Ohjaaja Céline Sciamma virkistää ranskalaista elokuvaa tuoreilla näkökulmilla

Teeman elokuvafestivaali esittelee ranskalaisen Céline Sciamman kahdella teoksella.

Kahdeksanvuotiaat Nelly (Joséphine Sanz) ja Marion (Gabrielle Sanz) kohtaavat Maja lapsuuden reunalla -elokuvassa.

19.11. 2:00 | Päivitetty 19.11. 10:53

Draama

Maja lapsuuden reunalla ★★★★

Petite maman, Ranska 2021

Teema klo 20.05 ja Yle Areena

Nuoren naisen muotokuva ★★★★

Portrait de la jeune fille un feu, Ranska 2019

Yle Areena

Teeman elokuvafestivaalin ohjelmistossa on peräti kaksi Céline Sciamman uusinta ohjausta, molemmat tv-ensi-iltoja: Maja lapsuuden reunalla ja Nuoren naisen muotokuva. Niillä Sciamma nousi lopullisesti Euroopan kiinnostavimpien nykyohjaajien joukkoon.

Sciamma (s. 1978) innostui elokuvista teini-ikäisenä, mutta opiskeli yliopistossa kirjallisuutta ennen kuin meni huippuelokuvakoulu La Fémisiin. Hän on kirjoittanut kaikki ohjaamansa elokuvat. Ne ovat aina harkittuja ja omaperäisiä – ja käsittelevät naisia ja naiseutta eri kulmista.

Maja lapsuuden reunalla liikkuu nykyhetken ja 1990-luvun lopun välillä. Se lienee elokuvahistorian pienieleisin aikamatkustustarina.

Kahdeksanvuotias Nelly (Joséphine Sanz) tyhjentää isänsä kanssa juuri kuolleen mummonsa taloa, äitinsä lapsuudenkotia. Metsässä leikkiessään Nelly kohtaa samanikäisen Marionin (Gabrielle Sanz).

Metsän läpi kulkiessaan Nelly on päätynyt menneisyyteen, ja Marion on hänen äitinsä. Pieni ja herkkä elokuva rakentaa ymmärrystä sukupolvien välille sallimalla äidin ja tyttären kohdata tasavertaisina.

Nuoren naisen muotokuva -elokuvassa Marianne (Noémie Merlant, vas.) kutsutaan maalaamaan Héloïsen (Adèle Haenel) muotokuva, ja heidän välilleen syntyy läheinen suhde.

Nuoren naisen muotokuva sijoittuu 1700-luvulle. Marianne (Noémie Merlant) kutsutaan syrjäiselle saarelle Bretagnen rannikolla maalaamaan Héloïsen (Adèle Haenel) muotokuva.

Maalauksella ylhäisöperhe aikoo esitellä Héloïsen italialaiselle sulholle, jonka kanssa on tehty naimakauppa. Héloïse ei halua naida miestä, jota ei ole koskaan edes nähnyt. Siksi hän on kieltäytynyt poseeraamasta aiemmille maalareille.

Mariannen on tarkoitus esittää Héloïsen seuraneitiä ja maalata hänet salaa näkemänsä perusteella. Saarella on niukasti muuta seuraa, joten heidän välilleen alkaa väistämättä syntyä läheinen suhde.

Samalla Sciamma rakentaa melkeinpä tutkielmaa naisen katseista, jotka risteilevät tiuhaan maalarin ja mallin välillä.

Héloïse ja Marianne alkavat testata naisen roolin rajoja ja rikkoa niitä. He saattavat olla hieman liian moderneja hahmoja 1700-luvulle, mutta Sciamman taidoista kertoo, että tarina pysyy uskottavana. Siinä auttaa tyylittely muusta maailmasta eristyneessä ympäristössä.

Elokuvakouluun pyrkiessään Sciamma aikoi vain käsikirjoittajaksi, koska ohjaaminen vaikutti liian mieskeskeiseltä. Ehkäpä jotain on muuttunut Ranskan(kin) elokuva-alalla, sillä Sciamma on menestynyt erittäin omaehtoisilla elokuvilla.

Sciamma ei tee naisversioita vanhoista kaavoista vaan ohittaa ne kokonaan ja virkistää tuoreilla näkökulmilla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat