Luin vuoden parhaan kirjan vasta nyt, ja se kertoo kirjallisuuden voimasta

Jälkiviisauden turvin: vuoden parhaan romaanin kirjoitti Mohamed Mbougar Sarr.

Senegalilainen kirjailija Mohamed Mbougar Sarr Helsingin kirjamessuilla 30. lokakuuta.

23.12.2022 12:40

Loukkauksista pahin: hän on kirjoittanut useamman kirjan kuin on lukenut.

Enpä viitsi tässä todeta, keistä muistan vuosien varrella kuulleeni irvaillun moista. Sillä loukkaaminen on tyhmää.

Eikä tuo kaikkein pahin kuitenkaan edes pidä paikkaansa yhdenkään kirjailijan kohdalla. Kuten ruotsalainen sitkeä lukutoukka ja väsymätön kirjoittaja Olof Lagercrantz (1911–2002) huomauttaa teoksessaan Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta (1985): ”Se, joka ei lue, ei kirjoitakaan, ja siksi emme voi kuulla hänen perustelujaan – tai emme ainakaan lukea.”

Lagercrantz uskoo vankasti lukemisen siunauksellisuuteen. Moni muu ei pysty samaan varmuuteen. Niinpä syyt epäillä lukemisen ja kirjoittamisen mielekkyyttä kulkevat vahvana juonteena myös kaunokirjallisuudessa.

Lokakuussa epäilijöiden joukkoon saatiin senegalilaisen, ranskaksi kirjoittavan Mohamed Mbougar Sarrin (s. 1990) briljantti romaani Miesten syvimmät salaisuudet (suom. Marja Luoma ja Sampsa Peltonen, Gummerus, 464 s.).

Vai saatiinko sittenkään?

Paraatiesimerkin kirjan rakastamisen luisumisesta kirjan orjuudeksi tarjoaa nobelisti Elias Canettin romaanin Sokeat (1935, suom. 1982) kiinan kielen tutkija. Hän elää ullakollaan valtavan kirjakokoelman kanssa ja joutuu ”oppineen tietämättömyytensä” tähden lukutaidottoman taloudenhoitajattaren sätkynukeksi.

Lopussa kirjat, järki ja itse lukutoukkakin haihtuvat savuna ilmaan – mikä enteili koko Wienin hieman myöhempää kohtaloa natsien ikeessä.

Tosielämän narrista tai ”kirjahullujen omasta marttyyristä”, kuten ranskalainen Jacques Bonnet letkauttaa teoksessaan Kirjaston henget (2011), käy säveltäjä Charles-Valentin Alkan, joka löydettiin kotoaan 30. maaliskuuta 1888 kirjahyllynsä murskaamana.

Mbougar Sarr ei vitsaile. Kirjoittaako vaiko ei on hänelle paitsi yksityinen kohtalonkysymys myös yhteiskuntaan, tasa-arvoon ja valkoiseen herruuteen niveltyvä kannanotto.

”Halusin kirjoittaa siitä, kenelle kirjallisuuden kaanon kuuluu ja kenellä on oikeus leikkiä sillä, kritisoida sitä tai omaksua se”, hän sanoo (HS 25.10.).

Taustalla vaikuttaa malilaisen Yambo Ouologuemin – jolle hän omistaa romaaninsa – tapaus 1960-luvulta: ensin kaikki ihmetys, kunnia ja palkitseminen siitä, miten takapajuisen alusmaan ihmelapsi on sisäistänyt jalon ranskalaisen kulttuurin. Sitten häpäisy, hylkääminen ja unohdus. Hänen rakkauttaan kirjoihin ei haluttu.

Jonkinlainen Mbougar Sarrin alter ego jäljittää Miesten syvimmissä salaisuuksissa kuvitteellista takavuosien nuorta afrikkalaista neroa, joka kokee saman kohtalon. Samasta syystä: sopimattomuuttaan.

Tietysti Mbougar Sarr, laajasti lukenut mies, ujuttaa kuvioon nykyaikaa ja omia tuntemuksiaan.

”Loppujen lopuksi te kuitenkin olette ulkomaalaisia ja sellaisina pysytte, oli teostenne arvo mikä tahansa”, teoksen minähahmon kämppäkaveri läksyttää.

”Sitäkö sinä havittelet? Kirjailijan mainetta afrikkalaisen yhteisön ulkopuolella.”

Juuri sitä, hän myöntää hiljaa mielessään.

Goncourt-palkinnon lisäksi Miesten syvimmät salaisuudet on saanut Ranskassa oikeastaan kaiken mahdollisen kunnian. Mutta tekijänsä sisimmässä tuo tuskin muuttaa mitään.

SuomesSa Mbougar Sarr sai Helsingin kirjamessuilla esiintymisensä jälkeen muutaman tunnin jonon nimikirjoituksen pyytäjiä.

Omasta puolestani pystyn vain jälkiviisauteen: valinnat vuoden parhaiksi kirjoiksi tuli jo tehtyä, vaan vasta nyt lukemani Miesten syvimmät salaisuudethan minun olisi pitänyt nimetä.

Hyllyt saattavat kaatua päällemme, mutta silti, vasta 32-vuotiaan senegalilaisen romaanin sanoin, kaikki äänet Lagercrantzin tarkoittamalle siunauksellisuudelle:

”Kirjallisuus; se on jäljellä nyt ja aina; häpeämätön kirjallisuus vastauksena, probleemana, vakaumuksena, häpeänä, ylpeytenä, elämänä.”

Lue lisää: Ranskan kuuluisimman kirja­palkinnon voittajan mielestä kirjailijoiden pitäisi pystyä käyttämään toistensa teoksia kuin musiikkia

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat