Marrakechin elokuva­juhlat on satumaisen rikkaan monarkin lempilapsi ja ökyilyn näyttämö – tällaista siellä on

Marrakechin elokuvajuhlat on muuttunut viime vuosina ökykuplasta tärkeäksi osaksi Afrikan ja arabimaiden elokuvakulttuuria.

Marrakechin elokuvajuhlien näyttävät gaalat pidetään Palais de Congres -rakennuksessa. Ihmiset jonottivat marokkolaiseen The Blue Caftan -elokuvaan.

17.11. 11:28

Marrakech

Jonot taapertavat näytöksiin metallinpaljastimien läpi, ranskaa puhuvat toimittajat hörppivät kahvejaan sortseissa ja loputtomien mopojen äänimatto hurisee taustalla.

Marrakechin elokuvajuhlat, Pohjois-Afrikan isoin elokuvatapahtuma, on jälleen käynnissä kahden vuoden tauon jälkeen. Kutsuvieraiden juhlilla ja gaaloilla kestittämisestä sekä yleisesti näyttävästä ylöspanosta tunnettu tapahtuma saa vuodesta toiseen houkuteltua elokuva-alan tähtinimiä viettämään aikaansa Marrakechin auringossa.

Vuonna 2001 perustettu festivaali on Marokkoa vuodesta 1999 hallinneen, maailman rikkaimpiin monarkkeihin kuuluvan kuningas Mohammed VI:n lempilapsi. Suuren mittakaavan festivaalin luomisen taustalla on, elokuvien lisäksi, ulkomaisen rahan saaminen Marokkoon turistien ja sijoitusten muodossa.

”Monet elokuvajuhlien tuhlailevasti vastaanotetuista kunniavieraista ovat paikalla ensisijaisesti tuomaan kimallusta tapahtumaan”, arvioi vuoden 2013 festivaalilta raportoinut elokuvakriitikko Nick Pinkerton Artforum-taidelehdelle. Tuolloin ohjaaja Martin Scorsese johti tyypillisen nimekästä tuomaristoa, joka marssitetaan istumaan muiden katsojien nähtäväksi kilpailusarjan esityksissä.

Turvatoimet ovat tiukat mainittujen metallinpaljastimien lisäksi. Tummapukuisia turvamiehiä on ripoteltu vähän joka paikkaan, minkä lisäksi festivaalin päälukaalin Palais des Congrèsin eri tiloihin joutuu usein kulkemaan epäintuitiivisten kiemuroiden kautta.

Festivaalikansan tarkkailu ei valitettavasti ulotu puhelimiin, joita käytetään varsin avoimesti näytöksissä. Sattuipa eräs tuomariston jäsenistäkin vilkuilemaan älypuhelintaan elokuvan aikana.

Edellisten, marras–joulukuussa 2019 pidettyjen Marrakechin elokuvajuhlien aikaan Middle East Eye -media muistutti, että festivaalia kritisoitiin pitkään elitistisestä Ranskan ylikorostamisesta arabielokuvan kustannuksella sekä epätasaisista ohjelmistoista. Näin tapahtuma pysyi Middle East Eyen mukaan vuosia epärelevanttina.

Jos aiemmin Marrakechin elokuvajuhlat näyttivät lähinnä tyhjältä luksuskuplalta, on tapahtuma Middle East Eyen mukaan saanut muokattua itsestään nopeasti varteenotettavan osan paikallista ja kansainvälistä elokuvakulttuuria.

Vuodesta 2018 lähtien Marrakechin elokuvajuhlat ovat pyrkineet tuomaan ohjelmistossaan vahvemmin esille uutta elokuvaa Afrikasta ja arabimaista. Samalla alkoivat afrikkalaiselle ja arabimaiden elokuvateollisuudelle suunnatut Atlas Workshop -työpajat, jotka ovat Variety-elokuvalehden mukaan edistäneet yli kahdeksaakymmentä elokuvatuotantoa – mukaan lukien suomensomalilaisen ohjaaja Khadar Ayderus Ahmedin Guled & Nasraa, joka sai Marrakechin elokuvajuhlilta vielä keskeneräisenä 20 000 euron arvoisen jälkityöpalkinnon.

”Festivaalin ottaman uuden taiteellisen suunnan ideana on luoda afrikkalaisille ja arabimaiden elokuvantekijöille mahdollisuus tavata ja esitellä projektejaan”, kertoi Atlas Workshopien johtaja Thibaut Bracq Varietylle.

Marrakech on viime vuosina reagoinut vahvemmin muilla festivaaleilla huomioita herättäneeseen arabi- ja afrikkalaiselokuvan uuteen nousukauteen, joka on laajentunut Varietyn mukaan myös yhä enemmän genre-elokuvan, kuten kauhun ja fantasian, saralle.

Tänä vuonna italialaisohjaaja Paolo Sorrentinon johtamassa kilpailusarjan tuomaristossa istuvat muun muassa näyttelijät Diane Kruger ja Tahar Rahim (aiemmin ilmoitettu Oscar Isaac perui osallistumisensa viime hetkellä), kun taas muihin kunniavieraisiin lukeutuvat ohjaajat Leos Carax, Jim Jarmusch ja James Gray sekä näyttelijät Marion Cotillard, Tilda Swinton ja Isabelle Huppert.

Paolo Sorrentino ja puolisonsa, toimittaja Daniela D’Antonio Marrakechin elokuvajuhlien punaisella matolla.

Kanadankorealaisen Anthony Shimin lämpimästi 16-milliselle filmille kuvattu Riceboy Sleeps tavoittaa Etelä-Koreasta Kanadaan muuttaneen yksinhuoltajaäiti So-Youngin (erinomainen Choi Seung Yoon) ja tämän teini-ikäisen pojan Dong-Hyunin (Ethan Hwang) kokemukset sopeutumisesta ja korealaisen identiteetin säilyttämisestä tunteisiin vetoavasti.

Dardennen veljesten ja Bruno Dumontin elokuvat mieleen tuova Astrakan (nimi tarkoittaa usein jo vastasyntyneenä nyljetyn mustan karakul-karitsan turkkia) on yritys ymmärtää traumatisoitunutta esimurrosikäistä Anthonya (Mirko Giannini Samuel), joka oireilee kehollisesti hänen huostaanottoperhettään ahdistavilla tavoilla. Ranskalaisen David Depessevillen ohjaama elokuva uppoaa lopulta selittelevään symboliikkaan, mutta onnistuu sitä ennen vakuuttamaan maalauksellisuutta slice-of-life-realismiin yhdistävällä tyylillään.

Muissa sarjojen elokuvista parhaimmistoon kuuluvat Alain Gomisin Play and Rewind, joka leikkaa hylättyä kuvamateriaalia pianisti Thelonious Monkin epäonnisesta tv-nauhoituksesta uuteen kontekstiin, sekä Albert Serran Cannesissa ensi-iltansa saanut ja Marrakechin näytöksessä kolmanneksen Yves Saint Laurent -museon salista tyhjentänyt Pacifiction, jota voisi kuvailla etanan tahdilla eteneväksi paranoidiksi antikomediaksi.

Marrakechin ohjelmistoon on valittu lisäksi esimerkiksi Guillermo del Toron Netflixille ohjaama Pinocchio, Alice Diopin Ranskan Oscar-ehdokas Saint Omer, Faith Akinin Rheingold sekä Paul Schraderin Master Gardener.

Marokkolainen käsikirjoittaja, tuottaja, tuotantopäällikkö, kirjailija ja ohjaaja Farida Benlyazid sai Marrakechin elokuvajuhlien kunniapalkinnon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat