Megasakki on lastenmusiikkiyhtye, joka on ainakin kerran saanut yläkouluikäisetkin tanssimaan

Funkia, soulia ja lapsille sopivia sanoituksia yhdistävä Megasakki syntyi basisti Vesa Ojaniemen lapsiperhearjesta. Koska biisit ovat sanoja lukuunottamatta kuitenkin ihan ”tavallisia”, ovat ne temmanneet mukaansa myös kriittisesti suhtautuvia yläkouluikäisiä.

Megasakin Aake Aikapoika (Anssi Tirkkonen, vas.), Tea Telepaatti (Riikka Keränen), Säihky Suojeluskeiju (Elina Arlin) ja Arvo Tarkka (Vesa Ojaniemi) esittävät lastenmusiikkia funkin ja soulin hengessä.

20.11. 2:00 | Päivitetty 20.11. 12:02

Voimaballadi housuvaipoille, reipasta funkia siilien ruokavaliosta.

”Housuvaippa on vapaus liikkua! Ei tarra hankaa vatsanahkaa, ei hierrä ihoa”, lauletaan Housuvaippa-kappaleessa.

”Ei piikkipallojen vatsat pienet laktoosia siedä”, tiedetään puolestaan Siili beatboksaa -kappaleessa.

Nämä ovat esimerkkejä lastenmusiikkiyhtye Megasakin kappaleista, joissa lapsille sopivat sanoitukset yhdistyvät funkiin, souliin ja r’n’b’hen.

”Megasakin musiikki on lähellä sitä musiikkia jota me soitamme muutenkin”, kertoo yhtyeen laulusolisti Riikka Keränen.

”Syvimpään jazzpäätyyn ei ehkä tässä projektissa mennä, mutta muuten tämä on samantyylistä kuin muukin musiikki jota soitamme ja esitämme. Lasten maailmasta tässä musiikissa ovat enemmänkin sanoitukset.”

Lasten maailmasta koko Megasakkikin on saanut alkunsa, sillä ajatus syntyi yhtyeen perustajan, basisti Vesa Ojaniemen ja hänen vaimonsa Margitin lapsiperhearjesta.

”Meillä on neljä pientä muksua”, Vesa Ojaniemi kertoo. ”Siinähän sattuu ja tapahtuu, on ollut kaikennäköisiä hullunkurisia sattumia, joista on tullut biisi-ideoita. Ja lapsillahan on mahtavia sutkautuksia, niistä ovat monet biisi-ideat lähteneet.”

Esimerkiksi Ojaniemien tuolloin kuusivuotias tytär Aini alkoi pari vuotta sitten hyräillä laulunpätkää: ”Leijonapupu, leopardisammakko, kavereina pitävät toisiaan. Toinen on toisenlainen, toinen ehkä erilainen, silti ne kaverit on!”

Tästä ideasta syntyi kappale Leijonapupu, leopardisammakko, joka kertoo erilaisuuden hyväksymisestä ja suvaitsevaisuudesta. Kappale syntyi isän avustuksella ja sitä voi kuulla Megasakin ensimmäisellä levyllä ja konserteissa.

Megasakin musiikissa on paljon tarttumapintaa myös vanhemmille, jotka joka tapauksessa ovat yleensä lastensa mukana keikoilla.

”Toivon, että Megasakin musiikki kiinnostaa laajaa yleisöä. Sitä voi kuunnella jazzpoliisin silmälasit päässä tai pienenä lapsena kuunnella hullunkurisia tarinoita”, Vesa Ojaniemi kertoo.

Megasakin jäsenet tekevät uraa muusikoina myös omissa projekteissaan.

Megasakki alkoi Ojaniemien kotistudioprojektina, mutta laajeni pian kokonaiseksi yhtyeeksi. Vesa Ojaniemi pyysi mukaan opiskelukavereitaan Sibelius-Akatemiasta. Kaikki tekevät uraa muusikoina myös omissa projekteissaan, usein jazzin parissa.

Ojaniemi itse työskentelee basistina ja on soittanut paljon big bandeissa, esimerkiksi Umossa.

”Big band -taustan myötä tykkään ison bändin soundista. Ja koska on ollut pieniä lapsia ja kiireinen vaihe freelance-basistina, en ollut hirveästi päässyt säveltämään ja tekemään omaa musiikkia. Sitten tuli vimma kirjoittaa soulia ja funkia, mitä rakastan kuunnella ja soittaa, ja yhdistää niihin jazz-harmonioita ja -tekniikoita. Sitten sattui tulemaan tämä lastenmusaidea – että nämähän olisi ihan mahtava yhdistää.”

Megasakissa Ojaniemi eli Arvo Tarkka soittaa bassoa. Rumpalina on Anssi Tirkkonen eli Aake Aikapoika. Heidän lisäkseen yhtyeessä on kaksi solistia, Riikka Keränen eli Tea Telepaatti sekä Elina Arlin eli Säihky Suojeluskeiju.

Kaikilla neljällä hahmolla on Megasakin konserteissa omat roolinsa ja supervoimansa, joista lapset ja aikuiset löytävät eri tasoja. Esimerkiksi Aake Aikapoika pystyy pysäyttämään ajan, mutta asuu myös edelleen äitinsä luona.

”Meillä on melko teatterillinen show, joka uppoaa tosi hyvin pieniin lapsiin ja alakouluikäisiin”, kertoo Riikka Keränen Megasakin tähänastisista keikkakokemuksista ja yleisön reaktioista.

”Myös vanhemmat ovat sanoneet, että show on mukaansa tempaava. Yläkouluiässä sen sijaan nuorten elämässä on tietynlainen siirtymäriitti, jossa tehdään pesäeroa lapsuuden leikkeihin. Yläkouluikäisille olemme koulukeikoilla esittäneet kappaleitamme vähän eri tavalla, niin että kerromme heille vähän enemmän musiikin tekemisestä.”

Koska Megasakin musiikki ei ole leimallisesti lastenmusiikkia muuten kuin sanoitusten puolesta, se ei välttämättä vaikuta erityisen lapselliselta yläkouluikäisenkään korviin.

”Utajärvellä yläkouluikäisten koulukonsertin jälkeen huomasimme, miten oppilaat olivat tehneet eräästä opettamastamme tanssista TikTok-videon, jossa tanssivat kappaletta musiikin soidessa”, Elina Arlin kertoo innostuneena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat