Jonna Tervomaalle julkisuus on kupla, jonka sisään hän ei ole koskaan halunnut kokonaan hypätä

Tervomaa työskentelee parhaillaan uuden albuminsa parissa ja kirjoittaa samalla kirjaa omasta elämästään.

”En koe, että ihmiset unohtaisivat mut, vaikka en olisikaan julkisuudessa säännöllisesti. Ja vaikka unohtaisikin, ei sekään niin kamalaa olisi”, Jonna Tervomaa sanoo.

4.1. 2:00 | Päivitetty 4.1. 6:57

Valokuvaaja huomauttaa Jonna Tervomaalle, että tämä näyttää kuvassa surumieliseltä. Pitäisikö kokeilla jotain muuta? Vaikka hymyillä?

Laulajaa kommentti tuntuu hieman ärsyttävän. Hän vastaa, että kuvassa saa ihan mielellään olla toiveikkuutta ja hyväntuulisuutta, mutta ei hän miltään ylitsepursuavan iloiselta haluaisi vaikuttaa. Nyt ei tunnu sellaiselta.

”En halua mitään hirveätä smailia.”

KAHVILAN pöydässä Tervomaa naurahtaa. Hän sanoo olevansa yleisesti ottaen avoin ja eloisa ihminen, mutta tyhjännauraminen ei ole hänen juttunsa. Kuten ei oikeastaan mikään, mikä ei tunnu luontaisesti omalta.

Sellainen hän sanoo olleensa aina.

Laulajanuran alussa omapäisyys johti moniin ongelmatilanteisiin. Vielä 1990-luvun lopulla naisartistien odotettiin kertovan haastatteluissa avoimesti seurustelu- ja perhesuhteistaan ja esiintyvän levynkansissa hyväksi havaitulla tavalla: iloisesti hymyillen tai eroottisesti keimaillen.

Tervomaalle mikään vaihtoehdoista ei sopinut. Hän kieltäytyi järjestelmällisesti puhumasta yksityiselämästään tai asettumasta mihinkään levy-yhtiön ennalta määräämään rooliin. Näin toimiessaan hän uskoo luoneensa itselleen maineen hankalana ihmisenä.

”Olen kuullut jälkikäteen tarinoita, että toimittajat on puhuneet keskenään, että ’ai sulla on Tervomaan haastattelu, siltä ei sitten irtoa mitään’.”

”Kaikki julkisuus olisi pitänyt ottaa kiitollisena ja hymyillen vastaan. Se, miten mut silloin kohdattiin, tuntui jotenkin hirveän vanhanaikaiselta ja umpimieliseltä. Se oli sellaista jatkuvaa miekkailua, ja olin varmaan kaikkien mielestä ihan kauhea vastarannankiiski.”

EIVÄT julkisuuden varjopuolet toisaalta minään uutena asiana tulleet. Tervomaa tuli ensikertaa tunnetuksi kymmenvuotiaana vuonna 1983 voitettuaan Syksyn sävel -kilpailun hitillään Minttu sekä Ville, jonka myötä hänestä tuli aikansa tunnetuin lapsitähti.

Tervomaa muistelee artistiuransa alkuvuosia ristiriitaisin tuntein. Tuntui tietysti ihanalta päästä matkustamaan ympäri Suomea, tapaamaan ihailemiaan julkisuudenhenkilöitä ja viettämään seikkailuelämää, josta muut samanikäiset saattoivat vain haaveilla.

Yksityisyyden menettäminen tuntui silti kohtuuttomalta – traumaattiseltakin. Vatsanpohjasta kouraisi, kun näki kasvonsa iltapäivälehden kannessa ja tiesi, mitä kaikkea koulukaverit hänestä pääsivät lukemaan. Tietysti paljastuksista sai aina myös kuulla.

Tervomaa sanoo oppineensa nopeasti, että julkisuus oli pelkkä kupla.

”Ajattelen, että julkisuus sinänsä ei ole yhtään mitään. Se on pelkkä harha. Ei ihmisiä kosketeta julkisuuden, vaan laulujen ja esitysten välityksellä. Pelkästään niillä on merkitystä. Julkisuus on oma organisminsa, jonka lakeja en ole edes halunnut oppia, ja olen sen kanssa siksi aika huono. En pidä sen manipulatiivisesta luonteesta.”

SAMASTA syystä hän ei ole pitänyt itsestään koskaan turhaa meteliä. On kulunut vuosia, ettei Tervomaata olla nähty lainkaan julkisuudessa, puhumassa elämästään lehtihaastatteluissa tai television viihdeohjelmissa elämästään ja muistuttamassa samalla olemassaolostaan.

Joidenkin yhteistyökumppaneiden mielestä sellainen on ollut välillä ”vähän haastavaakin”.

”En ole koskaan ajatellut, että mun pitäisi olla koko ajan ihmisten mielissä. Eihän se kovin ammattimaista ajattelua välttämättä ole, mutta musiikki on mulle sellainen asia, etten halua ajatella sitä minään tuotantoketjun osana”, Tervomaa sanoo.

Musiikin suhteen Tervomaa sanoo olevansa täysin omaehtoinen. Hän ei tavoittele artistina jatkuvaa ajankohtaisuutta, eikä ”kouluttaudu jatkuvasti päivän soundeihin ja trendeihin”.

”Musta tuntuu, että musiikkia tehdään nykyisin tosi paljon silmillä. Kuuntelemisen sijaan katsotaan, miltä biisi näyttää ruudulla, ja kelaillaan, että meneekö tämä nyt yli sallittujen käyrien. Mulle sellainenkin on ihan fine, mutta mun oma tekeminen on ihan erilaista.”

Millaista?

”Musiikki on mulle elämäntapa, jonka suhteen olen välillä aktiivisempi ja välillä vähemmän aktiivinen. Ja vaikka olenkin välillä ihan hiljaa, ei se tarkoita, ettenkö eläisi koko ajan luovaa elämää ja tekisi uutta musiikkia. Ja jos käy hyvä tuuri, kuulijatkin tykkäävät siitä. Mutta ei sen arvoa silti menestyksellä mitata.”

ALKANUT vuosi merkitsee jälleen aktivoitumisen aikaa. Tervomaa työskentelee parhaillaan uuden albuminsa parissa ja kirjoittaa samalla kirjaa omasta elämästään. WSOY:n kustantama teos ilmestynee ensi vuonna.

Tervomaa arvelee, että elämäkerta tulee paljastamaan hänestä monia uusia puolia. Ainakin hän on pyrkinyt kertomaan syvimmistä ajatuksistaan rehellisemmin ja avoimemmin kuin kertaakaan aiemmin.

Aukeavatko yksityisyyden verhot viimein?

Tervomaa naurahtaa.

”Monista yksityisistä asioista olen valmis kertomaan. Mutta mitä mun makuuhuoneessa esimerkiksi tapahtuu, niin en mä sellaisesta halua edelleenkään puhua.”

Kuka?

Jonna Tervomaa

  • Syntynyt 1973 Forssassa. Paluumuuttanut Helsingistä Forssaan 2020.

  • Julkaissut albumit Jonna (1984), Tykkään susta (1985), Jonna (1986), Jonna Tervomaa (1998), Neljä seinää (1999), Viivalla (2001), Halo (2004), Parempi loppu (2007), Eläköön (2013) ja Ääni (2017).

  • Tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Suljettu sydän (1997), Yhtä en saa (1999), Rakkauden haudalla (2003), Myöhemmin (2004) ja Minä toivon (2013).

  • Palkittu seitsemällä Emma-palkinnolla, muun muassa vuoden naisartistina 1999 ja 2004. Teosto-palkinto 2007.

  • Huhtikuussa käynnistyy retrospektiivinen Jonna Tervomaan Suljettu Sydän -kiertue.

  • Perheeseen kuuluu aviomies ja tytär.

  • Täyttää 50 vuotta lauantaina 7. tammikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat