Aloin katsoa Girls-sarjaa kymmenen vuotta myöhässä ja yllätyin: sarja ei tunnu tippaakaan vanhentuneelta

Viikon muissa suosituksissa mandoliiniraamattu ja Luciano Berion laulusarjaa versioiva kansanmusiikkilevy.

Adam Driver ja Lena Dunham Girls-sarjan ensimmäisellä kaudella vuonna 2012.

23.12.2022 9:56

Kun Girls-sarja ilmaantui maailmaan ja muutti television historiaa kymmenen vuotta sitten, minä taisin nukkua. Mutta sitäkin makeampaa on ollut katsoa tänä syksynä Girlsiä ensi kertaa, puhtaalta pöydältä. Huomioni kiinnitti varsinkin yksi asia: sarja ei tunnu tippaakaan vanhentuneelta. Siinä ei diversiteetin puutetta lukuun ottamatta ole juuri mitään ummehtunutta. Sarjan luoneen Lena Dunhamin on siis täytynyt olla todellakin aikaansa edellä.

Missä se modernius sitten näkyy? Sarjaa ei ole tehty miesten näkökulmasta – nyt se tuntuu normaalilta, mutta sitä se ei todellakaan ollut vielä 2012. Huumori on karkeaa ja suoraa. Mikään ei tunnu silotellulta ja teennäiseltä, kaikki näytetään raa’an rehellisesti. New York on meluisa, asunnot pieniä, nuoret tekevät palkattomia harjoitteluja, rakastuvat ystäviensä puolisoihin, päästelevät ääniä, saavat sukupuolitauteja, käyttäytyvät lapsellisesti. Alastomuuteen, seksiin, seksuaalivähemmistöihin, mielenterveysongelmiin, eksentrisiin luonteisiin ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin suhtaudutaan täysin luonnollisesti. Eivät nämäkään television arkea 2012.

Tekniikkakaan ei tunnu vanhentuneelta, ja Twitter on jo todellisuutta. Ainoastaan yksi asia tuntuu oudolta: kännyköiden ja somen kanssa ei räpelletä koko aikaa.

Girls, HBO Max.

Mandoliinista on todella moneksi

Iso yleisö tuntee mandoliinin ehkä ennen kaikkea Teuvo, maanteiden kuningas -kappaleesta tai Hectorin Mandoliinimiehen sanoista, mutta todellisuudessa soittimesta on moneksi. En oikeastaan edes tajunnut, miten moneksi, ennen kuin tartuin Sauli Heikkilän laatimaan ”mandoliiniraamattuun”.

Teos käy läpi esimerkiksi soittimen kehityshistoriaa. Varsinainen kotipesä oli Italia, jossa Stradivari rakensi viulujensa ohella mandoliineja, Vivaldi sävelsi soittimelle konserttoja ja Paganini aloitti mandoliinilla koko uransa. Sittemmin soitin on levinnyt kaikkialle maailmaan. Yhdysvalloissa mandoliini sai jopa aivan uuden muodon Orville Gibsonin ansiosta. Suomessa mandoliinilla on ollut oma tärkeä tehtävänsä esimerkiksi sodassa sotilaiden käsissä.

Heikkilän opus on oiva kapistus sieltä täältä -selailuun, mutta loppuosan tarinointi imaisee mukaansa tosissaan. Iso osa teoksesta on nimittäin omistettu mestaripelimanni Heikki Lahdelle, joka saa eräänlaisen pienoiselämäkerran. Ansaitusti, sillä suomalainen kansanmusiikki on tuolle mainiolle kansan tanssittajalle ja virtuoosille paljon velkaa.

Sauli Heikkilä: Mandoliinin maailmanhistoria – Kaksoisvirroilta kammareihin (Aviador).

Vuoden parasta kansojen musiikkia

Jos saisin valita vuoden parhaan kansanmusiikki­levyn, sen paikan antaisin kernaasti Bergå Folk Projectille. Nelihenkinen bändi perustettiin muutama vuosi sitten Helsingin kaupungin­orkesterin intendentin ideasta versioimaan nykysäveltäjä Luciano Berion Folk songs -sarjan kappaleita. Ensilevyllään yhtye on ottanut kappaleet omakseen ja vienyt ne alkulähteilleen eri maailmankolkkiin: Sisiliaan, Sardiniaan, Armeniaan, Ranskaan, Yhdysvaltoihin, Azerbaidžaniin...

Soittimien, kielten ja tahtilajien kirjo on melkoinen, ja se kokonaisuudesta tekeekin niin erityisen. Vaihtelua ja vaarallisia tilanteita piisaa, ja silti nelikko – Aili Järvelä, Iida Savolainen, Esko Grundström, Topi Korhonen – tekee kaiken äärimmäisen tyylikkäästi, kekseliäästi, energisesti ja hyvällä itsetunnolla. Esimerkiksi kappaleen Malorous qu’o uno fenno Aili Järvelä laulaa harvinaisella, Etelä-Ranskassa, Piemontessa ja Val d'Aranin laaksossa käytetyllä oksitaanin kielellä. Kappale esittelee ikiaikaisen paradoksin, joka tunnetaan yhtä lailla Oksitaniassa kuin Suomessakin: onnellinen se joka löytää puolison, mutta vielä onnellisempi se, joka pääsee tästä eroon.

Bergå Folk Project: Bergå Folk Project. Omakustanne.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat