Persoonallisen Sebastián Lelion odotettu uutuuselokuva Ihme on enimmäkseen pettymys

Ihme-elokuva on historiallinen draama epätavallista salapoliisityötä tekevästä sairaanhoitajasta. Se ei yllä Lelion aiempien onnistumisten Glorian ja Fantastisen naisen tasolle

Sairaanhoitaja Elizabeth Wright (Florence Pugh) saa tehtäväkseen selvittää, onko Anna (Kíla Lord Cassidy) oikeasti ollut syömättä neljä kuukautta.

21.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 9:54

Draama

Ihme ★★★

The Wonder, Irlanti/Britannia/USA 2022

Netflix (K16)

Chileläisen Sebastián Lelion (s. 1974) ilmava, sykkivä läpimurtoelokuva Gloria (2013) seurasi 58-vuotiaan nimihenkilönsä orastavaa seurustelusuhdetta. Lelio ohjasi elokuvasta myös kehutun Hollywood-version Gloria Bell (2018).

Myötätunnon siivittämä Fantastinen nainen (2017), joka palkittiin ulkomaisen elokuvan Oscarilla, puolestaan asettui transnaisen näkökulmaan tämän miesystävän yllättävän kuoleman jälkeen. Tottelemattomuus (2017) kertoi lesbosuhteesta juutalaisyhteisössä.

Lelion tuore historiallinen draama Ihme perustuu Emma Donoghuen romaaniin. Siinäkin on epätavalliset ulottuvuutensa ja lupaavat tunnelmansa.

Eletään vuotta 1862. On kulunut kolmetoista vuotta Irlannin suuresta nälänhädästä.

Englantilainen sairaanhoitaja Elizabeth Wright (Florence Pugh), joka kertoo olevansa leski ja työskennelleensä hoitajana Krimin sodassa, matkustaa Irlannin maaseudulle. Paikallinen komitea, johon kuuluvat lääkäri (Toby Jones) ja pappi (Ciarán Hinds), kertoo kutsuneensa Wrightin ja nunnan (Josie Walker) paikalle tarkkailemaan 11-vuotiasta Anna O’Donnellia. Tyttö ei heidän mukaansa ole syönyt mitään neljään kuukauteen. Onko kyseessä ihme?

Anna-tyttöön liittyvän väitetyn ihmeen laatua selvittämään on asetettu irlantilaiskylässä komitea, jonka jäseniä näyttelevät Toby Jones, Dermot Crowley ja Ciarán Hinds.

Tavallaan tarjolla on salapoliisitarina: tieteeseen luottava Wright yrittää selvittää, miten Anna (Kíla Lord Cassidy) saa ravintoa, jos ja kun kyse ei ole ihmeestä. Tästä näkökulmasta tarkkailu ei kuitenkaan ole läheskään tarpeeksi tiivistä. Aukkoja tytön valvonnassa on valtavasti, joten katsoja ei pääse aktivoimaan älynystyröitään.

Hyvä kysymys on, aiheuttaako totuutta etsivä vahtiminen enemmän haittaa kuin hyötyä. Tuiki tarpeellista lämpöä elokuvaan luo Wrightin vähittäinen tutustuminen syvästi uskonnolliseen Annaan.

Hataran luonnosmaiseksi elokuvassa sen sijaan jää Annaan liittyvä julkisuus, vaikka yksi roolihenkilöistä on tapauksesta juttua tekevä lehtimies (Tom Burke). Lisäksi ihmetyttää, miten pieni osuus alussa mainitulla nälänhädällä on tapahtumissa.

Selvästi suurin pettymys on mukaan kirjoitettu metataso. Elokuva alkaa modernista hallista, johon on rakennettu lavasteita. Kertoja lausuu: ”Emme ole mitään ilman tarinoita, joten pyydämme teitä uskomaan tähän tarinaan”, ja kamera kääntyy hallin sisään lavastettuun ensimmäiseen vuoden 1862 kohtaukseen.

Herää monenkinlaisia odotuksia, vaikkapa uskontojen ja tarinoiden kiinteästä suhteesta, mutta sanahelinäksi ja kikkailuksi koko kehitelmä jää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat