Jos Uno Fagernäsin johtama ”keräily­rykmentti” olisi hävinnyt talvi­sodan taistelunsa, koko Suomi olisi miehitetty

”Keräilyrykmentti” nujersi hyökkääjän talvisodan Raatteen tiellä.

Eversti Uno Fagernäs komentokorsussaan Myrskyssä Valkeajärvellä vuoden 1941 lopulla. –  Kirjan kuvitusta.

6.12.2022 2:00 | Päivitetty 7.12.2022 9:11

Elämäkerta

Tarja Lappalainen: ”Ottakaa ryssiltä aseet” – Kenraali Uno Fagernäsin sodat. Docendo. 437 s.

Tänään on ensimmäinen sodanajan itsenäisyys­päivä sitten vuoden 1944 itsenäisyys­päivän. Silloin Suomi oli sodassa, nyt olemme huoltojoukoissa, rahoitamme ja varustamme Ukrainan armeijaa.

Kun Ukrainaa vastassa on Venäjä, emme mekään voi elää enää syvää rauhanaikaa, johon ennätimme tottua.

Omien sotien muistoa on vaalittu lähes kahdeksankymmentä vuotta. Joka syksy ilmestyy sotaromaaneja, muistelmia, joukko-osastojen historioita, tutkimuksia ja sotilaiden elämäkertoja. Viimeksi mainituista toimittaja, tietokirjailija Tarja Lappalaisen ”Ottakaa ryssiltä aseet” – Kenraali Uno Fagernäsin sodat julkaistiin tänä syksynä.

Uno Fagernäs (1894–1980) oli kotoisin Teerijärveltä, ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Hän lähti salaa parikymppisenä ylioppilaana Saksaan sotilaskoulutukseen.

Fagernäsin ensimmäinen ylennys hilfsgruppenführeriksi Lockstedtissa Saksassa syksyllä 1915.

Äidille kerrottiin pojan menneen Tukholmaan opiskelemaan papiksi. Tulikin jääkäriupseeri.

Jääkärikunta oli nuoressa tasavallassa vahva vaikuttaja, mutta Mäntsälän kapina vuonna 1932 jakoi jääkärit kahtia. Heistä osa kannatti lapualaismielisiä kapinoitsijoita, osa tuki presidentti P.  E. Svinhufvudia.

Presidentti soitti ohi virkatien everstiluutnantti Fagernäsille Vaasaan ja pyysi ”ruotsalaiselta” apua kapinan taltuttamisessa. Fagernäs totteli ja kävi joukkoineen kukistamassa kapinapesäkkeen Jyväskylässä.

Talvisotaan Fagernäs sai jouluna 1939 hälytyksen täydennysjoukon komentajaksi. Suomussalmen rintaman pelättiin murtuvan milloin tahansa.

Vihollinen lyöty Raatteen tiellä Suomussalmella.

Kemissä Fagernäs tapasi sotilasporukan, josta elämäkerrassa käytetään sanaa ”keräilyrykmentti”. Kun komentaja seisoi huonosti vaatetetun ja varustetun joukon edessä, hän kysyi, onko kenellekään mitään valittamista.

”Meillä on erittäin huonot aseet”, kuului joukosta. ”Ryssillä on hyvät aseet. Ottakaa ryssiltä aseet”, Fagernäs vastasi.

Ei ole väliä, onko tarina aivan tosi, koska Fagernäsin johtamat joukot tekivät siitä totta. Jalkaväkirykmentti 164. oli mukana lyömässä Suomussalmen Hulkonniemen taistelussa puna-armeijan 163. divisioonan ja otti siltä valtavat määrät aseita.

Toinen voitokas suurtaistelu käytiin Raatteen tiellä. Siellä vastassa 44. divisioona, jossa oli Itä-Puolasta valloitusretkeltä siirrettyjä ukrainalaisia.

Upseeri Ismail Akhmedov arvioi miehistön olleen ”happamia, väsyneitä ja masentuneita”. Kaikki käy nopeasti, ukrainalaisille uskoteltiin. Heillä oli ylivoima miehistön määrässä ja aseistuksessa, mutta heiltä puuttui motivaatio taisteluun sekä kokemus pohjoisen ankarista oloista.

”Mitään niin kamalaa en ollut osannut edes kuvitellakaan”, ukrainalainen sotilas kertoi myöhemmin.

Hyökkääjien karttalaukusta löytyi Stalinin käsky: Suomi piti katkaista kahtia, edetä 18 vuorokaudessa rajalta Ouluun, miehittää Pohjois-Suomi ja lähteä hyökkäämään suomalaisten selustaan Karjalan rintamalla.

Ei liene liioiteltua päätellä: Jos ”keräilyrykmentti” olisi hävinnyt taistelunsa, koko Suomi olisi miehitetty.

Kertomuksia talvisodan taisteluista lukee nyt eri silmin kuin ennen. Aikaisemmin ne olivat historiaa, nyt vanhat kertomukset yhdistyvät päivän uutisiin Ukrainan sodasta. Venäjä yrittää vallata Ukrainaa samalla tavalla kuin Neuvostoliitto Suomea. Ja yhtä kovaa on vastarintakin.

Tarja Lappalainen on käyttänyt myös puna-armeijan sotilaiden muistelmia ja asiakirjoja, joita suomalaiset tutkijat saivat Neuvostoliiton hajotessa. Ne täydentävät Fagernäsin muistiinpanoja ja sota-arkistojen lähteitä. Näin Lappalainen saa kertomukseen syvyyttä ja häntä auttaa myös pohjoisen alueen tuntemus.

Hänen edellinen kirjansa käsitteli Muurmannin alueen suomalaisten kohtaloita Stalinin vainoissa.

Jatkosodan aikana eversti Hjalmar Siilasvuo ehdotti Uno Fagernäsille Mannerheim-ristin ritarin arvoa. Ehdotus eteni hyvin, kunnes esimieheltä pyydettiin vielä täydennystä.

Jatkosota oli syttynyt. Kuvassa neuvonpitoa ennen hyökkäyksen alkua Raatteen tiellä kesä-heinäkuun taitteessa 1941. Oikealla hyttyssuojan alla kenraalimajuri Siilasvuo.

”Jostakin syystä Siilasvuo ei saanut tätä tehtyä”, elämäkerrassa todetaan kuivasti. Merkki jäi saamatta.

Jatkosodan aikana Fagernäs ylennettiin kenraalimajuriksi ja kohosi divisioonan komentajaksi. Silti hän viihtyi parhaiten rintaman tuntumassa.

”Mies oli kuin ilmetty korpisoturi”, Mannerheim luonnehti Fagernäsiä. Tämän kahdesta jatkosodan alaisesta tuli myöhemmin kuuluisia: luutnantti Lauri Törnistä legenda ja alikersantti Mauno Koivistosta tasavallan presidentti.

Reserviin Uno Fagernäs siirtyi kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen. Eläke oli niin pieni, että hän hankki lisäansioita raatimiehenä, väestönsuojelupäällikkönä ja satamavirkailijana sekä opetti ranskaa ja suomea Pietarsaaren ruotsinkielisessä työväenopistossa.

Omat eivät kuitenkaan unohtaneet. Kun hän täytti 80 vuotta kesällä 1974, tuli kenraalia tervehtimään 3 000 henkeä, pääosa pohjoisen sotaveteraaneja.

Pistojokeen uponnutta saksalaista panssarivaunua nostetaan heinäkuussa 1941.

Oikaisu 7.12. klo 9.07: Ehdotuksen Fagernäsin Mannerheim-rististä teki talvisodan jälkeen eversti Hannu Hannuksela, ei eversti Hjalmar Siilasvuo. Siilasvuo ehdotti jatkosodan aikana Fagernäsille Mannerheim-ristiä. Kumpikaan ehdotus ei toteutunut.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat