Netflixin jättihittiä katsellessa äiti saattaa nähdä lapsensa kuolevan uudelleen

Antaako Dahmer meille katsojille jotain sellaista, joka oikeuttaa omaisten kärsimyksen? kysyy toimittaja Jussi Lehmusvesi.

Jeffrey Dahmeria esittää sarjassa Evan Peters.

20.11. 16:20 | Päivitetty 20.11. 21:28

Mies hiipii verinen vasara selän takana pahaa-aavistamattoman nuorukaisen luo.

Katsoja pidättää hengitystään. Adrenaliini virtaa. Väristyksiä lisää se, että katsoja tietää katselevansa representaatiota todellisesta tapahtumasta.

Tuo on todella tapahtunut!

Helposti unohtuu, että tuollakin nuorukaisella on vanhemmat.

True crime on tämän hetken ehdottomia suosikkigenrejä niin televisiossa, kirjoissa kuin podcasteissakin. Suomessa on käsitelty laajasti niin sarjahukuttaja Pekka Seppästä kuin muitakin karmeimpia rikostapauksia. Yle Areenasta löytyy podcast-sarja virolaisesta ihmissyöjästä.

True crimen voimakkaimmin mielipiteitä jakava alagenre ovat sarjamurhaajien tarinat. Esimerkiksi suoratoistopalveluissa on huomattu katsojien tarve päästä hirveitä tekoja tekevän ihmisen pään sisään, ja tarpeeseen on vastattu yltäkylläisesti.

Tällä hetkellä suosituin on Netflixin sarjamurhaaja-elämäkerta Dahmer – Hirviö: Jeffrey Dahmerin tarina. Se on myös käynnistänyt keskustelun koko genren moraalista.

Netflix-sarjan esittelyteksteissä sarjamurhaajaa puhutellaan tuttavallisesti Jeffiksi.

Sarja kertoo Jeffrey Dahmerin tarinan. Dahmer oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja, joka murhasi seitsemäntoista miestä vuosina 1978–1991 karmealla tavalla. Dahmer houkutteli miehet kotiinsa, huumasi, raiskasi ja murhasi nämä. Hän syyllistyi myös kannibalismiin ja nekrofiliaan.

Joissakin Dahmerin uhrien läheisissä Netflix-sarja on aiheuttanut tyrmistystä, ja muutamat heistä ovat kertoneet siitä sosiaalisessa mediassa ja lehtihaastatteluissa. Yksi heistä on 85-vuotias Shirley Hughes. Sarjassa hänen poikansa, kuulovammaisen Tony Hughesin murhaan keskitytään koko kuutosjakson ajan.

Äiti on pitänyt poikansa tappajaa käsittelevää sarjaa ahdistavana.

”En ymmärrä, miten he voivat tehdä tällaista. Kuinka he voivat käyttää meidän oikeita nimiämme ja julkaista tuollaista”, Shirley Hughes sanoi The Guardianille.

”Ei se tapahtunut noin”, hän myös toteaa.

Netflixin sarja ei ole ensimmäinen rikollisista kertova sarja, joka saa osakseen arvostelua. Jo aiemmin vastaavanlaisia sarjoja on syytetty muun muassa tappajan liiallisesta ymmärtämisestä, uhrien kuoleman raadollisesta hyödyntämisestä sekä välinpitämättömyydestä tosiasioita kohtaan.

Huolta on kannettu myös siitä, miten katsoja lopulta kokee sarjamurhaajan. Draaman peruslakeihin kuuluu ainakin jonkinlaisen sympatian herättäminen päähenkilöä kohtaan, ja usein sarjatappajia esittävät hyvinkin rakastetut näyttelijät. Netflix-sarjan esittelyteksteissä Dahmeria puhutellaan tuttavallisesti Jeffiksi.

Tekijät eivät myöskään pysty kontrolloimaan katsojien käyttäytymistä. Sekä Dahmer että aiemmin vaikkapa Tiger King ovat aiheuttaneet valtavan määrän hupivideoita sosiaalisessa mediassa. Tuskan tästä iloittelusta kantavat omaiset.

Lopulta kysymys on teoksen laadusta. Antaako Dahmer meille katsojille jotain sellaista, joka oikeuttaa omaisten kärsimyksen? Jotain muutakin kuin viihdettä, puheenaiheen ja jännitystä. Kuinka monta teosta sarjahukuttajasta pitää tehdä?

Entä Myyrmannista tai Jokelasta?

Ja voisivatko tekijät jotenkin ennaltaehkäistä teoksensa aiheuttamaa tuskaa?

Sarjan aiheuttamista tunteista on kertonut myös Dahmerin murhaaman Errol Lindseyn sisar Rita Isbell. Insiderin jutussa hänkin olisi toivonut Netflixin olevan häneen yhteydessä jo sarjan suunnitteluvaiheessa, ja syyttää yhtiötä ahneudesta. Isbell kuitenkin kokee veljestään kertoneen jakson katselemisen tuottaneen myös hyvää.

”Se toi esiin tuskallisia tunteita, mutta uskon hyötyneeni siitä. Pystyn nykyään käsittelemään asiaa toisin kuin ennen ja puhumaan siitä ilman suurta vihaa.”

”Opettelen yhä anteeksiantoa. En voi muuttaa tapahtunutta tai muita ihmisiä. Vain itseäni.”

Oikaisu 20.11.2022 kello 21.24: Kirjoituksessa oli ensin kolmen henkilön sukunimet väärin. Kyseessä ovat Shirley ja Tony Hughes (ei Hudges) ja Errol Lindsey (ei Isbell).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat