Michelle Obamalta paljastus: Näin hän ratkoo Trump-ahdistustaan

Michelle Obaman toinen kirja ilmestyi tiistaina maailmanlaajuisesti. Siinä Obama kertoo taipumuksestaan pelkoon ja ahdistukseen ja jakaa keinojaan niiden kanssa pärjäämiseen.

Michelle Obama kirjoittaa myös parisuhteestaan Barack Obaman kanssa. Hänen mukaansa he eivät yritä olla toisilleen kaikki kaikessa, vaan heidän parisuhteensa nojaa myös suureen ystäväverkostoon.

16.11. 11:02

Yhdysvaltain entisen presidentin puolison Michelle Obaman toinen kirja ilmestyi tiistaina maailmanlaajuisesti. The light we carry -teos käännettiin heti 23 kielelle, ja Suomessa sen kustansi Otava nimellä Valo meissä kaikissa. Kirjan on suomentanut Ilkka Rekiaro.

Michelle Obaman ensimmäinen kirja, Minun tarinani (2018), oli verrattain hillitty omaelämäkerta, vaikka Obama kertoikin siinä muun muassa vaikeuksistaan tulla raskaaksi. Uusi kirja on tyyliltään pandemia-ajan self help -opaskirja ja siinä mielessä edeltäjäänsä henkilökohtaisempi.

Obama kertoo kirjassa muun muassa kamppailuistaan itsekritiikin ja -inhon kanssa sekä Donald Trumpin valinnan jälkeen kokemastaan lievästä masennuksesta. Kirjan tarkoituksena on jakaa Obaman oppeja siitä, miten ”säilyttää tasapaino ja toiveikkuus epävarmoina aikoina”, kirjaa markkinoidaan.

Kirjassa Obama kertoo taipumuksestaan negatiivisuuteen, itsekritiikkiin ja ”pelokkaaseen mieleen”.

”Olen elänyt pelokkuuteni kanssa nyt viisikymmentäkahdeksan vuotta. Me emme tule juttuun. Se saa minut ahdistumaan. Se pitää siitä, kun olen heikko. Sillä on ylitsepursuava mapillinen tietoa kaikista tekemistäni virheistä ja kömmähdyksistä ja se etsii universumista lakkaamatta lisää todisteita epäonnistumisistani. Se inhoaa ulkonäköäni, vaikka mitä tekisin”, Obama kirjoittaa.

Michelle Obama puhui demokraattipuolueen kokouksessa Denverissä vuonna 2008. Hänen valovoimaisuuttaan pidettiin merkittävänä tekijänä Barack Obaman menestyksessä.

Hän kertoo pärjäävänsä taipumuksensa kanssa nyt, kun hän osaa tunnistaa sen.

”Olen harjoitellut etäisyyden ottamista ja pelkoni puhuttelemista. Tervehdin sitä korkeintaan puoliystävällisellä olankohautuksella ja muutamalla helpolla sanalla: Ai hei, sinä taas. Kiitos kun tulit. Sait minut valpastumaan. Mutta minä näen sinut. Sinä et ole minulle mikään hirviö.”

BBC:n tuoreessa haastattelussa Obama sanoi tekevänsä töitä joka päivä päästäkseen eroon itseinhosta. ”Kuten kirjassa kirjoitan, yritän joka päivä tervehtiä itseäni positiivisella viestillä”, hän sanoi. ”On sääli että niin monilla meistä, naisilla erityisesti, on vaikeuksia katsoa omaa peilikuvaansa miettimättä, että mikä siinä on pielessä. Uskon, että se on onnettomuutemme ytimessä, sillä jos me emme rakasta itseämme sellaisina kuin me olemme, on vaikeaa opettaa sitä muille.”

Obama näkee, että osa ongelmaa on se, että hänellä oli nuorena mustana naisena – erityisesti 180-senttisenä mustana naisena – kovin vähän positiivisena roolimalleja aikana ennen Serena Williamsia ja naisten WNBA-koripalloliigaa, joka aloitti vasta vuonna 1997.

Obama kertoo kirjassaan, miten hänen ahdistuneisuutensa oli pahimmillaan, kun hänen puolisonsa Barack Obama kertoi haluavansa pyrkiä presidentiksi. ”On outoa ajatella, että olisin voinut pelollani muuttaa historian kulkua”, Michelle Obama kirjoittaa.

Obama käsittelee kirjassaan myös vuoden 2016 vaaleja. Silloin Barack Obaman seuraajaksi Yhdysvaltain presidenttinä valittiin Donald Trump.

”Olivatpa vuoden 2016 presidentinvaalit kaiken tuon suora tyrmäys tai eivät, lopputulos teki todella kipeää. Järkytyin syvästi, kun kuulin puolisoni tilalle presidentiksi astuneen miehen avoimesti ja anteeksi pyytelemättä käyttävän rasistista kieltä, pitävän vihaa ja itsekkyyttä jotenkin hyväksyttävinä, kieltäytyvän tuomitsemasta valkoisen ylivallan kannattajia tai tukemasta ihmisiä, jotka osoittivat mieltään rodullisen oikeudenmukaisuuden puolesta.”

”Tuntui, että kyse oli jostain enemmästä, jostain paljon rumemmasta kuin pelkästä vaalitappiosta. Kaiken tämän takana vilisi lannistavia ajatuksia: Työmme ei ollut riittänyt. Me itse emme olleet riittäneet. Ongelmat olivat liian isoja.”

Obama tunsi luisuvansa masennukseen, ja on ehkä yllättävää, mihin keinoon hän turvautui pärjätäkseen synkkien ajatustensa kanssa: hän tilasi verkkokaupasta neulepuikot ja paksua harmaata lankaa ja ryhtyi katsomaan Youtuben opetusvideoita.

”Järkyttyneenä tapahtumien suunnattomuudesta olin tarvinnut sitä, että käteni tutustuttivat minut uudelleen hyviin, mutkattomiin ja toteuttamiskelpoisiin asioihin”, hän kirjoittaa.

”En suinkaan tarkoita, että neulominen olisi ratkaisu kaikkeen. Se ei tee loppua rasismista eikä hävitä virusta tai paranna masennusta. Se ei luo oikeudenmukaista maailmaa, ei hidasta ilmastonmuutosta eikä korjaa mitään oikein isoa särkynyttä asiaa. Siihen se on liian pieni. Se on niin pieni, että tuntuu lähes merkityksettömältä. Mutta osittain tämä onkin pointtini. Olen tullut siihen tulokseen, että isoja asioita on joskus helpompi käsitellä, jos niiden rinnalle asettaa tietoisesti jotain pientä.”

Tuloksena voi olla myös ”pehmeä neulepaita, jonka annat Havaijilla syntyneelle aviomiehellesi, koska hän on talvisin vilukissa”.

Michelle ja Barack Obama osallistuivat presidentin virkaanastujaisjuhlallisuuksiin Virginiassa tammikuussa 2021.

Obama ei lupaa helppoja ratkaisuja elämän suuriin ongelmiin.

”Sen sijaan voin raottaa henkilökohtaista työkalupakkiani”, hän kirjoittaa.

”Kirjani tarkoitus on näyttää sinulle, mitä minä siellä pidän ja miksi, mitä käytän työssäni ja henkilökohtaisesti apuna pysyäkseni vakaana ja itsevarmana ja mikä saa minut jatkamaan eteenpäin jopa ahdistavina ja stressaavina aikoina.”

Kirjan viimeinen luku käsittelee lausetta, josta Michelle Obama parhaiten tunnetaan ja jonka hän lausui demokraattien puoluekokouksessa vuonna 2016: ”When they go low, we go high.”

Häneltä kysytään edelleen, mitä se tarkoittaa – mutta myös, että pitääkö edelleen ”go high”: asettua yläpuolelle, toimia moraalisesti, Donald Trumpista huolimatta, George Floydin kuolemasta huolimatta, kongressitalon valtauksesta huolimatta.

”Minun vastaukseni on kyllä. Meidän kuuluu edelleen. Meidän on edelleen yritettävä asettua yläpuolelle. Meidän on sitouduttava siihen ajatukseen yhä uudelleen”, Obama kirjoittaa.

”Haluan kuitenkin tehdä selväksi tämän: yläpuolelle asettuminen tarkoittaa tekoja eikä pelkkiä tunteita”, hän jatkaa.

”Yläpuolelle asettumisen ajatuksen ei ole tarkoitus nostaa esiin kysymyksiä siitä, onko meillä tässä maailmassa velvollisuus taistella tasa-arvon, inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, vaan miten taistella, miten yrittää ratkaista kohtaamamme ongelmat ja kuinka jaksamme niin pitkään, että saamme jotain aikaan emmekä pala loppuun.”

Obaman kirjasta odotetaan myyntimenestystä, sillä Minun tarinani oli ilmestymisvuotenaan Yhdysvaltain myydyin kirja. Lisäksi se kohosi bestseller-listoille ainakin Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa, ja muodostui yhdeksi maailman eniten myydyistä elämäkerroista. Myös Helsingin Sanomat kirjoitti Obaman omaelämäkerrasta heti sen ilmestymisen jälkeen.

Uuden kirjan ensimmäiset arviot ovat olleet positiivisia. Esimerkiksi The New York Timesin kriitikko kirjoittaa, että Obaman neuvot resonoivat tässä ajassa tavalla, johon muut self help -kirjat eivät pysty.

”Jos saan jonkun oppaakseni näinä epävarmoina aikoina, en halua yliluonnollisen itsevarmaa Martha Stewartia [- -] tai edes Barack Obamaa, cooliuden ja itsevarmuuden perikuvaa”, Judith Newman kirjoittaa.

”Haluan Michelle Obaman, joka ei aina pidä siitä miltä hän näyttää, joka tunsi itsensä ulkopuoliseksi päästyään sisäpiireistä sisimpään, joka tuntee itsensä yksinäiseksi; hikarin joka on koko elämänsä miettinyt, onko hän riittävän hyvä.”

”Hänen tarinoidensa, kokemuksiensa ja ajatustensa kautta löydämme valon yhdessä hänen kanssaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat