Ukrainan kansallisrunoilijan Taras Sevtšenkon patsas on nyt luodinreikien lävistämä raunioituneen Borodjankan keskusaukiolla.

Kulttuurisota

Ukraina keskittyy suojaamaan kulttuuriaan, kun Venäjä tuhoaa ja ryöstää sitä. Niin Banksyn teokset raunioituneessa Borodjankassa kuin Bachin sävelet kirkossa Lvivissä osoittavat kulttuurin voiman.


2.1. 2:00 | Päivitetty 2.1. 7:14

Borodjanka–Kiova–Lviv.

Tämäkin vielä, voisi Ukrainan kansallisrunoilijan Taras Ševtšenkon patsas sanoa raunioituneen Borodjankan keskusaukiolla.

Venäjä miehitti noin 55 kilometrin päässä Kiovasta sijaitsevaa Borodjankaa helmikuun lopulta huhtikuun alkuun. Asukkaat kertovat, että miehittäjät ampuivat huvikseen kansallisrunoilijan patsaan pään läpi.

Se on jatkoa Ukrainan vuosisataisille alistamispyrkimyksille.

Päivä paistaa läpi Ukrainan kansallisrunoilijan Taras Sevtšenkon patsaan ohimon kohdalta Borodjankan keskusaukiolla. Asukkaiden mukaan venäläismiehittäjät ammuskelivat Ukrainan kansallistunteen merkittävää symbolia huvikseen.

Taras Ševtšenko (1814–1861) syntyi maaorjaksi, jota jopa ruoskittiin. Isänmaalliset ukrainalaiset ja kulttuuritahtoiset venäläiset ostivat hänet vapaaksi, kun nuoren miehen lahjakkuus taidemaalarina ja runoilijana oli tunnustettu.

Runoilijan ukrainalaistekstit tulivat kuitenkin tsaari Nikolai I:n tietoon. Sevtšenko määrättiin kirjoituskieltoon ja sotilaspalvelukseen.

Hän kirjoitti pääosin ukrainaksi, mikä ärsytti myös arvostetuimpia venäläisintellektuelleja.

Josif Brodski kirjoitti Ukrainan itsenäisyydestä -pilkkarunossaan 1990-luvun alussa, kuinka ukrainalaisetkin kuoleman hetkellä hylkäävät Sevtšenkon ”pierut” ja kuiskailevat Aleksandr Puškinin venäläissäkeitä.

Brodskin pilkkaruno, Sevtšenkon patsaan ammuskelu ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin vähättelevät puheet Ukrainasta ovat samaa isovenäläistä jatkumoa.

Yli 30 vuotta sitten itsenäistynyt Ukraina ei koskaan enää halua palata sen alisteiseksi osaksi.

Venäjä on suurhyökkäyksensä aikana ryöstänyt Ukrainan kulttuuriaarteita sekä tuhonnut niitä osana laajempia pommituksia.

Tuhoja ovat listanneet ja dokumentoineet esimerkiksi The New York Times, Unesco, Ukrainan viranomaiset ja HS.

Lue lisää: Ryöstöt ja pommitukset tuhoavat Ukrainan kulttuuria – ”Tämä on sotaa identiteettiämme vastaan”

Fakta

Ukraina taistelee myös kulttuurinsa puolesta

Ukraina pyrkii suojaamaan kulttuuriaarteitaan ohjusiskuilta. Kuvassa hiekkasäkeillä peitetty Pyhän Olgan monumentti Mihailovskin aukiolla Kiovassa.

■ Jouluun mennessä YK:n alainen Unesco oli vahvistanut Venäjän suurhyökkäyksen aiheuttamia tuhoja yli sadassa kirkossa tai muussa uskonnollisessa paikassa, 18 museossa ja 81 rakennuksessa, joilla on YK:n mittapuilla historiallista tai taiteellista merkitystä. Lisäksi sodassa on tuhottu vähintään 19 monumenttia ja 11 kirjastoa.

■ The New York Timesin kokoama lista vahvistaa itsenäisen tiedonhankinnan keinoin 339 kulttuurikohdetta, jotka ovat kärsineet huomattavaa tuhoa Venäjän suurhyökkäyksen johdosta. Lähes puolet tuhoista ovat Itä-Ukrainassa Donbasin alueella.

■ Ukrainan oma lista sisältää jo yli 550 kulttuurisesti merkittävää ja suurhyökkäyksen vaurioittamaa kohdetta.

■ Suurhyökkäyksen jatkuessa Ukraina pyrkii pitämään keskeisiä kulttuuri-instituutioita yleisölle avoimina museoista oopperaan, balettiin, teatteriin ja konsertteihin.

Samaan aikaan Ukraina ei tuhoa venäläiskulttuuria, mutta siirtää sen ilmentymiä sivummalle – esimerkkinä ukrainalaisalueiden autonomiapyrkimyksiä tukahduttaneen Katariina Suuren patsaan siirto Odessan keskustasta kaupunginvaltuuston päätöksellä.

Ukrainan kulttuuriministeri on myös pyytänyt liittolaisia boikotoimaan Venäjän kulttuuria, koska Venäjän hallinto on ottanut sen propaganda-aseekseen. Boikotti koskee sota-aikaa.

Professori Oleksandr Molodid (oik.) ja hänen kollegansa Ivan Musyjaka tekevät Banksyn muraalin kuntokartoitusta Borodjankan raunioilla.

Mitä enemmän Venäjä tuottaa tuhoa, sitä päättäväisemmin Ukraina haluaa kulttuuria suojata. Sen huomaamme myös Borodjankan raunioilla.

Vain 400 metriä Sevtšenkon patsaalta saavumme katutaiteilija Banksyn tekemän muraalin luo kiinnostavalla hetkellä.

Kaksi miestä tekee mittauksia ja muistiinpanoja. Käy ilmi, että he ovat professori Oleksandr Molodid ja hänen kollegansa Ivan Musyjaka Kiovan yliopiston rakennus- ja yhdyskuntatekniikan sekä arkkitehtuurin osastolta.

”Tutkimme taiteilijan käyttämiä materiaaleja ja tämän raunion kuntoa”, he kertovat.

”Tuo viereinen raunio on pommitettu päiväkoti. Uskon Banksyn tienneen sen, kun hän laittoi ukrainalaislapsen hahmon voittamaan Putin-hahmon judossa”, professori arvioi.

Professori Oleksandr Molodid tutkii Banksyn muraalin kuntoa Borodjankassa.

Raunion murtumat ovat vaikuttaneet Banksyn teoksen kompositioon, professori päättelee. Murtumien korjaaminen olisi siis taideteoksen muuntamista.

Näiden muraalien halutaan säilyvän. Niillä on valtava kulttuurinen ja symbolinen arvo ukrainalaisille.

Professori pohtii erilaisia suojauskeinoja muraalin nykyisessä olinpaikassa. Vaihtoehtona on siirtää teos museoon pois varkaiden ulottuvilta. Yksi varkausyritys on jo todettu.

Lue lisää: Banksy-muraali yritettiin varastaa Ukrainassa

”Päätös tehdään myöhemmin. Perusteellinen kuntokartoitus on ainoa tehtävämme tällä hetkellä”, hän kertoo.

Banksyn toinen muraali Borodjankassa hyödyntää pommituksen aiheuttamaa tuhoa.

Yksi ensimmäisistä Borodjankan ruumiskasojen ääreen miehittäjien väistyttyä ehtineistä vapaaehtoisista oli taidemaalari Vadim Hryntšenko.

Ajamme seuraavaksi hänen ateljeehensa Kiovaan. On paha pommituspäivä ja sähkökatko, joten hän esittelee teoksiaan taskulamppujen valossa.

”Palavan ja mädäntyvän lihan haju jäi ikuisesti mieleeni”, hän kertoo.

Taiteilija Vadim Hryntšenko pääsi vapautettuun Borodjankaan ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa. Hän käyttää taulujensa tuotot järjestääkseen taideterapiaa lapsille.

Osa maalauksista on melkein dokumentaarisia, osa symbolisia.

”Kaikki haluavat Ukrainan selviävän. Minun kontribuutioni on ehkä pieni, mutta laitan tähän koko sieluni”, taiteilija kertoo.

Hänen mukaansa ihmiset itkevät näyttelyissä nähdessään, kuinka teoksissa on heidän tuhoutunut kotinsa tai muu rakas paikka.

”Mutta kun he näkevät Kohti tulevaisuutta -tauluni, he hymyilevät!”

Taulussa ukrainalaislapset kulkevat pienet liput käsissään kohti valoisaa tulevaisuutta. Se voi kuulostaa naiivilta, mutta tuhoa käsittelevien teosten keskellä efekti toimii.

Lapsiin kohdistuu myös taiteilijan nykyinen projekti. Hän käyttää taulujensa tuotot järjestääkseen taideterapiaa lapsille.

”Pidän taideterapiatunteja kolmen koulun lapsille. Tunnit ovat leikinomaisia, ja samalla lapset oppivat maalaamaan ja piirtämään yhä monipuolisemmin.”

Jelena Politšuk ja 2,5-vuotias Makar Fedorenko Lvivin filharmonikkojen organisoimassa lastenkonsertissa. Makaria tanssitutti erityisesti noita-akan boogie-woogie-numero.

Lapset muistetaan myös Länsi-Ukrainassa Lvivin kaupungin kulttuurielämässä.

Ohjuksia suunnataan tännekin, mutta toistaiseksi Lvivin upea historiallinen keskusta, Unescon maailmanperintökohde, on ollut maan turvallisimpia kolkkia.

Lvivin filharmonikot on käyntihetkellämme jakaantunut useaan ryhmään. Kaksi ryhmistä on ulkomaankiertueilla ja neljä muusikkoa taistelee rintamalla.

Muutamalla laulajalla pystytään kuitenkin järjestämään lastenkonsertti ja opiskelijavoimin myös urkukonsertti käyntimme aikana.

”Kuoleman ja taistelujen keskellä puolustamme maamme lisäksi myös kulttuuriamme”, sanoo orkesterin toimitusjohtaja Volodymyr Syvohyp.

”Jokainen konsertti on todiste kulttuuristamme ja sen merkityksestä. Filharmonia edustaa harmoniaa.”

Samalla, kaiketi väistämättä, puolustustaistelua käyvä maa jossain määrin militarisoituu. Sen huomaa myös lastenkonsertissa.

Lilija Vikaruk oli yksi Lvivin filharmonikkojen lastenkonsertin kolmesta solistista.

”Minä vapautan sinut kaikesta pahasta. Vapautan jopa niistä venäläisistä!”

Lvivin filharmonikkojen kamarimusiikkisalissa vanha ukrainalainen satu pienestä Kotihoroško-sankaripojasta saa uusia painotuksia.

”Älkää pelätkö, sillä Kotihoroško on supersankari ja Ukrainalla on myös sotilaita, jotka ovat supersankareita”, esiintyjät kertovat lapsille.

Ei esitys toki vain sotaa ja sankaritekoja ole. Mukana on myös lapsia naurattavia leikkejä ja vitsejä, ja lapset tanssivat ja laulavat mukana.

Lopulta kuullaan tutut fraasit.

”Eläköön Ukraina. Kunnia sankareille. Kunnia maallemme. Kuolema viholliselle!”

”Kiva oli”, sanoo lastenkonsertista viisivuotias Zahar Hasiy.

Mitä lapset tykkäsivät konsertista?

”Kiva oli. Sankari oli paras”, kertoo viisivuotias Zahar Hasiy.

Hänen äitinsä on opettaja Olha Hasiy.

”Kulttuurin nälkä on kova. Siksi yritämme käydä jossakin kulttuuritapahtumassa joka viikonloppu”, äiti kertoo.

Kulttuurin nälkä on havaittavissa Ukrainassa koko matkamme ajan.

Se oli tuntuvilla esimerkiksi runoilija-rocktähti Serhi Žadanin ja ska punk -yhtye Koirien keikalla Kiovassa.

”Suomi vastusti hirviötä ja säilytti itsenäisyytensä. Se on meille inspiraatio”, hän sanoi haastattelussa.

Lue lisää: ”Suomi vastusti hirviötä ja säilytti itsenäisyytensä” – Ukrainan kuuluisin rocktähti kertoo, miksi hän laulaa Mannerheimista

Opiskelijoiden urkukonsertti Pyhän Maria Magdalenan kirkossa Lvivissä tuo lohtua ihmisille pommitusten ja sähkökatkosten keskellä.

Kulttuurin voima on läsnä myös Lvivin filharmonikkojen organisoiman urkukonsertissa, kun Bachin sävelet täyttävät Pyhän Maria Magdalenan kirkon.

Moni ihminen on kertonut Bachin musiikin auttaneen ratkaisevana hetkenä oman elämän suurimpien surutöiden aikaan.

Lue lisää: Taide auttaa surutyössä yli ajan ja etäisyyksien

Niin näyttää tapahtuvan myös tälle yleisölle sähkökatkojen ja pommitusten keskellä.

”Kulttuurin nälkä on näissä oloissa entistä suurempi. Yleisömäärät ovat kasvaneet suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen”, Volodymyr Syvohyp vahvistaa.

Lvivissä käymme myös Potockin palatsissa, joka on osa Ukrainan kansallisgalleriaa.

Goyan maalaus ja eräät muut arvoteokset on viety tuntemattomaan paikkaan suojaan ohjusiskuilta. Samalla nykytaidetta on saatu seinille entistä enemmän, ja vaihtuvana näyttelynä on ukrainalaisen keräilijän omistamia teoksia, joiden on väitetty kuuluneen Kiinan viimeisen keisarin yksityiskokoelmaan.

Museon yleisö on nuorta, ehkä nuorempaa kuin vastaavien museoiden yleisö Suomessa.

Nuoripari Mykola Klištš ja Viktoria Moskaltšjuk tutustumassa Potockin palatsin taideaarteisiin Lvivissä Länsi-Ukrainassa.

Nuoripari Mykola Klištš ja Viktoria Moskaltšjuk on taide-elämysten keskellä juhlimassa.

”Olen data-analyytikko ja täytän tänään 21 vuotta”, Klištš kertoo.

”Päätimme viettää syntymäpäiväni tässä upeassa museossa, koska sodan keskellä tarvitsemme vastapainoksi muistutuksia kulttuurimme ja kansainvälisen taiteen kauneudesta.”

Klištšiä kuunnellessa mieleen palaa Winston Churchillin suuhun pantu lausahdus, jonka mukaan kulttuurin leikkaukset sota-aikana ovat väärin, koska jos kulttuuri kuolee, ei ole mitään minkä puolesta taistella.

Churchill-tutkijoiden mukaan ei voida todistaa, että Britannian sota-ajan pääministeri olisi sanonut juuri näin. Mutta kokemukset Ukrainassa tuovat mieleen myös toisen, täysin todistetun Churchill-lainauksen.

”Taiteet ovat välttämättömiä jokaisen kansan elämälle”, Churchill sanoi. ”Valtion velvollisuus on ylläpitää ja rohkaista taiteita.”

Sitä Ukraina tekee myös nyt. Suurhyökkäyksen jokaisena päivänä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat