Romaani
Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta (Спитайте Мієчку). Suom. Eero Balk. Aula & Co. 217 s.
”Jokaisella elävällä olennolla on oikeus turvapaikkaan.”
Näillä sanoilla alkaa ukrainalaisen Jevhenija Kuznjetsovan romaani Kysykää Mialta. Ukrainaksi teos ilmestyi jo 2021, ennen kuin Venäjä aloitti avoimet sotatoimet Ukrainaa kohtaan ja laajensi sodan Itä-Ukrainasta koko maata koskevaksi. Romaanissa sota on vasta rivien välissä.
Keskiukrainalaisesta Homutyntsin kylästä kotoisin oleva Kuznjetsova on paitsi kirjailija, myös kääntäjä ja tutkijatohtori. Kysykää Mialta on hänen toinen romaaninsa, ja se on Euroopan Unionin vuoden 2022 kirjallisuuspalkintoehdokas. Lisäksi kirja oli BBC News Ukraine Books of the Year -ehdokkaana vuonna 2021.
Siskokset Mia ja Lilia ajavat kesäksi turvapaikkaansa maalle, suvun vanhaan taloon, jossa lattia on kulunut ja terassi laho, ja joka on kokonaan erilaisten pensaiden, köynnösten ja puiden peitossa. Talossa heitä odottaa suvun matriarkka, isoäiti Teodora, ja vähitellen paikalle tupsahtavat myös serkku Marta ja siskosten äiti Maria. Marta on raskaana, Lilian lapset ovat isällään, ja yllättäen pihaan ilmestyy myös pieni Ljusja.
Keskiössä ovat naiset, naisten neljä sukupolvea, jotka sinne tänne tempoillen herättävät talon jälleen henkiin. Miehet ovat mukana lähinnä statisteina, jotka huomioidaan käyttötarkoituksensa mukaan: remontoijina tai siittäjinä.
Talon, pihan ja ympäröivän maiseman muotoutuminen tuovat mieleen sekä chileläisen Isabel Allenden Henkien talon että puolalaisen Nobel-voittaja Olga Tokarczukin Alku ja muut ajat -romaanin. Kuznjetsovan kesyttömänä pursuava puutarha kasvaa metaforana ilahduttavan maagisiin mittoihin. Huolimatta naisten erilaisista raivauksista ja istutuksista vadelmapensaikko jatkaa leviämistään ja kissat kulkevat villeinä minne huvittaa.
”Isoäiti sanoi aina, että tämä tarha syö kerralla heidät kaikki. Siitä tulikin päivä päivältä itsenäisempi ja se palveli aina vain vähemmän isäntiään.”
Elämä voittaa, eikä siinä ole kyse järjestyksestä. Hedelmällisestä maaperästään tunnettu Ukraina on kenties Euroopan viljalaari, mutta maa puskee muutakin kuin vehnää. Siskokset istuttavat kurpitsoja ja kuvaavat niiden vaiheita yksilöllisiin kurpitsa-portfolioihin, joiden avulla he arvelevat saavansa ne myytyä Halloweenina toiselle puolelle Eurooppaa.
Syrjäisestä maalaiskylästä huolimatta naisten elämä näyttäytyy hyvinkin kansainvälisenä: Marta lentää paikalle Intiasta, ja lasten isä on japanilainen; Lilia tapasi kolmannen miehensä, espanjalaisen Gregin, Meksikossa, ja suunnittelee nyt muuttavansa Australiaan.
Venäjä mainitaan suoraan vain kerran, syynä Lilian eroon brittiläisestä Aivenista, jonka vanhemmat kutsuvat yhdessä Lilian kanssa illalliselle tämän ”maanmiehen”, venäläisen Aleksin. Aleks ennustaa Venäjän sulauttavan toiset kansat itseensä, Lilia suuttuu, Aleks haukkuu häntä fasistiksi, eikä englantilainen isäntäperhe ymmärrä ongelmaa: ”Rouva Crambles joi sitten minttuteetä yöksi yrittääkseen rauhoittua ja kysyi pojaltaan, rakastiko tämä Liliaa todella niin paljon, että riskeeraisi olla fasistin mies.”
Kohtaus on tyylikäs esimerkki Kuznjetsovan välähdyksenomaisesta kerronnasta, jossa suuret ja raskaat teemat käsitellään pikaisina raapaisuina, jotka jäävät lukijan ihon alle kytemään.
Eero Balkin suomennos luo herkän, ilmavan kuvan naisten kesästä, keskusteluista ja sanattomasta ymmärryksestä. Oikolukuun olisin kaivannut paikoin lisää tarkkuutta: nyt lauserakenteet kärsivät turhista käännöskukkasista.
Kuluneena vuonna on julkaistu sodan innoittamana pikavauhtia useita suomennoksia esimerkiksi ukrainalaisesta lastenkirjallisuudesta, ja ensi vuonna luvassa on muun muassa presidentti Volodomyr Zelenskyin puhekokoelma.
Kaiken tämän sotapuheen keskellä Jevhenija Kuznjetsovan romaani on hieno katsaus ukrainalaiseen nykykirjallisuuteen, joka ammentaa niin idästä kuin lännestä – ja maan muhevasta mullasta.