Oscar-palkittu juopottelu­elokuva Yhdet vielä on oudon ristiriitainen

Thomas Vinterbergin elokuvassa on nähtävissä asenteellisuuttakin. Näyttelijät pitävät tarinan tolpillaan.

Lukio-opettajat Peter (Lars Ranthe, vas.), Martin (Mads Mikkelsen), Tommy (Thomas Bo Larsen) ja Nikolaj (Magnus Millang) alkavat torjua uhkaavaa keski-iän kriisiä alkoholilla.

16.11. 2:00 | Päivitetty 16.11. 9:35

Draama

Yhdet vielä ★★★

Druk, Tanska 2020

Teema klo 22.07 ja Yle Areena (K12)

Teeman elokuvafestivaali alkaa elokuvalla, joka vaikuttaa paperilla aika pahalta: tanskalaisfilmissä Yhdet vielä neljä keski-ikäistä kaverusta päättää kokeilla teoriaa, jonka mukaan puolen promillen humala tekee elämästä rattoisampaa. Ei kai taas yksi tanskalaisittain roisi komedia, jossa äijäkööri remuaa ja mokailee Luokkakokousten tapaan?

Mutta kun ohjaajana on tanskalaisen elokuvan kansainvälisiin nimiin kuuluva Thomas Vinterberg, voi huokaista helpotuksesta. Palkitun Vinterbergin uralle mahtuu useampi täysosuma, kuten Juhlat (1998), Submarino (2010) ja Jahti (2012). Yhdet vielä noteerattiin viime vuonna peräti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla.

Draaman päähenkilö Martin (Mads Mikkelsen) on paikoilleen väsähtänyt historianopettaja. Hän laahustaa vain yhden horjahduksen päässä keski-ikäisen miehen kriisistä: veto on pois, työ ei oikein motivoi, yhteys vaimoon (Maria Bonnevie) ja lapsiin on katkennut, ja kaverienkin mielestä äijällä on takki tyhjä.

Eipä siinä, samansuuntaisessa käymistilassa ovat myös Martinin kamut, samassa lukiossa työskentelevät Nikolaj (Magnus Millang), Peter (Lars Ranthe) ja Tommy (Thomas Bo Larsen).

Erään juomiseen keskittyneen illanvieton jälkeen porukka saa kuningasidean.

Norjalaisen psykoterapeutin Finn Skårderudin mukaan ihminen on parhaimmillaan puolen promillen humalassa. Silloin ajatus leikkaa, aistit ovat auki ja estot tiessään.

Miehet päättävät panna tämän teorian käytäntöön ja ryhtyvät ottamaan siivua pitkin päivää. Tarkoituksena on tehdä aiheesta samalla jonkinlainen essee, he perustelevat asiaa itselleen. Yhteinen salaisuus saa porukkaan poikamaista virtaa.

Aluksi ryyppyjen siivittämät päätelmät ovat samansuuntaisia kuin Sakari Kuosmasella elokuvassa Varjoja paratiisissa: alkoholista tulee hyvä olo ja asiat tuntuvat luistavan. Martin herää horroksesta, ja sen huomaavat niin oppilaat kuin vaimo.

Sitten juominen ottaa kierroksia, ja kuten tiedetään, nousua seuraa aina lasku.

Elokuvan inspiroivien ensipuraisujen jälkeen Vinterberg hukkaa sanottavansa. Pohjimmiltaan Yhdet vielä kuvaa kriisiään viinaan pakenevia miehiä, mutta sen suhtautuminen juomiseen on oudon ristiriitainen. Juomisen ylistyksenä alkava tarina käy yhä surullisemmaksi, lieväksi moralisoinniksi, vain ponnistaakseen taas uuteen nousuun.

Miesporukan dokaamisen rinnalla Vinterberg kuljettaa ylioppilaskevääseen valmistautuvien nuorten räiskyvää riemua. Kontrasti on selvä, joskin jälleen pointti jää epäselväksi.

Olen näkevinäni asenteellisuuttakin. Onko humaltuneen nuoren känni aina yhtä vappujuhlaa ja keski-ikäisellä housuun kuseksimista?

Näyttelijät pitävät tarinan tolpillaan. Mikkelsen näyttelee kasvoillaan jälleen hyvän roolin, mutta tällä kertaa hän laittaa myös kroppaansa likoon.

Lopussa nähtävän kohtauksen voi tulkita monella tavalla, mikä hämmentää katsojaa entisestään, eikä vain hyvällä tavalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat