Helsinki Seriös on tervetullut lisä kulttuuri­tarjontaan: Nyt hemmoteltiin ranskalaisen musiikin ystäviä

Ylistäviä arvioita maailmalla saanut Orsino Ensemble tarjoili konsertissaan ranskalaisen kamarimusiikin loistoa.

Orsino Ensemble: Nicholas Daniel, oboe (vas.), Alec Frank Gemmill, käyrätorvi, Amy Harman, fagotti, Adam Walker, huilu, ja Matthew Hunt, klarinetti.

21.11. 12:58

Klassinen

Orsino Ensemble (Adam Walker, huilu, Nicholas Daniel, oboe, Amy Harman, fagotti ja Matthew Hunt, klarinetti); Jean-Efflam Bavouzet, piano Sibelius-Akatemian konserttisalissa 20.11. Debussy, Sancan, Poulenc, Magnard. Helsinki Seriös III/X.

Ranskalaisen musiikin ystävää hemmoteltiin sunnuntai-iltana Sibelius-Akatemian R-talon konserttisalissa, jossa kuultiin Claude Debussyn, Pierre Sancanin, Francis Poulencin ja Albéric Magnardin musiikkia puhallinyhtye Orsino Ensemblen ja pianisti Jean-Efflam Bavouzet’n soittamana.

Konsertin dramaturginen kaari johdatteli kuulijan oivaltavasti impressionismista modernismin ja uusklassismin kautta myöhäisromantiikan pyörteisiin sekä tutumpien että tuntemattomampien säveltäjänimien kautta.

Illan aloitti tyylikkäästi Debussyn näyttämömusiikiksi sävelletty, antiikin mytologiaan sekä panhuilun syntyyn viittaava soolohuiluteos Syrinx (1913). Adam Walker esitti sielukkaan tulkintansa teoksesta näkymättömistä lavan takaa – aivan kuten kappale on alun perin suunniteltu soitettavan – luoden kuulijalle onnistuneen illuusion ajattomuudesta ja arkaaisuudesta.

Tästä maailmasta siirryttiin luontevasti Debussyn Ensimmäiseen rapsodiaan (1910) klarinetille ja pianolle. Teoksen eläväinen ja ajoittain leikkisäkin luonne välittyi selkeänä Matthew Huntin ja Bavouzet’n yhteismusisoinnissa.

Molemmat Debussyn kappaleet löytyvät myös Orsino Ensemblen vuonna 2021 julkaistulta ensilevyltä, joka sisältää laajan kirjon belle époquen ranskalaista puhallinmusiikkia, muun muassa Cécile Chaminaden Concertinon huilulle ja pianolle.

Debussy-teosparin kanssa eheän kokonaisuuden muodosti pianisti-säveltäjä Pierre Sancanin – Bavouzet’n opettajan – impressionistisista sointimaailmoista ammentava sonatiini huilulle ja pianolle (1946). Tarkka yhteismusisointi toimi ensimmäisen ja kolmannen osan vauhdikkaissakin tempoissa, joiden väliin keskimmäisen osan Andante espressivo tarjosi levollisen suvantovaiheen.

Sancanin nopeaeleiset käänteet puolestaan pohjustivat Francis Poulencin nokkelasti erilaisia musiikin tyylihistoriallisia elementtejä yhdistelevää trioa oboelle, fagotille ja pianolle vuodelta 1926. Fagotisti Amy Harmanin ja oboisti Nicholas Danielin soitossa kuultiin upeasti kaartuvia melodialinjoja sekä mukaansatempaavaa rytmi-ilottelua – erityisesti viimeisen osan tanssillisessa poljennossa, jota Bavouzet’n selväpiirteinen ja konstailematon tulkinta korosti.

Toista puoliskoa hallitsi erillisenä kokonaisuutena Albéric Magnardin d-molli-pianokvintetto (1894). Teoksen järkälemäinen muoto ja paksu sointikudos pitkine melodialinjoineen voisivat viitata saksalaiseen perinteeseen – kuten käsiohjelmatekstissäkin todettiin, Magnardin tiedetään arvostaneen muun muassa Richard Wagnerin musiikkia.

Harmonioiden raikkaus ja toisen osan lähes koraalimaiset jaksot toivat kuitenkin mieleen myös César Franckin, jonka piiriin säveltäjä kuului. Orsino Ensemble ja Bavouzet toivat vivahteikkaasti esille teoksen karakteri- ja sointivärimaailman kaikessa vaihtelevuudessaan.

Vain joitakin vuosia sitten perustettu brittiläinen Orsino Ensemble ei suotta ole saanut ylistäviä arvioita, ja yhtyettä kannattaa ehdottomasti seurata. Myös illan konsertin järjestänyt, tänä syksynä toimintansa käynnistänyt kamarimusiikkikonserttisarja Helsinki Seriös on pääkaupunkiseudun kulttuuritarjontaan tervetullut lisä, jonka konsertteihin yleisöä toivottavasti hakeutuu jatkossa entistä sankemmin joukoin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat