Vankilataidetta-sarjan synty­prosessissa kuuluu vankien ja taiteilijoiden tasavertaisuus

Vangit näyttäytyvät tavallisina ihmisinä.

Kansallisteatterin ja Radioteatterin yhteistuotannossa tehdään taidetta vankien kanssa.

4.12.2022 2:00

Tirkistelevä, kauhisteleva tai romanttinen – sellainen on yleensä median ja fiktion suhde vankeihin, kuten Vankilataidetta-radiosarjassakin todetaan. Tästä sarjasta puuttuvat ne kaikki. Vangit näyttäytyvät ennen kaikkea tavallisina ihmisinä unelmineen, pelkoineen ja lapsineen.

Kansallisteatterin ja Radioteatterin neliosaisessa dokumentaarisessa yhteistuotannossa tehdään taidetta vankien kanssa. Tekeminen myös kuuluu.

Syntyprosessin ymppääminen audiodraamaan on suoranainen muoti-ilmiö, joka harvoin tuottaa mitään kiinnostavaa. Nyt radioteoksen tekemisen kuvaus osana teosta toimii harvinaisen hyvin. Vangit ja taiteilijat kuulostavat tasavertaisilta. Ja heillä on hauskaa.

Musiikin ja runouden luomisen lomaan mahtuu kriittisiä ajatuksia. Jälleen kerran huomataan, että vankilaan päädytään esimerkiksi päihdeongelmien tai keskittymishäiriön vuoksi. Jos niihin olisi saatu apua ajoissa, ei ehkä oltaisi kaltereiden takana.

Eikä hoitoa useimmiten saa vankilassakaan. Kokeneelle lusijalle kivitalo ei ole sen enempää rangaistus kuin kuntoutuskaan. Se on vain ”unohduksen paikka” tai ”ihmisjätteen ongelmajätelaitos”.

Marko Järvikallaksen käsikirjoittaman, Jussi Lehtosen ohjaaman ja Iiris Tarnasen sykähdyttävästi säveltämän teoksen suurin opetus taitaa olla, että vankiloissa pitäisi tehdä enemmän tällaista.

Arvelen, että kokemus oli opettavainen myös radioteoksen tekoon osallistuneille taiteilijoille.

Vankilataidetta, Radio 1 klo 18.00 ja Yle Areena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat