Rintamäkeläiset näyttää, kuinka suomalaiset riitelivät – Ja sitten istuivat kahville

Klassikkosarja Rintamäkeläiset kyseenalaistaa entisaikojen väitetyn yhtenäiskulttuurin.

Veikko (Ahti Haljala, oik.) ja Helmi (Eila Roine) ovat Antilla (Veijo Pasanen) ja Leenalla (Sirkka Lehto) kylässä. Toki juodaan kahvia.

11.12.2022 2:00 | Päivitetty 11.12.2022 9:51

Ennen oli kaikki paremmin. Oli yhtenäiskulttuuri ja ihmisillä hyvä tahto. Vai menikö se sittenkään ihan niin? Väitettä on kiinnostava tarkastella jo klassikon asemaan nousseen Rintamäkeläiset-sarjan (1972–1978) kautta. Se ajoittuu 1970-luvun suomalaiselle maaseudulle, aikaan ja paikkaan, jolloin ihmiset jakoivat yhtenäiset ihanteet ja arvot.

Reino Lahtisen kirjoittama, vankkaan rakennemuutoksen riepomaan maaseuturealismiin pyrkivä sarja antaa asiasta kuitenkin toisenlaisen kuvan. Rintamäkeläiset on jatkuvaa tahtojen taistoa, jossa eri näkemykset joutuvat alati vastakkain.

Sarjan päähenkilöt ovat Rintamäen Antti (Veijo Pasanen) ja hänen vaimonsa Leena (Sirkka Lehto) sekä heidän naapurinsa Veikko (Ahti Haljala) ja Helmi Honkonen (Eila Roine). Kummatkin ruokakunnat ovat pienviljelijöitä ja miehet vanhoja rintamaveteraaneja.

Jokaisessa jaksossa näkyvät eri ajatusmaailmaa edustuvien ryhmittymien väliset ristiriidat. Yleensä kyseessä ovat vanhemmat ja lapset. Esimerkiksi sarjan alussa Antin ja hänen poikansa Aarnen välillä puhkeaa välirikko tilanhoitoon liittyvistä erimielisyyksistä.

Sukupolvien välinen kuilu tulee Rintamäkeläisissä muutenkin esiin. Eräässäkin jaksossa vanhakantainen Antti kohtaa nuorukaisen, jonka mukaan toinen maailmansota on jo aataminaikainen asia.

Eripuraa syntyy myös pienviljelijöiden ja suurtilallisten välille. Paikkakunnan mahtimies Lahtisen isäntä (Reino Kalliolahti) yrittää keplotella itselleen sekä Rintamäen että Honkosen peltoja, koska hänellä olisi niille mielestään parempaa käyttöä.

Eri sukupolvet näkevät asiat eri tavalla. Kuvassa Leena (Sirkka Lehto) ja hänen tyttärensä Sirkka-Liisa (Marjukka Halttunen).

Kaikkein kiivaimmat erimielisyydet syntyvät kuitenkin politiikasta. Keskeisenä sivuhahmona esiintyvän metsätyömies Markkulan (Kalevi Honkanen) kommunismi on monille liikaa. Veikko on aatemaailmaltaan demari, kun taas Antti on vennamolaisia. Keskenään kaverukset tulevat toimeen, mutta muiden kanssa syntyy poliittisia kiistoja.

Uskovainen Niemen isäntä (Tenho Saurén) kiittää kylän yhteishenkeä, jonka avulla pystytettiin uusi rukoushuone. Mutta hänen ymmärryksensä ei enää riitä, kun Veikko ehdottaa työväentalon rakentamista samassa talkoohengessä. Yhtenäiskulttuuria, niinpä niin.

Mutta vaikka Rintamäkeläisten hahmot ovat välillä asioista vahvastikin eri mieltä, kykenevät he aina istumaan samaan kahvipöytään. Kahvittelu kuuluukin sarjan keskeisimpiin toimintoihin.

”Onko sitä sumppia”, kysytään jo ensimmäisessä jaksossa.

Rintamäkeläiset, Yle Areena.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat