Klassisen musiikin kestotähti Anne Sofie von Otter tarjoili jouluisen sillisalaatin

Mezzosopraano Anne Sofie von Otter ei ollut intensiivisimmillään, mutta tunnelma Temppeliaukion kirkossa oli lämmin.

Anne Sofie von Otter lauloi välillä chansonia mikrofoniin. Lavalla soitti myös hänen poikansa, kitaristi Fabian Fredriksson.

25.11. 12:54

Laulu. Kauniaisten musiikkijuhlien konsertti. Anne Sofie von Otter, laulu, Temppeliaukion kirkossa torstaina 24. marraskuuta. Bengt Forsberg, piano, Fabian Fredriksson, kitara ja Jan Söderblom, alttoviulu ja viulu. – Mm. Fauré, Sibelius, Sexsmith.

Ruotsalainen mezzosopraano Anne Sofie von Otter on klassisen musiikin kestotähdeksi oikein luonteva myös ranskalaisessa chansonissa, jolla on musiikkityylinäkin omat klassiset juurensa.

Niinpä menin suurin odotuksin Temppeliaukion kirkkoon Kauniaisten musiikkijuhlien konserttiin, jossa näitä aineksia yhdisteltiin hyviin joululauluihin. Nyt saisi makoisaa jouluista sillisalaattia!

Ensimmäisen kerran von Otterin konsertissa jouduin vähän pettymään. En paljon, mutta yllätys se vähäinenkin pettymys oli.

Aluksi kuultiin kaksi Gabriel Faurén laulua. Bengt Forsberg on pianistina mitä huomaavaisin, mutta von Otterin ääni ei silti kantanut riittävästi ainakaan kirkon parvelle. Pari permannon reunoilla istunutta kuulijaa valitteli samaa.

Ei 67-vuotias tähti ole koskaan äänitykki ollut, mutta aikaisemmin sointi olisi toki riittänyt Temppeliaukion kirkkoon. Nyt von Otterin ote olisi sopinut pienempään ja intiimimpään tilaan.

Alkupuolen teemana oli Charles Baudelairen runous. Mukana oli myös Jean Musyn, Serge Gainsbourgin, Sofie Livebrantin sekä Léo Ferrén Baudelaire-lauluja. Niiden aikana von Otter lauloi tyylinmukaisesti mikrofoniin. Silloin ääni toki kantoi, ja von Otterin mikrofonitekniikka on klassiseksi laulajaksi hyvä.

Väliin sujahti Claude Debussyn pianoteos Les soirs illuminés par l'ardeur du charbon, jonka hän sävelsi kiitokseksi hiilitoimittajalleen paleltuaan aikansa ensimmäisen maailmansodan energiapulan johdosta. Se on yhtä hyvä kuin monet Debussyn rakastetut preludit, ja Bengt Forsberg soitti sen moitteetta.

Hienosti meni myös Kauniaisten musiikkijuhlien taiteellisen johtajan Jan Söderblomin ja Forsbergin esitys Richard Dubugnonin (s. 1968) yllättävän perinteisestä Hypnos-sävellyksestä viululle ja pianolle.

Von Otter oli alkupuolella ehkä parhaimmillaan Charles Martin Loefflerin sopivan oikullisessa Sérénadessa, joka perustui Paul Verlainen Baudelaire-vaikutteiseen runoon.

Mutta muuten sitä von Otterin kuuluisaa hiljaista intensiteettiä tuntui puuttuvan.

Hän lauloi laulut hyvällä ranskallaan kuulaan kauniisti, mutta maisteli yllättävän vähän sanojen sointeja ja merkityksiä. Siihenkin hän pystyi chanson-pitoisella ja Grammy-palkitulla Douce France -levyllään (2013).

Levyllä soitti myös kitaristi Fabian Fredriksson (s. 1991), joka on von Otterin poika. Hänet oli tuotu myös tähän konserttiin esiintymään lauluihin, joihin kitara sopi – sekä vähän muuhunkin ohjelmistoon.

Fredrikssonin kuulas sähkökitara istui joihinkin chanson-paloihin, mutta joissakin pidän enemmän vanhojen levytysten soinneista.

Ja kun koko nelikko soitti, mukava yhdessäolo tuntui tärkeämmältä kuin sovitusten fundeeratuin viimeistely.

Väliajan jälkeen von Otterin ääni oli jo lämmennyt ja kantoi mukavasti ilman mikrofoniakin.

Lähes kaikki laulajat ovat parhaimmillaan äidinkielellään, ja myös von Otter oli fantastinen Mig tycktes uti lunden -kansansävelmässä. Akustinen kitara tietysti istui Erna Tauron Lys min lampa -lauluun, mutta miksi se piti ympätä Sibeliuksen joululauluihin?

Jälkipuolen teema oli talviset laulut. Schubertin Winterreisen neljä laulua menivät hyvin, mutta kärsivät jälleen hienoisesta intensiteetin puutteesta. Olisiko hän tarvinnut Christoph Loyn ohjauksen, jonka turvin hän on laulanut tänä vuonna Winterreisea teatteriesityksenä?

Stingin levyjen sovitukset Baskimaalta olevasta kansansävelmästä Gabriel’s Message sekä Bach-juuriltaan iskelmälliseksi sovitetusta laulusta You only cross my mind in winter olivat kivoja esityksiä. Sama koski Forsbergin soittamia pianoteoksia: Bachin Sarabande Ranskalaisesta sarjasta ja Ljapunovin Chanteurs de Noël.

Ron Sexsmithin uudehko joululauluklassikko Maybe this Christmas toi illan nelikon jälleen yhteen. Sovitus ei ollut unohtumattomin, mutta tunnelma lämmin ja yleisö palkitsi sen suurin aplodein.

Ylimääräisetkin olivat linjakkaita. Jo ennen väliaikaa harkovalaissyntyisen, sittemmin itävaltalaistuneen Sergei Bortkiewiczin pianoteos Elegia omistettiin Ukrainalle.

Ja aivan lopuksi kuultiin Per-Erik Moraeuksen kansanmusiikkiryhmälleen säveltämä instrumentaali Koppången, johon von Otter sai aikoinaan Py Bäckmanin sanoituksen joululevyään varten.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat