Miitta Sorvali tekee Siskonpeti-sarjan tekijöiden uutuudessa roolin, joka jää historiaan

Sisarussuhteita kuvaavaan Rakkaat lapset -sarjaan on jokaisen katsojan helppo samastua.

Noora (Krisse Salminen, vas.), Mari (Niina Lahtinen) ja Regina-äiti (Miitta Sorvali) ovat kokoontuneet illallisen ääreen. Samalla kuvataan televisiosarjaa, jonka avulla Noora yrittää kiillottaa henkilöbrändiään.

24.11. 2:00 | Päivitetty 24.11. 7:15

”Edvin, Noora, Kaisa, Elina ja isoin pettymys Mari.”

Näin täsmällisesti pistää Miitta Sorvalin esittämä äiti lapsensa suosikkijärjestykseen uudessa Rakkaat lapset -komediasarjassa. Äiti, kirjailija Regina Vallas, on toipumassa aivoinfarktista, minkä takia aikuiset tyttäret ovat rientäneet lapsuudenkotiinsa ja kokoontuneet hänen sairasvuoteensa ympärille.

Lasten tylyttäminen ei tähän lopu. Äidin mielestä Mari tekee ilotonta ruokaa, Nooran leuan alle on ilmestynyt kukonheltta ja Elinan edellinen mies oli tosimies nykyiseen nössykkään verrattuna.

Kuolemanporteilla käydessään äiti on myös tajunnut, että aikaa ei ole tuhlattavaksi. Hän ei aio enää kirjoittaa yhtäkään osaa menestyneeseen lastenkirjasarjaansa, vaan ”huikean ja ravistelevan” paljastusromaanin omista kokemuksistaan.

”Äidin rakkaudesta ja äidin työstä, joka ei koskaan lopu. Teistä neljästä näkyy, mikä on lopputulos, jos äiti ei puutu riittävästi tyttäriensä elämään”, hän julistaa.

Miitta Sorvali tekee sarjassa roolin, joka hakee vertaistaan.

Miitta Sorvali tekee upean roolin kirjailijadiiva Regina Vallaksena, joka dominoi aikuisten lastensa elämää.

Siskonpeti-sarjasta tuttujen tekijöiden uuden komediasarjan lähtöasetelma on riemastuttava. Rakkaissa lapsissa aikuiset lapset ovat itsekeskeiselle äidille kaikkea muuta kuin rakkaita, mutta juuri kaikessa kamaluudessaan ja julmuudessaan Regina-äidin hahmo tuntuu ilkkuvan stereotyyppiselle aina uhrautuvalle äidille.

Jo Siskonpedin sketseissä on nähty monenlaisia vanhempia. Kukapa voisi unohtaa Pirjo Heikkilän vaatimatonta äitiä, joka ei halunnut tehdä itsestään numeroa eikä suostunut istumaan muun perheen kanssa ruokapöytään, vaan vetäytyi lautasensa kanssa keittiön kaappiin? Tai äitiä, jonka käsi jäätyi jouluna kuusenhakureissulla, mutta joka silti halusi vispata kerman ja suuttui, kun sai tyttäreltään lahjan.

Toisaalta Siskonpedissä tavattiin myös äitejä, jotka esittävät somessa ihastuttavaa elämää, mutta karjuvat heidät keskeyttäville lapsille (Niina Lahtinen) ja vanhempia, jotka kiukuttelevat kaupassa, kun saavat viinapäivänä vain kolme tölkkiä kumpikin.

Rakkaat lapset -sarjan teemat ovat siis tuttuja tekijäjoukon aikaisemmista töistä.

Mutta miten Suomen parhaimmilta koomikoilta Pirjo Heikkilältä, Niina Lahtiselta, Krisse Salmiselta ja Sanna Stellanilta sujuu siirtyminen lyhyistä sketseistä draamasarjaan? Ehtivätkö heidän esittämiensä siskojen henkilökaaret kasvaa yhden ominaisuuden varaan rakentuvasta sketsihahmosta monipuolisemmiksi?

Viiden ensimmäisen jakson jälkeen voi sanoa, että ehtivät.

Siskonpeti-fania alkaa toki hymyilyttää jo heti, kun Lahtinen lausuu ensimmäisen repliikkinsä ylihuolehtivana ja uhriutuvana Marina noin minuutin kohdalla. Mutta vaikka jokainen sisarus esitellään oman omituisuutensa kautta, kaikista alkaa sarjan edetessä löytyä muitakin piirteitä. Siskonpedin sketseihin verrattuna ilmaisuvoimaa on fiksusti laskettu, joten liian koheltamisen vaaraa ei ole.

Heikkilän lääkäri on estynyt älykkönörtti, Salmisen somettava sisko pintaliitäjä, joka yrittää kynsin hampain pitää elämänsä kulisseja yllä. Stellanin esittämä Elina puolestaan on ihastuttava joogahörhö ja haihattelija, Lahtisen Mari-siskossa katsoja tunnistaa jokaiseen sisaruskatraaseen kuuluvan vastuunkantajan.

Jokainen heistä käy läpi omaa elämänkriisiään, josta avautuvat saunanlauteilla ”parin lonkun” rentouttamina.

Sanna Stellanin Elina on sisaruskatraan hörhö. Lasta esittää Vilda Nyström.

Ja ketäpä perhesuhteet eivät kiinnostaisi? Sisaruudesta on helppo repiä huumoria, ja sisarussuhteisiin on jokaisen katsojan helppo samastua – ovathan ne ihmisen pisimpiä suhteita. Sarjan alussa riidelläänkin heti siitä, kuka siskoista jää vahtimaan ja hoitamaan villiintynyttä äitiä, kenen ura on tärkein ja kuka sisaruksista äitiä parhaiten kestää.

Rakkaat lapset taitaakin iskeä silmää Atte Järvisen menestyssarjalle Sunnuntailounas, jonka alkuasetelma oli hyvin samanlainen. Sunnuntailounaassahan aikuiset lapset kokoontuivat kerran viikossa isänsä luo. Ja aivan samoin kuin Rakkaissa lapsissa, lasten tehtävä oli yrittää hillitä vanhempaansa, joka on ymmärtänyt elämänsä rajallisuuden ja päättänyt ottaa viimeisistä vuosistaan kaiken irti.

Rakkaissa lapsissa siskoja on kuitenkin enemmistö. Ainoaa veljeä, äidin lellikkiä (Joonas Nordman), ei sarjan ensimmäisissä jaksoissa vielä edes kunnolla nähdä.

Siinä mielessä sarja jatkaa Siskonpedissä luodulla linjalla: miehet ovat näiden tekijöiden tuotannoissa sivurooleissa ja tukevat naisrooleja. He ovat aviomiehiä, exiä ja lasten isiä, jotka vilahtavat taustalla ja joille annetaan ohjeita puhelimessa.

Sarjan on ohjannut Anna Dahlman, joka on myös kirjoittanut sarjan yhdessä Lahtisen ja Anna Brotkinin kanssa.

Dahlman ja näyttelijät ovat tehneet yhteistyötä jo Siskonpedissä, mikä näkyy myös lopputuloksessa. Kepeänä lajina pidettyä komediaa ei ole helppoa kirjoittaa, sillä ajoitus ja rytmi ovat siinä ensiarvoisessa asemassa.

Dahlman ja Brotkin sen kuitenkin taitavat, jos jotkut – ovathan he olleet tekemässä monia kiitettyjä komedioita, muun muassa huippusuosittua Aikuiset-sarjaa.

Rakkaat lapset, TV1 klo 20.00 ja Yle Areena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat