Jazzlegenda Charles Lloyd, 84, teki kolme epä­tavallista levyä, ja nyt musiikki on upeampaa kuin ehkä ikinä

Ensimmäisen jazzalbuminsa jo vuonna 1964 tehnyt meditoiva veteraani Charles Lloyd on välttänyt pysähtymisen.

Charles Lloyd, 84, esiintyi Love Supreme -jazzfestivaaleilla heinäkuun alussa 2022.

20.12.2022 11:17

Jazz / Albumi

Charles Lloyd: Trios: Chapel. Blue Note.

★★★★

Charles Lloyd: Trios: Ocean. Blue Note.

★★★★

Charles Lloyd: Trios: Sacred Thread. Blue Note.

★★★★

Suuri uutinen ei ole se, että ensi maaliskuussa 85 vuotta täyttävä Charles Lloyd levyttää ja esiintyy edelleen säännöllisesti. Eihän hänen edellisestä Suomen konsertistaan Pori Jazzissa ole vielä puoltakaan vuotta.

Mutta se saattaa olla uutinen ainakin Charles Lloydin satunnaisille seuraajille, että hän vaikuttaa välttäneen sellaisen ”suuren nimen” kohtalon, josta saksofonisti Pekka Pöyry varoitti oivaltavasti Helsingin Sanomissa jo toukokuussa 1966 – heti Lloydin ensimmäisen Suomen-konsertin jälkeen.

”Suurta nimeähän ovat (…) väkisinkin uhkaamassa myytinomaistuminen, tietyt esiintymismaneerit ja pahimpana taiteellinen pysähtyminen, rutinoituminen, väsymys”, pohti Helsingin Sanomien jazzkriitikkona kolmatta vuotta vaikuttanut Lloydin arvostettu aikalainen, jolla ei ollut itse Kulttuuritalon konsertista poikkipuolista sanaa.

”Elämys oli valtava!” summasi Pöyry vapunpäivänä julkaistussa asiantuntevassa arviossaan, jossa hän kiitteli vuolaasti kaikkia Lloydin kvartetin jäseniä ja muisti menneisyydestään vain yhden yhtä järisyttävän konserttikokemuksen: John Coltranen ja hänen kvartettinsa.

Mutta miksi ”suuren nimen” uhka ei ole toteutunut, vaikka Lloyd saavutti omalla alallaan hyvin poikkeuksellisen tähteyden jo kaksi, kolme vuotta ensimmäisestä Suomen-konsertistaan ja nousi nopeasti jazzartistiksi, jonka albumeita ostettiin toista miljoonaa kappaletta. Kuinka hän on onnistunut olemaan merkityksellinen muunakin kuin jazzin legendana, vaikka takana on nyt viisikymmentä omaa levyä ja yli kuusikymmentä vuotta ammattimuusikkoutta?

Ehkä siksi, että filosofoiva ja meditoiva Lloyd on aika ajoin haastanut itseään sekä hakeutumalla nuorempiensa seuraan että kokoamalla uusia epätavanomaisia yhtyeitä. Sellaisia, joiden johtajana ja keskeisenä improvisoivana solistina hän ei ole voinut jättäytyä koskaan kokonaan vanhojen tottumusten varaan, vaikka kuinka kierrättäisi pääosin vanhaa ohjelmistoaan.

Tuore erinomainen esimerkki onnistuneesta kontekstin vaihdosta on Lloydin johtama kahden kitaristin Marvels-kvintetti sekä varsinkin sen kolmas americana-tyylinen albumi, runsaan vuoden takainen Tone Poem (Blue Note).

Solistisina irtiottoina paljon uskaliaampia ja uljaampia ovat silti tänä syksynä peräkkäin julkaistut Trios: Chapel, Trios: Ocean ja Trios: Sacred Thread – kaikki liveäänityksiä. Ne erottuvat monista hänen edellisistään edukseen ennen kaikkea siksi, että jokaisessa yhtyeessä on ”vain” kolme jäsentä, eikä yhdelläkään levyllä ole komppia tai edes varsinaista rumpalia.

On siis kolme Lloydille ensikertaista ja epätavanomaista kolmikkoa: on saksofonisti-huilistin, sähkökitaristin ja kontrabasistin trio, on saksofonisti-huilistin, pianistin ja sähkökitaristin trio sekä on saksofonisti-huilistin, sähkökitaristin ja laulavan tabla-rumpalin trio.

Pelkistettyjen ja poikkeavien soitinyhdistelmien parhaat puolet ovatkin havaittavissa heti, sillä Lloydia pääsee kuulemaan levyillä aika harvoin näin läheltä ja näin paljon sekä näin vuorovaikutteisissa ja paikoin hyvin herkissä yhteyksissä. Henkilökohtaista heittäytymistä avittanee hieman, että valtaosa balladimaisista sävellyksistä on hänen omiaan, sekä vanhoja levytettyjä että uusia levyttämättömiä.

Pienten ja paljaiden kokoonpanojen ansiosta kaikilla levyillä korostuu myös Charles Lloydille tunnusomainen lämmin ihmisääninen laulullisuus, joka välittyy yhtä lailla sekä tenorisaksofonistina, alttosaksofonistina että alttohuilistina. Tavallaan ei olekaan ihme, että oikeassa kappelissa äänitetyn Chapel-albumin kitaristi Bill Frisell on kutsunut Lloydia äskettäin parhaaksi laulajaksi, jonka kanssa hän on koskaan soittanut. Kyllä: laulajaksi!

Muiden Trios-levyjen kitaristit, Anthony Wilson ja Julian Lage, ovat Frisellia vuosikymmeniä kokemattomampia, mutta kiitettävästi sen saman sykähdyttävän laulullisuuden jäljillä, josta oli ilmeisiä merkkejä jo huhtikuussa 1966 Helsingissä.

”Lloydin systeemissä on enemmän ilmaa ja keveyttä, tauon fantastinen teho taidekeinona tuli hyvin korostetusti esille”, kirjoitti saksofonisti Pekka Pöyry – verratessaan saksofonisti Charles Lloydia saksofonisti John Coltraneen.

Todellakin: ilmaa, keveyttä, taukoja. Ja näillä levyillä nyt elähdyttävämpänä kuin pitkään aikaan, ehkä koskaan aikaisemmin.

Kriitikon valinta: Katajainen kansa kurottaa uuteen aikaan

Funk, Jazz, Rap / Albumi

Hannibal & Hot Heros: Katajainen. Svart Records.

★★★★

”Poliitikot katselevat varpaitaan, kun hyvinvointivaltio luhistuu”, luki tässä lehdessä runsas vuosi sitten – Tilastokeskuksen tekemän uuden väestöennusteen, kohtalonkäyrän, perusteella. Ja viime viikolla kommentin otsikossa kärjistettiin, että ”Suomi unissakävelee kohti hyvinvointivaltion kriisiä”. Samalla ajankohtaisella ja vakavalla asialla on omalla tavallaan myös rap-artisti Hannu ”Hannibal” Stark, jonka kriittisiä ja ironisia sekä paikoin myötäeläviä tarinoita rytmittää toista kertaa tamperelainen jazztrio Hot Heros, täydennettynä nyt kitaristi Matti Salolla.

Katajaisen avaavaan kappaleen ensimmäisten sekuntien sähköistävä 1970-lukulainen säkätys tekeekin heti tiettäväksi, että tällä levyllä systeemikriittisen löylytyksen keskeisiä musiikillisia juonteita on notkea ja napakka funk sekä paikoin vähän silkoisempi soul. Siivittäisivätkö ne nyt paremmin näitä hänen tiukkoja tekstejään? Vai käykö niin, että ”systeemi joka mammonaan nojaa, ei se itteensä ota kun ei tunteita omaa” – kuten Hannibal sanoittaa kappaleessa Nousen kuin Virén, jonka kirittää maaliin Sami Sippolan verevä saksofonisoolo.

Laulu, jazz / Albumi

Kadi Vija Key Project: Extended Powerspots. Flame Jazz Records.

★★★★

Kadi Vija on laulaja ja säveltäjä, joka jättää aika paljon vastuuta vastaanottajilleen. ”Yleisön täytyy osata kuunnella rivien välistä”, päätteli Vija jo kymmenen vuotta sitten ensimmäisessä opinnäytetyössään, jossa hän vertaili kahden eri aikakauden amerikkalaisia jazzlaulajia ennen kaikkea improvisoijina – sekä ennakoi tätä nyt toisen levynsä tehnyttä yhtyettään. Neljän tasaveroisen muusikon Kadi Vija Key Projectissa rivien välit ovat vielä erityisen tärkeitä, sillä riveillä ei ole kahta kappaletta lukuun ottamatta laisinkaan sanoja. Solistisuudesta ja tavanomaisesta laulajuudesta pois pyrkivä Vija kertoo tarinoitaan sanattomasti tai pikemmin tavuilla: kuten pa, pu, ta ja da. Pyrkimys voisi vaikuttaa puoliväliseltä ilman omaa soundia kehittänyttä yhtyettä, mutta nyt siitä ei ole juuri huolta: bassoklarinetisti Max Zenger, sähkökitaristi Tuomo Dahlblom ja rumpali Tuomas Timonen saavat myös kuuntelemaan rivien välejä.

Jazz, Folk / Albumi

Uusi Aika: Uusi Aika. We Jazz.

★★★★

Puhaltimiin erikoistunut nelikymppinen Otto Eskelinen julkaisee tällä viikolla toisen soololevynsä Luolat puhuvat I, jolla hän soittaa rakentamiaan ”primitiivisiä” puuhuiluja yksin – ja nimen vihjaamasti oikeissa luonnonluolissa, niiden äänipiireistä vaikuttuen. Eskelisen perustaman uuden Uuden Ajan voi kuvitella osaksi tätä samaa havumetsäistä ja shamanistis-arkaaista maailmaa, jota hän on sävelittänyt pitkään myös yhtyeessä The Mystic Revelation of Teppo Repo. Sen tavoin Uusi Aika esittää omanlaistaan ja aika vaikeasti paikannettavaa ”maailmojen musiikkia”, jota saattavat määrittää eniten vastaanottajan omat musiikilliset mielikuvat ja mieltymykset. Jazzia? Miksi ei. Folkia? Sitäkin. Progea? Kyllä, vähän. Huilua, alttoklarinettia ja alttosaksofonia soittavan Eskelisen kanssa näitä pääosin raukeita, viipyileviä ja vienoja kappaleita kehittävät kosketinsoittaja Johannes Sarjasto, basisti Tapani Varis ja rumpali Amanda Blomqvist sekä vierailijana yli kymmenminuuttisella Henget-kappaleella sitraa soittava Antero Mentu. Sävellysten nimistä tunnelman tavoittaa silti parhaiten Ajelehtivat pilvet, joka täydentää myös maisemallisen musiikin tavoittavaa kansikuvaa.

Oikaisu 20.12. klo 11.52: Korjattu jutun otsikossa Charles LLoydin ikä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat