Chisu jäädytti uransa spektaakkeliin, joka oli kuin Tavastialle sullottu areenakonsertti

Suomipopin mystikko esittää 27 kappaleen ja kahden tunnin konsertin Tavastialla vielä kahdeksan perättäistä kertaa. Kyseessä ei ole ennätys, mutta viitseliäässä suurellisuudessaan tapaus on poikkeuksellinen, kirjoittaa kriitikko Aleksi Kinnunen.

Chisun jäähyväiskeikkaputki on monin tavoin poikkeuksellinen.

28.11.2022 14:17

Pop

Chisu Tavastialla sunnuntaina 27.11.

Kun Chisu eli Christel Roosberg päätti sunnuntai-iltana ensimmäisen yhdeksästä perättäisestä jäähyväiskonsertistaan Vapaa ja yksin -albumin Lähtö-kappaleeseen, pintaan nousi arvostus omaleimaisen poptähden viitseliäisyyttä kohtaan.

Tavastialla on nähty uraansa lopettavien tai juhlistavien artistien mittavia keikkaputkia Disco Ensemblen yhdeksästä konsertista Ismo Alangon kymmeneen. Chisun kahdeksan perättäisen illan ja yhdeksän konsertin jäähyväissarjan avaus tuntui koetun puitteissa silti yhdenlaiselta ennätykseltä.

Itsenäisyyspäivälle jatkuva Freeze Chisu -sarja esittelee illasta toiseen saman show’n, joka on kuin massiivinen areenaspektaakkeli sullottuna Tavastian alimitoitetuilta tuntuviin puitteisiin.

Kahden tunnin ja 27 kappaleen konsertti on jaettu kuuteen jaksoon, joiden välillä Chisu näyttää päivittävän koko olemustaan hiuksia myöten kohtalokkaan mystisestä paheellisen dominahenkiseen.

Madonnan ja Lady Gagan popkabareemaista perintöä täydentävät Johannes Brotheruksen viulu- ja Lia Pelttarin tanssinumerot.

Videoseiniä oli lavalla kolmessa tasossa.

Sunnuntain järjestelyt olivat poikkeukselliset. Pyörivällä kärjellä varustettu catwalk-uloke kurotti kohti salin keskiosaa. Videoseiniä välkkyi lavalla kolmessa tasossa, joiden lomasta Chisu pujahteli sisään ja ulos. Projisoinnit ulottuivat salin seinille levitettyihin kankaisiin.

Massiivinen ja kunnianhimoinen toteutus suorastaan pursusi lavalta yleisön syliin, ilmeisesti yleisömäärän kustannuksella.

Chisu olisi selvinnyt todennäköisesti kustannustehokkaammin perinteisellä yhden jäähallikonsertin toteutuksella. Valittu linja oli epäilemättä mieleenpainuvampi ja enemmän esittäjänsä näköinen.

Konsertti alkoi a cappella -versiolla viidentoista vuoden takaisesta läpimurtohitistä Mun koti ei oo täällä, joka oli illan ainoa poiminta debyyttilevyltä. Myöhemmiltä neljältä albumilta kuultiin viidestä kuuteen kappaletta kultakin.

Avauksessa paistoi vielä kevyt jännitys: Roosberg unohteli sanoituksia eikä kitaristi-kosketinsoittaja Artturi Tairakaan selvinnyt virheittä.

Lievä haparointi korosti toisaalta sitä inhimillistä sopeutumattomuutta, jota on voinut pitää kuvaavana konepopin auteurin ja käsityöläisen kohdalla.

Chisun olemus päivittyy konsertin aikana kohtalokkaan mystisestä paheellisen dominahenkiseen.

Konsertin toisessa jaksossa Tie ja Mysteeri muistuttivat, mikä voisi jäädä Chisun musiikilliseksi perinnöksi: pateettisen sinfonisesti möyryävä pop, jolla on vahva yhteys 1990-luvun Massive Attackin ja Björkin kaltaisiin tulkkeihin. Suureellinen mystiikka on ollut Chisun kantava voima alusta alkaen.

Komeimmillaan Chisun tavaramerkkisointi, iskelmällinen konepop, velloi konsertin finaalissa. Kohtalon oma ja Tuu mua vastaan paiskautuivat fantastisesti.

Makukysymyksiä, mutta Etsijät- ja Yksinäisen keijun tarina -kappaleiden kansanomaisen sadunhohtoinen naiivius kuulosti sunnuntaina edelleen vaivaannuttavalta.

Momentum-aikakauden Chisu kuka? ja Ikävä runnoivat taas sekopäisen epäkaupallisen virkistävää electroclashia suomipopin kontekstissa.

Pariisin kevät -yhtyeestä tutun Tairan, Ruusuissa soittavan Alpo Nummelinin sekä eri kokoonpanoista tutun Juho Viljasen taustayhtye kuulosti sopivimmalta mahdolliselta Chisun taakse.

Konsertti tarjosi myös Madonnan ja Lady Gagan tyylistä popkabareeta.

Kolmikolta luonnistuivat sulavat vaihdot bändisoitosta konerunttauksiin sekä näiden yhdistelmiin kuten Baden-Badenissa ja Frankensteinissa – Tairan riffit ja Nummelinin bassottelu toivat elinvoimaa elektroniseen sointiin.

Ilta paljasti myös yllättäviä yhtymäkohtia Chisun kollegoihin. Kolmas pyörä junttasi Maija Vilkkumaa -tyylistä suomirockia, Mun kulta -single kuulosti läpeensä PMMP:n Lautturilta, Tuu mua vastaan taas Jenni Vartiaiselta. Ruger Hauer -versiointi Typerysten leikkaa-liimaa-moukarointi muistutti Vesalasta ronskeimmillaan.

Yksi Chisun vaihtuvista asuista oli Vuokko Nurmesniemen Myllynkivi-mekko.

Voisi sanoa, ettei tyylillisenä seikkailijana näyttäytynyt Chisu koskaan löytänyt luontevaa paikkaansa suomipopin valtavirrassa. Selkeitä hittejä, toisin sanoen perusfestivaaleilla kansaa laulattavia kappaleita, ei erottunut uraa läpivalaisseesta konsertista muutamaa enempää.

Pitkien jäähyväisten ahkeruuden huipentuma koetaan tänään maanantaina, kun Chisulla on luvassa kahden konsertin myötä brucespringsteenmainen neljän tunnin ja 54 kappaleen savotta.

Freeze Chisu -jäähyväiskonserttien

1. Mun koti ei oo täällä

2. Oi, Muusa!

3. Sabotage

4. Tie

5. Mysteeri

6. Chisu kuka?

7. Ikävä

8. Etsijät

9. Yksinäisen keijun tarina

10. Baden-Baden

11. Frankenstein

12. Minä ja mun pää

13. Ruusunen

14. Momentum

15. Typerykset

16. Pinnalla

17. Hittei

18. Ihana

19. Anna askeleen viedä

20. Artisti / Narsisti

21. Kolmas pyörä

22. Mun kulta

23. Sama nainen

24. Onni

25. Kohtalon oma

26. Tuu mua vastaan

27. Lähtö

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat