Levy-yhtiö jätti lähes 40 vuotta sitten julkaisematta avoimen homo­seksuaalisen levyn

Kainkäärmeenpojan unohduksiin jäänyt albumi on laadultaan vaihteleva, mutta yksi tärkeä ja julkaisun arvoinen dokumentti 1980-luvun suomalaisesta alakulttuurista sekä punkmusiikista.

Kainkäärmeenpojan ensimmäinen albuminsa on julkaistu fyysisenä painoksena liki 40 vuotta myöhemmin

20.11. 11:30

Harvinaisten kotimaisten albumien uudelleenjulkaisuilla profiloitunut Svart Records on julkaissut levyn, jota ei ole varsinaisesti koskaan aiemmin julkaistu. Kainkäärmeenpojan albumi vuodelta 1984 jäi aikanaan hyllylle ja unohduksiin.

Levyn piti ilmestyä Polarvox-yhtiön alamerkillä Vaaralliset levyt. Levymerkki jäi sangen lyhytikäiseksi. Se tiedetään lähinnä niin ikään vuonna 1984 työstetyn Esa Saarisen Filosofia-albumin julkaisijana. Saarisen Poikarakkaus-singlen kannen piirsi taiteilija, joka kaupungilla ja punkpiireissä tunnettiin nimellä Kaide. Muodikkaasti pukeutuva, hoikka nuori mies herätti huomiota.

Nyt hänen ensimmäinen albuminsa on julkaistu fyysisenä painoksena liki 40 vuotta myöhemmin. Julkaisuoikeudet omistava Warner teki albumista kaikessa hiljaisuudessa vuonna 2013 digitaalisen julkaisun, jota juuri kukaan ei ole kuunnellut. Vain yksi kappale on esimerkiksi Spotifyssa yltänyt yli tuhannen kuuntelun.

Nyt julkaistun levyn mukana tulevan vihkon mukaan Kaide ei itse keksinyt lähteä kokeilemaan musiikkiuraa. Idean takana olivat Jaana Rinne ja Ralf Örn. Rinne teki myös Kaiden kanssa albumille sanoituksia. Sittemmin Rinne tuli tunnetuksi esimerkiksi Cliftersin sanoittajana.

Örnin mukaan Polarvox ei halunnut julkaista levyä sen sisällön vuoksi. Tässä ajassa albumin avoin homoseksuaalinen lyriikka ei hetkauta, mutta 40 vuotta sitten levy olisi ollut poikkeuksellinen. Homoseksuaalisuus oli poistettu virallisesta tautiluokituksesta vasta vuonna 1981 ja oli kulttuurissamme yhä tabu.

Albumi oli artistin nimeä myöten provokatiivinen ja kriittinen konservatiivista kristinuskoa ja ajan heteronormatiivisuutta kohtaan. Artistin nimi ehdottaa uutta Raamatun tulkintaa, että Aadamin ja Eevan eli miehen ja naisen välisen liiton sijaan käärme olisi tuonut maailmaan Kainin.

Levyllä oli paljon omaelämäkerrallisia aineksia. Aloituskappale Eros – Jumalan kaltainen kertoo Kaiden jamaikalaistaustaisesta ex-kumppanista ja hänen kyvyistään lakanoiden välissä.

Vanhan ylioppilastalon kuppila oli 1980-luvulla rock-kukkojen jurnuttamisen keskus. Kuolkaa Vanhan kuppilassa suhtautuu sangen penseästi aikansa kohtaamispaikkaan. Kappaleen puhuja toivottaa bobdylanit, french-feministit, bauhaustyrkyt, muovikriitikot ja yhden illan supertähdet kuolemaan Vanhan kuppilassa.

Lyriikan ankara, nihilistinen ja anteeksipyytelemätön sävy tekee levystä raikasta kuultavaa näin ei-poleemisen lyriikan aikakaudella. Ennen levytystä Kaidella ei ollut lainkaan kokemusta laulamisesta. Albumi onkin enemmän spoken wordia ja punkin diy-estetiikkaa henkivä.

Levyn soittajat olivat alansa ammattilaiskaartia. Taustalta löytyy Pekka Pohjolan, Jukka Orman ja Jimi Suménin kaltaisia nimiä. Ensimmäisellä keikallaan Tavastialla 1986 Kaiden taustayhtyeenä oli Melrosen soittajia.

Musiikkiura oli lyhyt ja julkaisemisen puolesta epäonninen. Kaide äänitti myös härskisti nimetyn kappaleen Homon kyrpä ei seiso naiselle vuonna 1986, mutta sitäkään ei koskaan julkaistu virallisesti.

Nyt julkaistun albumin kannessa poseeraa tuimailmeinen nuori mies. Kaide muutti jo vuosikymmeniä sitten Tukholmaan eikä ole halunnut esiintyä julkisuudessa omalla nimellään.

Kainkäärmeenpojan unohduksiin jäänyt albumi on laadultaan vaihteleva, mutta yksi tärkeä ja julkaisun arvoinen dokumentti 1980-luvun suomalaisesta alakulttuurista ja punkmusiikista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat