissa sai töitä toimistosta, tilanne muuttui.

1940- ja 50-luvun vaihteessa toimisto osallistui lukuisiin arkkitehtuurikilpailuihin ja töitä tehtiin yötä myöten. Yhdestä kilpailuvoitosta, Säynätsalon kunnantalosta, muodostui Elisalle ja Alvarille henkilökohtaisesti ja ammatillisesti merkittävä projekti: sen rakentamisvuosien aikana he rakastuivat toisiinsa.

Säynätsalon kunnantalolla oli Aalloille henkilökohtaistakin merkitystä: pariskunta rakastui talon rakentamisvuosina. Kunnantalo valmistui vuonna 1952.

Punatiilisestä monitoimirakennuksesta tuli yksi Alvar Aallon merkittävimmistä ja kansainvälisesti tunnetuimmista töistä. Se oli myös ensimmäinen rakennushanke, jossa Elissa toimi johtavana arkkitehtinä. Uudessa kirjassa Elissa Aalto kuvailee suhteen alkua näin:

”Emme rakastuneet suinpäin. Ei hän paljon katsonut nuorta aloittelijaa. Työtkin sain kaikkein ikävimmästä päästä!”

Kunnantalon rakentaminen aloitettiin keväällä 1950 ja Elsa sai vastuulleen työmaan johtamisen ja valvonnan. Suhde kehittyi niin, että seuraavana keväänä Alvar ja Elsa lähtivät vaivihkaa matkalle Italiaan. Jotta se ei herättäisi huomiota, Elsa matkusti edeltä junalla ja Alvar tuli perässä lentokoneella.

Kunnantalo vihittiin käyttöön kesällä 1952. Saman vuoden syksyllä Elsa ja Alvar menivät naimisiin.

Elsan perhe ei ollut suhteesta innoissaan. Pariskunnalla oli 24 vuotta ikäeroa.

”Aino-täti, Ekin äiti, sanoi aina, että hyvänen aika, Alvar on niin vanha, vuoden vanhempi kuin minä!”, Elissan serkku Eeva Korkee kertoo.

Alvar Aalto ja Elissa Aalto olivat näkyvä arkkitehtipariskunta 1950-luvulta alkaen. Tässä pariskunta keskustelemassa Ruotsin suurlähettilään Gösta Engzellin kanssa presidentinlinnan kutsuilla itsenäisyyspäivänä 1959.

Alvar Aallon läheinen ystävä, kirjailija Göran Schildt, on kertonut Aallon tervehtymisen liittyneen juuri nuoreen Elsa Mäkiniemeen. Schildtin mukaan toimistossa oli ajateltu, että Alvar Aalto tarvitsee rinnalleen vaimon ja kumppanin. Vaimoksi oli kaavailtu sisustusarkkitehti Maija Heikinheimoa, joka oli Alvar Aallon luottosisustaja ja Artekin taiteellinen johtaja.

Myöhemmin Aallon hovikuvaaja Eino Mäkinen oli kysynyt Alvarilta, miksi hän ei valinnut Maijaa. Alvarin vastaus oli: ”Jag måste ha litet skratt i mitt liv!” Elsa oli nuori ja iloinen.

Alkuvaiheessa pariskunnan yhdessäolo oli leppoisaa ja mutkatonta, mutta siinä oli muitakin sävyjä.

Alvar Aalto halusi vaikuttaa vaimonsa nimeen ja ulkonäköön. Hänen tahtonaan oli, että Elsasta tuli Elissa. Elsan sukulaiset ihmettelivät asiaa kovasti. Hiukset tuli laittaa tiukasti nutturalle ja pukeutumistyyli muuttui pelkistetyksi.

Se, että Elsa taipui puolisonsa moniin vaatimuksiin tuntuu erikoiselta, sillä häntä on kuvailtu vahvaksi ja määrätietoiseksi. Artekin työntekijöiden mukaan hän oli päättäväinen ja oman arvonsa tunteva. Toisin kuin monet muut, hän ei ollut Aallon ihailija, vaan saattoi tarvittaessa olla tälle tiukkakin.

Elissa ja Alvar Aalto veneilemässä 1950-luvulla. Ruorissa oli useimmiten Elissa.

Säynätsalon kunnantalon rakentamisen vuosina Aallot ostivat itselleen tontin Jyväskylän kupeessa sijaitsevasta Muuratsalon saaresta. Kesäpaikka, jota kutsuttiin Koetaloksi, valmistui vuonna 1954 ja siitä tuli pariskunnalle hyvin tärkeä. Kun se valmistui, Aallot kulkivat sinne Alvar Aallon suunnittelemalla veneellä, jonka nimi oli Nemo propheta in patria, ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”.

Moniin valokuviin on ikuistettu Alvar veneen ruorissa, mutta Elissan kerrotaan olleen miestään taitavampi kippari.

Säynätsalon eläkkeellä oleva palopäällikkö Mauri Toikkanen kertoo veneen olleen epäkäytännöllinen ja hankalasti ohjattava.

”Elissa ohjasi venettä ja Alvar istui usein kyydissä”, Toikkanen kertoo.

Muuratsalon koetalo oli Aaltojen rakas kesäpaikka. Se valmistui vuonna 1954.

Säynätsalon kunnantalon jälkeen Elissa Aalto toimi johtavana arkkitehtinä monissa Aallon toimiston merkittävissä rakennushankkeissa, kuten Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun (nykyisin Jyväskylän yliopisto, 1951–1971) rakennuksissa, Maison Louis Carréssa ja Pohjolan talossa (1962–1968) Reykjavikissa. Hän osallistui lähes kaikkiin merkittäviin Alvar Aallon toimiston suunnitteluprojekteihin.

Näkymä Maison Louis Carrén sisätiloihin.

Elissa Aallolla oli myös muutamia omia suunnittelutoimeksiantoja. Hän suunnitteli kesämökkejä sukulaisilleen Pohjois-Suomeen, muun muassa sisarelleen Inkeri Mäkiniemelle Keminmaahan ja serkkunsa Eeva Korkeen vanhemmille Simoon. Elissa Aallon tunnetuimmat omat suunnitelmat ovat Espoon Tapiolassa sijainnut SOS-Lapsikylä (1964–1965) ja yksityistalo Villa Hauta-aho (1982–1983) Seinäjoella.

Elissan ja Alvarin avioliitto ei ollut helppo. Vanhemmiten Alvar muuttui vaativaksi ja kärttyisäksi, erityisesti vaimoaan kohtaan.

”Aino-täti suri sitä, että hänen tyttärensä elämä oli niin vaikeaa. Alvarin alkoholinkäyttö tuntui olevan kohtuutonta ja sen takia elämä oli epävakaata”, Eeva Korkee pohtii.

”Olisihan Eki pärjännyt ilman Alvariakin. Toisaalta se asema ja arvostus, joka hänelle lankesi tämän puolisona, oli hänelle tärkeää.”

Alvar Aallon kuoleman jälkeen Elissa Aalto johti toimistoa vieden loppuun useita keskeneräisiä projekteja. Yksi niistä oli Seinäjoen kaupunkikeskus. Kokonaisuuteen kuuluu muun muassa Lakeuden Risti -kirkko, joka vihittiin käyttöön vuonna 1960.

Kun Alvar Aalto vuonna 1976 kuoli, Elissa Aalto ryhtyi johtamaan toimistoa. Elissan johdolla valmistuivat lukuisat merkittävät rakennukset, kuten Lahden Ristinkirkko, Riolan kirkko, Rovaniemen kaupungintalo ja Jyväskylän kaupunginteatteri.

Hän otti myös kantaa Alvar Aallon arkkitehtuuri- ja kulttuuriperinnöstä käytävään keskusteluun. Siitä, kuka saisi edustaa maailmankuulua arkkitehtiä julkisuudessa, oltiin montaa mieltä.

Göran Schildt ja Elissa Aalto Alvar Aalto Symposiumissa 1980-luvulla.

Elissa ja Alvar Aallon hyvä ystävä, Göran Schildtin toinen puoliso Christine Schildt, sanoi haastattelussa vuonna 2017 näin:

”Elissa oli luonteeltaan hyvin herttainen ja aina nauravainen. Mutta Alvar Aallon leskenä oleminen oli stressaavaa. Tee tämä ja hoida tuo. Tuntui, että kaikki vaativat häneltä jotakin. Hänellä ei ollut ketään, jonka kanssa hän olisi voinut puhua. Minusta tuntuu, että hän muuttui ihmisenä, hänestä tuli jotenkin hermostunut.”

1980- ja 1990-luvulla toimistoa työllistivät monien merkittävien Aalto-kohteiden, kuten Paimion sairaalan, Kulttuuritalon ja Viipurin kirjaston peruskorjaukset. Elissa Aallon sairastumisen myötä työtahti toimistossa vähitellen hiljeni.

Aino ja Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjaston (1927–1935) vuonna 1991 käynnistetty peruskorjaus oli valtavan suuri urakka, kansainvälinen hanke, jossa Elissa Aalto käytti omia henkilökohtaisia suhteitaan kirjaston hyväksi.

Aino ja Alvar Aalto sekä Aarne Ervi Viipurin kirjaston aulassa 1930-luvulla.

”Hän lähti koko sydämellään mukaan Viipurin kirjaston hankkeeseen. Oli onni, että ryhmässä oli päteviä suunnittelijoita ja että diplomatian monet keinot olivat käytettävissä”, Alvar Aalto -säätiön intendentti Mia Hipeli kertoo.

Elissa Aallon myötävaikutuksella Alvar Aallon toimiston piirustukset, valokuvat ja asiakirjat saatiin siirrettyä vuonna 1968 perustetun Alvar Aalto -säätiön omistukseen. Kyseessä on poikkeuksellisen ehjä ja laaja kokonaisuus, jonka säilyminen Suomessa vapaasti käytettävänä on Aalto-tutkimuksen kannalta tärkeää.

Elissaa on myös kiittäminen siitä, että pariskunnan yhteinen kesäpaikka Muuratsalon Koetalo on avoinna yleisölle. Elissa testamenttasi Koetalon Jyväskylän kaupungille ja sen hoidosta vastaa Alvar Aalto -säätiö.

Elissa Aallon aktiivinen ura jatkui Alvar Aallon kuoleman jälkeen vielä 18 vuoden ajan. Kun Elissa Aalto kuoli huhtikuussa 1994, naisarkkitehtien yhdistys Architectassa surtiin: sen kunniajäsen, iloinen Elissa oli poissa.

Elissa Aalto on haudattu Hietaniemen taiteilijakukkulalle samaan hautaan Alvar Aallon ja Aino Marsio-Aallon kanssa. Kolmikon hautaa koristaa kaunis marmorinen hautapaasi ja marmorinen pylväänpääty.

Kokonaisuus on Elissa Aallon suunnittelema.

Mia Hipelin (toim.) teos Arkkitehti Elissa Aalto on juuri ilmestynyt Alvar Aalto -säätiön julkaisuna.

Pienoisnäyttely Elissa Aalto, Villa Skeppetin saunarakennus, Snäcksundintie 8, Tammisaari 29.11.2022 asti tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 12–16. Näyttely jatkaa tammikuussa Ouluun.

Muut lähteet: Mia Hipeli, Elsa, Eki, Elissa. Teoksessa Arkkitehti Elissa Aalto, toim. Mia Hipeli, Alvar Aalto -säätiö, 2022. Veera Kinnunen: Oma pöytä kainalossa. Lapin tytöstä kosmopoliitiksi arkkitehdiksi. Teoksessa Tavallisen epätavallisia naisia. Historian naisten elämänvalintoja pohjoisessa, toim. Mervi Autti ja Pälvi Rantala, Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi, 2013. Teija Lammi: Elissa Aalto – arkkitehti. Proseminaarityö Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitoksessa 1999. Louna Lahti, Alvar Aalto ex intimo Aikalaisten silmin. Atena kustannus, Jyväskylä, 1997. Göran Schildt, Alvar Aalto – elämä, Alvar Aalto -museo, Jyväskylä, 2007. Christine Schildtin haastattelu Jyväskylässä 13.6.2017

Juttua muokattu 22.11. kello 12.21, lisätty lähteisiin Christine Schildtin haastattelu ja Mia Hipelin artikkelin nimi.

Alvar Aallon, Aino Marsio-Aallon ja Elissa Aallon hauta. –  Viipurin kirjaston johtaja Tatjana Svetelnikova toi kukkia haudalle helmikuussa 1998.

Lue lisää: Aaltojen lapsenlapsi kertoo, kuinka usein Aino Aallon nimi jätettiin pois parin yhteisistä töistä – Romaani kysyy, entä jos vaimo olikin koko suunnittelun takana?

Lue lisää: Varakas keskiluokka on hoksannut, että vain puolentoista tunnin päästä Helsingistä löytyy täysin ainutlaatuinen ja ”puoli-ilmainen” Alvar Aallon asuinalue

Lue lisää: Aino ja Alvar Aallon tarina käännetään englanniksi

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat