JP Koskisen rikos­romaani­sarjan uusin teos alkaa jäntevästi mutta laiskistuu edetessään

Hämeenlinnasta kuuluu taas kummia JP Koskisen romaanissa.

JP Koskisen Murhan vuosi -sarja on edennyt elokuuhun asti. Koskinen kuvattiin Tampereen Kirjafestareilla 2021.

21.1. 11:59 | Päivitetty 21.1. 13:00

Romaani

JP Koskinen: Elokuun viimeinen ehtoollinen. Crime Time. 298 s.

Hämeenlinna on kohdallaan, yksityisetsiväpari Arosuo–Tulikoski on ennallaan, joten mikäpä JP Koskisen Murhan vuosi -kirjasarjan on potkiessa eteenpäin. Kohti maaliaan, kohti kahdettatoista osaansa ja loppuratkaisua. Käsillä on Elokuun viimeinen ehtoollinen, sarjan kuukausijärjestyksen mukaisesti kahdeksas romaani.

Elokuussa totta kai väreilee loppukesän hautova helle. Kalevi Arosuolle ja sisarenpoika Johannes Tulikoskelle koituu lisää lämpöä uusimmasta toimeksiannosta, jossa heidän on määrä pöyhiä kaupungissa keskuspaikkaansa pitävän Totuuden veljeskunta -yhteisön salamyhkäisempiä sattumuksia.

Veljeskunnan, johon kelpaa naisiakin, ovat perustaneet kaksosveljet Kondrad ja Edvard Julin. Iäkkäät kaksoset saavat sydänkohtauksen samaan aikaan, mutta vain Edvard kuolee.

Konradin Lauri-poika pestaa etsivät avukseen epäillen Viola-serkun lähettäneen Edvard-isänsä manalle. Jäsentenvälisiä konflikteja siis.

Totuuden veljeskunta on Vapaamuurareita etäisesti muistuttava kutsuttujen seura. Toimintafilosofia rakentuu kahdesta pääelementistä, Auringosta ja Rahasta, ja jäsenetkin ryhmitellään jommankumman symbolin fraktioihin.

Kaikkein totutuimmasta poiketen Veljeskunta tähtää eritoten taloudelliseen menestykseen, sijoitusvinkkejä jaetaan kokouksissa kuin totovihjeitä Vermossa. Esiintynee muitakin motiiveja kuin mammona.

Joka tapauksessa Tulikoski ujutetaan jäsenyyteen, hän käy arkaluontoiseen insider-nuuskintaansa, ja Arosuo omaansa. Talousafäärit ovat tutkinnan keskiössä, ja sivuhenkilöitä putkahtaa esiin.

Vaikka alkuesittely tuntuu jäntevältä, jatkotyö laiskistuu. Koskismaisesta pisteliäästä huuleilusta ei ole pula, mutta ei sillä sentään kokonaista romaania pelasteta. Ja huisin jänskistä viittahiiviskelijöistä tunneleissa maan alla on tullut läpikoluttua käyttötavaraa jo kauan sitten.

Loppuratkaisua odottaessa eivät yöunet ole vakavasti uhattuna.

Sitä vastoin pirteämpiä ovat 1730-luvulla viilettävät rinnakkaistapaukset, joita Tulikosken kovia kokenut aivokoppa tuottaa unennäköinä.

Edellisessä kirjassa alkaneita stooreja elävöittää rikkaampi ajankuva ja verevämpi kielenkäyttö. Kuolemantapaukset ja noituussyytökset työllistävät hoksaavaista lensmanni Mussea ja hänen apulaistaan Eldforssia.

Kirjassa vilahtaa viittauksia hämeenlinnalaisen autokeskushankkeen katastrofiin. Olisikohan niistä uskomattomista käänteistä JP Koskisen romaanisarjan jonkin osan rakennuspuiksi?

Syksyn neljä pimeää kuukautta on vielä painettava läpi.

Oikaisu 21.1. kello 13.00. Korjattu kuvatekstistä kirjailijan nimi: JP Koskinen, ei Pulkkinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat