Vuoden 2022 televisiotapaukset

Vuosi 2022 oli täynnä kiinnostavia ja hyvin erilaisia tv-ohjelmia. HS:n kulttuuritoimitus kokosi yhteen tämän vuoden televisiotapaukset.


25.12.2022 2:00 | Päivitetty 25.12.2022 17:52

Aikuiset-sarjan päähenkilöt ovat impulsiivinen kahvilayrittäjä Oona (Anna Airola) ja hänen paras ystävänsä, huoleton käsitetaiteilija Arttu (Elias Salonen).

Aikuiset (Yle Areena)

Ajatus alkoi kyteä, kun Aikuisten kolmas kausi ilmestyi syyskuussa, ja meillä HS Kulttuurissakin oli sarjan käsikirjoittajan Anna Brotkinin mainio päiväkirjajuttu.

Ehkäpä viimein itsekin aloittaisin sarjan katselun – nyt kun Venloja kahminutta menestyssarjaa oli olemassa kaikki kolme kautta!

Kyllä, olen Hämeestä – mutta välillä se voi olla hyvä juttu. Nimittäin, kun Aikuiset ensimmäisen kauden toisen jakson jälkeen imaisi mukaansa, oli olo kuin Kroisoksella. Pankissa melkein kolme täyttä kautta hyvää tv-sarjaa.

Kuulostaa tätimäiseltä, mutta on totta: Aikuisten kautta olen oppinut ja ymmärtänyt monia juttuja nuorten ihmisten elämästä. Ja oppinut Oonalta käteviä sanontoja ja parasta asennetta. Zero fucks not given!

Sanna Kangasniemi

Huippukokki Carmen (Jeremy Allen White) palaa kotikaupunkiinsa luotsaamaan kuolleen veljensä voileipäravintolaa.

The Bear (Disney+)

Lihat tirisevät pannulla, ”takana”-huudot ja kirosanat lentävät, vihanneksia silputaan, veitsi lipsahtaa sormeen ja veri vuotaa, armoton kello tikittää. The Bearin kuvaaman, chicagolaisen ravintolan keittiön stressin ja kiireen, kaasuhellan kuumuuden sekä sipulin kirvelyn silmissä voi tuntea. Ensimmäisen kauden seitsemäs 20 minuutin jakso, jossa työntekijöiden väliset jännitteet kasvavat räjähdyspisteeseen, on kuvattu yhdellä otolla. Vaikuttavinta televisiota, jota olen nähnyt pitkään aikaan.

Huippukokki Carmen (Jeremy Allen White), joka on johtanut ”maailman parasta ravintolaa”, palaa kotikaupunkiinsa luotsaamaan kuolleen veljensä nuhjuista voileipäravintolaa. Addiktiosta kärsinyt ja oman käden kautta lähtenyt veli on jättänyt jälkeensä sekasortoisen perinnön. The Bear käsittelee surua, josta on vaikea ottaa otetta. Se tunkee painajaisiin ja hajottaa ihmissuhteita, mutta ei pukeudu sanoiksi. Ja tietenkin sarja kertoo myös valtavasta intohimosta ruoanlaittoon, joka parhaimmillaan on taidetta.

Eleonoora Riihinen

Kim Wexler (Rhea Seehorn) on Better Call Saulin päähenkilön Jimmyn lähin ystävä, rikoskumppani ja rakastettu.

Better Call Saul (Netflix)

Better Call Saulin kuudes ja viimeinen kausi keskittyi isoveljeään Breaking Badia vielä hienovaraisemmin hyvän ja pahan välisiin sävyihin. Mutta onko sarjan päähenkilö (Bob Odenkirk) lopulta oikean valinnan tekevä Jimmy McGill, lipevä juonittelija Saul Goodman vai vastuuta pakoileva Gene Takavic? Se on sarjan päätöksen isoimpia kysymyksiä.

Rikollisuuden ja väkivallan sijaan ratkaisevassa roolissa ovat ihmissuhteet: miten ihmisistä tulee sellaisia kuin he ovat, miten he päätyvät satuttamaan itseään ja muita. Better Call Saulin viimeinen kausi sinetöi sarjan aseman yhtenä viime vuosien parhaista sarjoista. Kyseessä on itsenäinen, omien esteettisten ja sisällöllisten valintojen varassa toimiva kokonaisuus – ei mikään Breaking Badin faneille luotu halpa oheiskopio. Ja Kim Wexleriä näyttelevä Rhea Seehorn olisi ansainnut kaikki maailman Emmyt.

Lue sarjasta lisää tästä ja tästä.

Eleonoora Riihinen

Billy Butcher (Karl Urban) ja Homelander (Anthony Starr) sarjassa The Boys.

The Boys (Amazon Prime)

Garth Ennisin sarjakuvaan perustuvan ja Erik Kripken luoman sarjan maailmassa supersankareita on oikeasti olemassa, ne ovat julkkiksia ja influenssereita. Kaikkien yllä on Seitsikko: jenkkilippuviittaan pukeutuvan Homelanderin (Anthony Starr) johtama USA:n ykkössankaritiimi.

90 prosenttia supersankareista on kammottavia tyyppejä, pahimmillaan täysiä psykopaatteja – kuten Homelander, jonka supervoimat ovat ylivertaiset. Supernilkkejä vastaan kamppailee pieni maanalainen armeija, ongelmakimppu-kovis Billy Butcherin (Karl Urban) johtama ihmistiimi ”Pojat”.

Genrenä The Boys on eniten mustaa komediaa, ja millaista. En ole ikinä nähnyt suurelle yleisölle suunnatussa ison budjetin sarjassa vastaavaa splatter-väkivaltaa ja yleistä törkeilyä. Kolmoskaudella leuka tippui lattiaan heti ensimmäisessä jaksossa. Mutta The Boys on myös erinomaisesti kirjoitettu, vakavissa draamakohtauksissakin toimiva, vetävästi etenevä ja jännittävä.

Poliittista kantaakin se ottaa mutkattomasti. Homelanderista tulee yhä trumpmaisempi hahmo alt-right-incel-fanilaumoineen. Toisaalta sarja vinoilee nykyajan teennäiselle muka-tiedostavuudelle.

Juho Typpö

Turvallisuuspoliisin SO-15-ryhmä yrittää pitää konnat kurissa sarjassa The Capture.

The Capture (C More)

Kunnon salaliittojännärin tavoin The Capture kuristaa kurkkua: kehen tässä enää voi luottaa ja onko kukaan enää turvassa?

Intensiivisen brittisarjan ensimmäinen kausi (2019) esitteli yhden maailman valvotuimmista kaupungeista (Lontoossa on jo lähes miljoona valvontakameraa) sekä tahot, jotka pystyivät manipuloimaan kameroiden kuvaa omiin tarkoituksiinsa.

Juuri katsottavaksi tullut kakkoskausi heittää lisää vettä myllyyn, kun kuvamanipulaation (jota korjaukseksi kutsutaan) lisäksi rikollisten työkalupakissa ovat nyt myös muun muassa syväväärennökset ja algoritmit.

Konnien jäljillä kulkee turvallisuuspoliisin SO-15-ryhmä sekä rikoskomisario Rachel Carey (Holliday Grainger), jolla on kana kynimättä vielä muutaman kollegankin kanssa.

Yllättäviä käänteitä riittää kahdeksanjaksoisen kauden viimeisille minuuteille saakka.

Leena Ojala

Dominic West ja Elizabeth Debicki näyttelevät Charlesia ja Dianaa The Crownin viidennellä kaudella.

The Crown (Netflix)

Näkemättä mahtava. Se oli arvioni vielä silloinkin, kun The Crownin viidennen kauden arvostelut tulivat.

”Tavattoman tylsä ja staattinen”, kriitikko Leena Virtanen kirjoitti HS:n arvostelussa. Arvostan Virtasta kovin, mutta kaikkihan joskus erehtyvät. Eikö.

Sittemmin on käynyt selväksi – päätellen vaikka vain pelkästään siitä, miten hitaasti uuden kauden katsominen on minulta sujunut – että Virtanen oli oikeassa. Varsinkin Charlesin hahmo on ihan mahdoton, Dominic West näyttää lähinnä liikahtelevan jäykästi ”charlesmaisesta” ilmeestä seuraavaan. Liian komeakin hän on rooliin.

Mutta, keep calm and carry on, jotkut sarjat on vain katsottava. The Crown on yksi niistä, eikä millään muotoa vailla monenmoista hyvää. Esimerkiksi Windsorin herttua Edvardin kamaripalvelijan Sydney Johnsonin ja Mohamed Al-Fayedin elämäntarinaan tutustuttava kolmas jakso on kertakaikkisen ihastuttava kaikkine brittiherrasmieheksi koulimisineen. Jaksossa nähdään myös Hangossa syntyneen, Al-Fayedin kanssa edelleen naimisissa olevan Heini Wathénin hahmo. Suomi mainittu!

Lue sarjasta lisää tästä.

Sanna Kangasniemi

Kasmir, Jore Marjaranta, Arja Saijonmaa, JP Leppäluoto ja Diandra laulavat Elämäni biisissä.

Elämäni biisi (Yle Areena)

Lauantai-iltani kuluvat yhä useammin sohvalla, mutta tänä syksynä siihen on ollut erityinen syy: Elämäni biisi. Elämäni ilo. Ohjelma täynnä silkkaa elämäniloa, suruakin, mutta vailla mitään kyynisyyttä.

Elämäni biisin ytimen muodostavat hyvin valitut vieraat, jotka edustavat aina mukavasti eri ikäluokkia ja ammattikuntia. Ohjelman sydän on myös juontaja Katja Ståhl, joka salamannopeasti tarttuu vieraiden heittämiin täkyihin ja tekee kaikesta niin luontevaa ja hauskaa.

Vieraiden elämäntarinat ovat parhaimmillaan riemukkaita, jopa uskomattomia, toisaalla taas hyvinkin itkettäviä, kuten tällä kaudella vaikkapa Susanne Päivärinnan kertomus vakavasta sairastumisestaan. Mutta tunnepuhe ei mene ikinä liiallisuuksiin, surkeudessa ei kieriskellä. Suurimmat tunteet koetaan lopulta esitysten parissa – kiitos vain Arja Saijonmaa, Diandra ja kumppanit.

Mari Koppinen

Eroja ja avioeroja -sarjan Hannahin (Nicola Walker) on vaikea tehdä päätöksiä. Olisiko mies menneisyydestä eli Christie (Barry Atsma) sittenkin myös osa tulevaisuutta?

Eroja ja avioeroja (Yle Areena)

Kuusi syysiltaa sujui kuin vanhojen tuttujen kanssa Eroja ja avioeroja -sarjan (The Split 2018–2022) parissa. Jos sarja on näkemättä, onnittelen: Areenassa on odottamassa kolme kautta, yhteensä 18 jaksoa koukuttavaa katsottavaa.

Kehutun Abi Morganin käsikirjoittamassa BBC:n laatusarjassa seurataan lontoolaisen avioerojuristi Hannah Sternin (Nicola Walker) ja hänen perheensä elämää, sekä nykyisen perheen että lapsuudenperheen. Nykyisessä perheessä on aviomies Nathan (Stephen Mangan), kaksi lasta ja aviokriisi, joka on kerännyt voimaa pinnan alla jo pidempään. Se juontaa opiskeluajoista ja siihen liittyy komistus Christie Carmichael (Berry Atsma), juristi hänkin.

Lapsuudenperheeseen kuuluu vahvatahtoinen juristiäiti, oman firmansa johtaja Ruth Defoe (Deborah Findlay) ja kaksi persoonallista sisarta Nina (Annabel Scholey) ja Rose (Fiona Button). He ovat hyvin erilaisia ja tuskastuvat välillä toisiinsa, mutta välittäminen kantaa kaiken yli.

Juristin työ hankaline tapauksineen ja henkilökohtainen elämä kietoutuvat joka kaudella toisiinsa. Kolmoskaudella Nathan onnistuu sähläämään elämänsä häkellyttävän lahjakkaasti, voi miestä.

Näyttelijät ovat loistavia, ja Nicola Walkerin huolestuneita kasvoja mikroilmeineen jaksan katsella iltakausia peräjälkeen.

Pirkko Kotirinta

Moni haluaisi kuningas Viseryksen (Paddy Considine, kesk.) paikalle House of the Dragon -sarjassa.

House of the Dragon (HBO Max)

Kun Game of Thronesin esisarja House of the Dragon julkistettiin syksyllä 2019, en varsinaisesti kaivannut elämääni lisää GoT:ia. Olin kirjoittanut silloin juuri päättyneen sarjan neljän viimeisimmän kauden jaksoista pitkiä arvioita. Olin puhunut sarjasta vuosien ajan netissä, radiossa, televisiossa, kassajonoissa ja illalliskutsuilla, missä tahansa, jossa joku halusi sarjasta jutella. Kirjankin kirjoitin. Jätin mielelläni jäähyväiset Westerosille.

Vuodet kuluivat. Joskus kuluvan vuoden aikana, House of the Dragonin ensi-illan lähestyessä, huomasin kiinnostuvani. Muistelin vanhoja spekulaatioita, katselin Youtube-pohdintoja ja luin artikkeleita. Aloin jopa odottaa.

Kun House of the Dragonin ensimmäinen kausi oli puolivälissä, kirjoitin sen olevan parempi kuin samaan aikaan ilmestynyt Mahtisormukset. Kauden päätyttyä kantani on vahvistunut. House of the Dragon ei vain vie takaisin GoT:in tunnelmiin, vaan tuo jotain uutta tuttuun maailmaan. Se johtuu onnistumisesta tv-draaman kahdella tärkeimmällä osa-alueella – käsikirjoituksessa ja näyttelijäntyössä. Nyt odotan toista kautta, jossa Targaryenin suvun sisällissota varsinaisesti lähtee käyntiin.

Jussi Ahlroth

Laiska kananmuna Gudetama lähtee seikkailulle vastakuoriutuneen Shakipiyo-tipun kanssa.

Gudetama: An Eggcellent Adventure (Netflix)

Japanilaisen populaarikulttuurin erikoisuudet kiehtovat, ja Netflixin uusi animaatiosarja yhdistää niistä kaksi: ruoan ja kawaiin, söpöyden. Gudetamassa söpöyteen tosin liittyy myös ällöttävyyttä, sillä pääosaa esittää raaka kananmuna. Nimi kääntyy ”laiskaksi munaksi”: Gudetama valittaa jatkuvasti elämän kovuutta eikä tahtoisi tehdä juuri mitään.

Emi Nagashiman luoma hahmo esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 2013, ja keräsi nopeasti suosiota samastuttavuudellaan. Nykyään se koristaa Japanissa muun muassa lentokoneita ja junia, ravintoloissa tarjoillaan sen mukaan nimettyjä annoksia ja japanilaisia Gudetama-pelejä voi pelata sekä Nintendo 3DS:llä että mobiilipelinä.

Netflix-sarjan 9–16 minuutin jaksoissa Gudetama köllöttelee kaikessa rauhassa, mutta päätyy vastakuoriutuneen, hyvin terhakan Shakipiyo-kananpoikasen ystäväksi. Shakipiyo haluaa löytää äitinsä, ja etsintämatkalla kaverukset kulkeutuvat muun muassa sushijunaan, pääministerin kansliaan ja televisioasemalle. Syötäväksi joutuminen on jatkuva uhka: Japanissa syödään vuosittain valtavasti kananmunia, ja usein munat nautitaan nimenomaan raakana.

Nopeatempoinen sarja heilahtelee söpön ja ällöttävän, koomisen ja traagisen rajalla, kun animoidut hahmot kuljeksivat oikeiden ihmisten maailmassa.

Arla Kanerva

Hacks tutkii legendaarisen lasvegasilaisen koomikon Deborah Vance (Jean Smart) ja etuoikeutetun 25-vuotiaan hylkiön Ava Danielsin (Hannah Einbinder) välille muodostuvaa synkkää mentorointisuhdetta.

Hacks (HBO Max)

On uransa ehtoopuolta kulkeva koomikko Deborah Vance (Jean Smart) ja 25-vuotias itsetuntonsa kanssa painiskeleva käsikirjoittaja Ava Daniels (Hannah Einbinder). Näiden kahden epätasaisesta kohtaamisesta syntyi Hacks-sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella nautittavaa komediaa sukupolvien välisestä kulttuurikuilusta, eikä kakkoskausi petä pahasti sekään.

Kullalta kiiltäviin kartanoihin tottunut Deborah joutuu nyt kiertueolosuhteissa pohtimaan, mikä hänen pitkässä urassaan on oikeasti kestävää. Ava puolestaan johtuu miettimään, kantavatko hänen omat kykynsä menestykseen, vai onko hän vain sellainen hemmoteltu kakara kuin Deborah aina väittää.

Parasta sarjassa on hahmojen moniulotteisuus. Jatkuvasti syvenevästä ystävyydestään huolimatta sekä Deborah että Ava ovat itsekkäitä tyyppejä, jotka tekevät toisilleen ikäviä temppuja silloin, kun tilanne niin vaatii. Erityisen iloinen olin, että toisen kauden loppu välttää siirapin.

Jussi Lehmusvesi

Myha'la Herrold näyttelee Industry-sarjassa päähenkilö Harperia.

Industry (HBO Max)

Ihminen on kummallinen olento. Jonkun luolamiesaikaisen väärinkytkennän takia taistele tai pakene -asetus saattaa naksahtaa päälle jopa tv-sarjaa katsellessa.

Juuri näin käy Industryn kakkoskautta seuratessa. Adrenaliinia kehittyy, kun katselee jonkun muun tekevän kauppoja rahoilla, jotka eivät ole omia, tai edes olemassa.

Toki diilit ovat vain pieni osa Pierpointin kuvitteellisen sijoituspankin elämää. Ensimmäisellä kaudella koeajalle joutuneet tulokkaat joutuivat taistelemaan jatkomahdollisuuksistaan, ja nyt vuorossa on työpaikkojen puolustaminen. New Yorkista on lähetetty viestinviejä, joka uhkaa Lontoon-toimiston sulkeutumisella. Panosten kasvaessa pierpointilaisten kokaiinipöllyttely lisääntyy, vessaseksi kiihtyy, ystävyyssuhteet tuhoutuvat ja nuoret rahantekijät vajoavat yhä syvemmälle itsetuhoiseen egosekoiluun.

Päähenkilö Harperin (Myha'la Herrold) ohella kiinnostavimpia hahmoja ovat uudessa elämäntilanteessa kipuileva ex-pomo Eric (Ken Leung) sekä hyväksikäyttösuhteessa pyristelevä Robert (Harry Lawtey). Sarjan kanssa yhtä aikaa luettavaksi suosittelen Ville Verkkapuron Pete-dokumenttiromaania (Kosmos, 2022). Meno vaikuttaa olevan ajoittain aika samankaltaista Pierpointissa ja suomalaisessa mainostoimistossa.

Jussi Lehmusvesi

Kreeta Salmisen esittämä toimittaja julkaisee paljastusjutun paikallisten napamiesten kryptovaluuttabisneksistä.

Kansan vihollinen (C More)

Kreeta Salminen tekee vakuuttavaa työtä kotimaisen jännityssarjan pääosassa. Hän esittää toimittaja Katja Salosta, joka on juuri julkaissut pikkukaupungin sanomalehdessä paljastusjutun paikallisten napamiesten kryptovaluuttabisneksistä. Kun sitten bisneksissä mukana ollut jalkapallotähti löytyy kuolleena, saa Salonen – ”haaskalintu” – niskaansa kansan kasvavan vihan ja peräänsä mainitut napamiehet.

Myös muut näyttelijät onnistuvat. Erityismaininta Tobias Zilliacukselle, joka tekee hahmostaan kerrassaan hyytävän, ja Antti Luusuaniemelle, joka venyy komeasti tunnetilasta toiseen.

Juoneltaan uskottavan ja luontevasti etenevän sarjan käsikirjoittivat Timo Varpio ja Laura Suhonen. Ohjaaja on Mikko Kuparinen.

Leena Ojala

Sairaala saa uuden ruotsalaisen ylilääkärin, Stig Helmer Juniorin (Mikael Persbrandt).

The Kingdom: Exodus (Elisa Viihde Viaplay)

Vieläkin jaksan hehkuttaa, kuinka hieno päätös vuoden 2017 Twin Peaks: The Return oli David Lynchin vuonna 1990 alkaneelle klassikkosarjalle. Tänä syksynä ilmaantui ruutuihin toinen vastaava tapaus, eli myöhäinen jatko-osa kuuluisan ohjaajan 90-luvun tv-teokselle. Tanskalaisen Lars von Trierin Riget eli The Kingdom eli Valtakunta, kajahtanut yliluonnollinen sairaalasaippuaooppera, riemastutti kahdella kaudellaan vuosina 1994 ja 1997. Von Trier kaavaili jo tuolloin minisarjalleen päätöskautta, mutta sitten kaksi päänäyttelijää kuoli ja teatterielokuvaura alkoi viedä ohjaajan kaiken ajan.

Mutta nyt, 25 vuotta myöhemmin, Valtakunnan saaga saa päätöksensä. En aina innostu tällaisista ”vanha jengi taas kasassa” -lämmittelyistä – ellei sitten kyseessä ole Lynch tai von Trier. Ja kyllä, myös The Kingdom: Exodus on aivan erinomainen jatko vuosikymmeniä sitten alkaneelle tarinalle. Ajat ovat muuttuneet ja osa vanhasta kaartista kuollut, mutta meno Kööpenhaminan kaupunginsairaalassa on yhtä sekopäistä kuin aina.

Von Trierin mielikuvitus käy tutusti ylikierroksilla: koko sarja alkaa, kun uusi päähenkilö Karen (Bodil Jørgensen) katsoo vanhaa Valtakuntaa dvd:ltä ja päättää lähteä tutkimaan, millaista Rigshospitaletissa – jonka henkilöstöä ärsyttää ”sen idiootti-Trierin” aiheuttama mainehaitta – oikeasti on. Mikael Persbrandt, Tuva Novotny, Udo Kierin pää, pienissä sivuosissa Alexander Skarsgård ja Willem Dafoe. Metatasoja, ties mitä muita tasoja, ääneen naurattavaa mustaa huumoria, värisyttävää kauhua, sadunomaisuutta ja riipaisevaa draamaa, sitä kaikkea on Riget.

Juho Typpö

Lentoturmatutkintaa on tehty jo 240 jakson verran.

Lentoturmatutkinta (National Geographic)

Myönnetään heti: on vähän outoa nostaa vuoden parhaiden joukkoon 20 vuoden ajan tehty draamadokumenttisarja, josta näytetään sikin sokin vanhoja jaksoja eri kausilta. Mutta kun se ei haittaa. Lento-onnettomuuden tutkinnan kuvailu sattuu vain olemaan aina mielenkiintoista.

Lentoturmatutkinnan jaksoissa on oma tuttu rytminsä. Ensin kuvataan itse onnettomuus dramaattisesti, sitten alkaa selvitystyö, jossa on toistuvia vaiheita. Alussa selvitetään, olivatko koneen moottorit käynnissä pudotessa (onko suihkumoottorien sisällä maasta irronnutta multaa) ja tietysti etsitään mustat laatikot (ovat oikeasti kirkkaan oransseja). Mittariston jäänteistä ja sulaketaulustakin voi saada ratkaisevia vihjeitä. Yllättävän usein jakson loppupuolella päädytään tutkimaan lentäjien taustoja, joista löytyy jotain huolestuttavaa.

Lentomatkustajan näkökulmasta pistää toki miettimään se, että tuhoisia lento-onnettomuuksia on päässyt sattumaan niin paljon, että niistä on syntynyt jo 240 jaksoa Lentoturmatutkintaa.

Ilkka Mattila

Viljami Loponen esittää Munkkivuoressa Mirko Määttää.

Munkkivuori (Elisa Viihde Viaplay)

Jani Volanen on tehnyt oikeastaan kaksi sarjaa. Munkkivuori on lähihistoriallinen kokoelma 1980-luvun alun lasten leikeistä: nälvivästä puhetavasta, kaveruuden pikasolmimisesta ja populaarikulttuurin omaksumisesta. Samalla se on jännitystarina valehtelevien aikuisten maailmasta, jossa rumia tekoja peitellään kaikin mahdollisin keinoin.

Yhdistelmä on erikoinen. Liian tai mukavan hidas.

Luultavasti Viaplayn maksullisuuden takia lähiödraamasta ei ole tullut samanlaista ilmiötä kuin ohjaaja-käsikirjoittajan laivasarja M/S Romanticista. Vielä.

Volanen sekoittaa sarjoissaan oudot ja epämukavat tilanteet hauskanpitoon. Pedofiilit ja sieppaajat sulautuvat lapsikatraan pihapeleihin. Rajoittuneen tiedonvälityksen ja viihdykkeiden aikaan lapset kehittävät juttuja päästään. Höynäyttäminen on ollut pitkäaikainen huvi.

Yhden tietyn tunnelman kuvauksessa sarja on erityisen osuva: miten melkein mikä tahansa pimeä paikka, erityisesti kellari, karmii lapsia. Ja kaupunkimetsä se vasta Mordor onkin.

Tero Kartastenpää

Frederik Cilius Jørgensenin (vas.) esittämä klarinetisti Bo on kuin äkäinen Konttorin David Brent.

Orkesteri (Areena)

Tanskalainen komedia käyttää maassa hyväksi todettuja hauskuutuskeinoja: laitetaan päähenkilöt mokaamisen kierteeseen. Orkesterissa tasapainottelevat epätodennäköiset ja toisiaan yllyttävät kaverukset. Taitava mutta epämiellyttävä klarinetisti Bo ja rasittavan kiva apulaisintendentti Jeppe haluavat tehdä kaikkensa Kööpenhaminan sinfoniaorkesterin eteen, mutta menevät jatkuvasti ihan liian pitkälle. Bo on valmis huumaamaan kollegansa ja Jeppe seksiin kapellimestarin kanssa, että kävijät kuulisivat kauneinta musiikkia. Frederik Cilius Jørgensenin esittämä Bo on kuin äkäinen Konttorin David Brent. Hän ei ymmärrä yhtään ihmisten tunteita, eikä murehdi omaa sietämättömyyttään. Äidin miellyttäminen on kaikkea muuta tärkeämpää. Tekijät ovat lupailleet kakkoskautta, jossa itsenöyryytyksen kierre varmasti kiihtyy.

Tero Kartastenpää

Oululaispoliisi Hilkka Mäntymäki (Riitta Havukainen) selvittää Paratiisi-sarjassa suomalaisten murhia Espanjan aurinkorannikolla yhdessä Luisa Salinaksen (Maria Romero) ja Andrés Villanuevan (Fran Perea) kanssa.

Paratiisi (Yle Areena)

Kieriskelin hiljattain flunssassa ja ilahduin löydettyäni toipilaspäivieni viihdykkeeksi sarjan, jonka olin kokonaan unohtanut: Paratiisin. Espanjan aurinkorannikon Costa del Solin rikollisuudesta suomalaisnäkökulmasta ja -kytköksin kertova poliisisarja hurmasi jo ensimmäisellä kaudellaan ja onnistuu siinä myös toisella kaudella. Ahmaisin kaikki jaksot putkeen. Riitta Havukaisen näyttelemä oululaispoliisi Hilkka Mäntymäki lähtee tällä kertaa Espanjaan selvittämään tuntemattoman suomalaismiehen murhaa ja huomaa pian olevansa tekemisissä kansainvälisen rikollisorganisaation kanssa.

Ensimmäisellä kaudella murhamysteerin ratkaisu säilyi viime jaksoihin saakka, mutta nyt kuviot ovat alusta asti arvattavammat. Tarina pysyy silti hyvin ohjaajiensa Marja Pyykön ja Akseli Tuomivaaran sekä käsikirjoittaja Matti Laineen hyppysissä.

Uudella kaudella keskiöön nousevat Mäntymäkeä vahvemmin Espanjan kollegat Luisa (Maria Romero) ja Andrés (Fran Perea) ja heidän kipuilunsa työ- ja yksityiselämän paineissa, mikä tuo uudenlaista särmää viehättävällä tavalla sympaattiseen sarjaan.

Paratiisin kansainvälinen konsepti on virkistävä poikkeus kotimaisten dekkarisarjojen joukossa, ja toivon todella näkeväni vielä kolmannenkin kauden.

Riitta Koivuranta

Chloë Grace Moretzin esittämä Flynne on veljeään parempi pelaaja, mutta väärää sukupuolta voidakseen edetä ammattipelaajana.

Peripheral (Amazon Prime)

Vaihtoehtoisten todellisuuksien kyllästämä viihdemaailma tarjoaa harvoin mitään uutta, mutta Westworld-sarjan tekijöiden uutuus onnistuu kiepauttamaan mukaan tuoreita sävyjä.

Eräänlaisen postapokalypsin jälkeinen vuosi on 2032, ja Chloë Grace Moretz esittää Blue Ridge Mountainsilla veljensä ja äitinsä kanssa asuvaa Flynneä. Veli Burton (Jack Reynor) on entinen sotilas, nykyinen vr-pelaaja, jonka toiset pelaajat voivat palkata nostamaan oman pelihahmonsa tasoa. Kun tilanne on erityisen kiperä, puikkoihin tarttuu Flynne, joka on veljeäänkin parempi pelaaja – mutta jota ei sukupuolensa vuoksi palkattaisi tehtävään omana itsenään.

Uusi beta-vaiheessa oleva peli vie Flynnen futuristiseen, vuoden 2099 Lontooseen. Alkuun peli näyttää mahtavalta, James Bond -tyyliseltä seikkailulta, mutta pian tämä toinen maailma paljastuu turhankin todelliseksi. Tulevaisuuden Lontoossa teknologia on kaikkialla, juonissa ja päätöksissä, joissa toisen ihmisen henki ei paljoa paina.

William Gibsonin romaaniin (2014) perustuva sarja on jännittävä, monitahoinen mysteeri, jonka kyydissä keikkuu mielellään.

Arla Kanerva

Erotus-sarjan Lumon-yhtiön työntekijöille toimisto on koko maailma.

Severance – Erotus (AppleTV+)

Mitä jos joka aamu töihin mennessäsi viimeisin muistosi olisi edelliseltä iltapäivältä, kun eilinen työpäivä loppui? Ja sama toistuisi seuraavana aamuna ja seuraavana. Aina.

Tällaista on suuryhtiö Lumonin työntekijöiden elämä. He ovat suostuneet ”erotukseen”, kirurgiseen prosessiin, missä heidän aivonsa ikään kuin jaetaan kahtia: sen jälkeen on olemassa siviiliminä ja työminä. Jälkimmäisen koko tietoinen elämä kuluu steriilin toimistorakennuksen seinien sisällä numeroita pyöritellen, työtovereiden (tai heidän ”työpuoliskojensa”) seurassa.

Dan Ericksonin luoma Erotus (Severance) on tähän asti paras AppleTV+-palvelun alkuperäissarja. Draamaa, scifiä, toimistokomediaa ja trilleriä yhdistelevä tarina on kuin Black Mirrorista, mutta taitavammin ja hillitymmin kerrottuna. Jo pelkkä perusidea jää mieleen pyörimään.

Sarjan maailmaan upottavat myös huipputason ohjaus sekä lavastus. Ja mikä näyttelijäkaarti: muun muassa Adam Scott, Patricia Arquette, John Turturro sekä kulttinimi Christopher Walken. Kakkoskautta kuumeisesti odotellessa!

Juho Typpö

Mackenzie Davis ja Daniel Zovatto Station Elevenissä.

Station Eleven (HBO)

Emily St. John Mandelin nerokkaaseen romaaniin perustuva minisarja kuvaa maailmaa sen jälkeen, kun pandemia on tappanut ihmiskunnasta 99,9 prosenttia.

Kaikki alkaa siitä, kun 51-vuotias Arthur Leander kuolee lavalle kesken Kuningas Learin neljännen näytöksen – Shakespearen nihilistisen näytelmän, jossa kuninkaan hybris johtaa hulluuteen ja tuhoon. 8-vuotias Kirsten näkee idolinsa kaatuvan, ja pian pakka hajoaa käsiin.

Hyppäys pari vuosikymmentä eteenpäin: Kirsten on selvinnyt, ja kulkee pitkin maata Shakespearen näytelmiä esittävän joukkion matkassa. Kuten dystooppiseen, post-apokalyptiseen sarjaan kuuluu, luvassa on kultti, väkivaltaa ja yleistä ihmisten pahuutta, mutta tyylikkäästi toteutettuna.

Aina välillä aurinko paistaa, ympärillä on ystäviä ja musiikkia – ja Shakespearen teoksia.

Arla Kanerva

Emmi Parviainen esittää Transportissa toimittajaa, joka alkaa selvittää, miksi lapsen pihvistä löytyy mikrosiru. Tutkinta vie hänet Keski-Euroopan hevostiloille.

Transport (Yle Areena)

Pohjoismainen rikosdraama ei ole suosikkigenreni. Katson kuitenkin mielelläni uusia kotimaisia sarjoja. On esimerkiksi kiinnostavaa tarkastella käsikirjoittamisen tasoa suhteessa ulkomaisiin kilpailijoihin.

Transportin tarina ruokateollisuudesta ja kansainvälisestä rikollisuudesta vetää mukaansa taitavien näyttelijöiden ansiosta. Parasta siinä on kuitenkin oivaltavasti valitusta aiheesta tehty käsikirjoitus, jossa riittää tasoja ja juonteita kansainväliseenkin vertailuun. Kerronnan tempo on tiukka, mutta ohjaus antaa silti tarinalle tilaa hengittää. Se, että Auli Mantila on yksin sekä käsikirjoittanut että ohjannut koko sarjan, on suoraan sanottuna hieman häkellyttävää.

Sarjasta voi lukea lisää tästä.

Jussi Ahlroth

Bill Cosbysta kertovaa sarjaa voi helposti pitää vuoden tärkeimpiin kuuluvana tv-sarjana.

We Need to Talk About Cosby (Paramount+)

Dokumentaarinen televisiosarja koomikko Bill Cosbystä, hänen urastaan ja rikoksistaan, on ykkösluokan dokumentaarista televisiota. Sitä voi helposti pitää vuoden tärkeimpiin kuuluvana tv-sarjana.

We Need to Talk About Cosby käy läpi, miten Cosbystä tuli suosittu ruutukasvo, miten hänen rikoksensa alkoivat paljastua ja mitä hänen uhreillaan on sanottavaa. Samalla sarja tulee esitelleeksi menneiden vuosikymmenten viihdehistoriaa ja kulttuuria, joka mahdollisti Cosbyn rikokset.

Ohjaajana kameran takana on W. Kamau Bell, koomikko ja Cosbyn aikakauden lapsi, joka sarjassa siis ristiinnaulitsee esikuvansa ilman jälkiviisautta. Sarja käsittelee Cosbyn merkitystä ennen kaikkea mustassa Amerikassa, mutta Suomessakin Cosbyn viihdesarjoja seurattiin ruuduista vuosikymmenten ajan. Hätkähdyttävintä ovat sarjan arkistovälähdykset, joissa Cosby toistuvasti vihjailee julkisesti rikoksillaan.

Sarja oli aiemmin 2022 nähtävillä Suomessa Paramount+-palvelussa, mutta se korvautui syksyllä SkyShowtime-nimisellä palvelulla. Siellä We Need to Talk About Cosby ei ainakaan toistaiseksi ole. Sarjasta voi lukea lisää tästä.

Veli-Pekka Lehtonen

White Lotuksen kakkoskausi kuvaa muun muassa kahden pariskunnan yhteistä lomamatkaa Sisiliaan.

The White Lotus (HBO)

Sarjan ensimmäistä, kesällä 2021 ilmestynyttä kautta kutsuttiin jo nerokkaaksi. Rikkaat turistit suljetussa lomaparatiisissa viikon ajan ja tieto siitä, että viikko päättyy jonkun kuolemaan. Sarja oli niin selkeä kokonaisuus, että jatkokauden tekeminen tuntui riskiltä: voiko siitä tulla mitään hyvää?

Onneksi ohjaaja-käsikirjoittaja Mike White onnistui uudestaan. Kiitos kuuluu toki myös psykologisesti tarkalle näyttelijäntyölle sekä upealle musiikille ja kuvaukselle.

Sisilialaiseen luksushotelliin sijoittuvasta toisesta kaudesta kirjoitettiin ympäri maailmaa jopa jaksoarvioita, mikä yleensä kertoo sarjan nousseen sekä yleisön että kriitikoiden rakastamaksi ilmiöksi. Sen tunnarista tuli yllätyshitti ja sen sisältämät kulttuuriviittaukset Coppolan Kummisedästä Antonionin Seikkailu-elokuvaan herättivät keskustelua. The White Lotus oli ehdottomasti vuoden sarjailmiöitä, jälleen kerran.

Aino Miikkulainen

Lisäys 25.12. kello 12.25: We Need to Talk About Cosby ei ole enää Suomessa nähtävillä, sillä Paramount+-palvelu korvautui täällä syksyllä SkyShowtime-palvelulla. SkyShowtimen valikoimiin sarja ei kuulu.

Oikaisu 25.12. kello 17.50: Tarkennettu palvelun nimeksi Elisa Viihde Viaplay.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat