Suomalaisen kulttiyhtyeen perustajan kitara katosi, kun hän kuoli, ja nyt soitin jäljitetään salaisuuden avaamiseksi

Kingston Wallin tarinasta riittää edelleen ammennettavaa, osoittaa Kimmo Aroluoman tuore tietokirja.

Kimmo Aroluoma ja kitara-aarre: Petri Wallin käytössä ollut Gibson Les Paul Deluxe. – Kirjan kuvitusta.

19.1. 10:27 | Päivitetty 19.1. 11:04

Tietokirja

Kimmo Aroluoma: Kingston Wallin perintö. Like. 416 s.

Kimmo Aroluoma asetteli työkalut pöydälle siistiin järjestykseen. Hän oli aiemmin katsonut tuntitolkulla kuvataltioita ja keskustellut useiden ihmisten kanssa. Hänellä oli mielikuva siitä, mitä odottaa. Hetki oli koittanut.

"Napsautin kitaralaukun lukot auki."

Siinä silmien edessä oli Petri Wallin sähkökitara.

Nimellä Petri Walli on rockmusiikin ystävien keskuudessa legendaarinen kaiku. Vuonna 1995 vain 26-vuotiaana kuollut kitaristi oli psykedeelistä ja progressiivista rockia uudistaneen Kingston Wallin johtaja.

Wallin, basisti Jukka Jyllin ja rumpali Sami Kuoppamäen muodostama kulttiyhtye toimi ainoastaan muutaman vuoden. Vuonna 2014 ilmestynyt Viljami Puustisen menestysteos Kingston Wall – Petri Wallin saaga nosti yhtyeen laajemman yleisön tietoisuuteen. Vuonna 2019 Jyllin, Kuoppamäen ja von Hertzenin muusikkoveljesten toteuttama tribuuttikiertue myytiin loppuun parissa minuutissa.

Kingston Wall vuonna 1995. Jukka Jylli (vas.), Sami Kuoppamäki ja Petri Walli.

Kitarateknikko, muusikko ja tietokirjailija Kimmo Aroluoma kuului 1990-luvun alussa niihin pääkaupunkiseudun nuoriin, jotka hurahtivat Kingston Walliin. Bändiliiderin itsemurhan jälkeen hän ei kyennyt vuosiin kuuntelemaan yhtyettä. Sitten Puustisen historiikki avasi silmiä. Lopulta tie vei työtehtäviin tribuuttikiertueelle.

Kiertueen avauskeikalla ahdistus valtasi Aroluoman. Hän menetti toimintakykynsä ja purskahti itkuun. ”Voin vain toivoa, etteivät kollegat nähneet tunteiluani”, kitarateknikko muistelee.

Loppukumarrus Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB -kiertueen päätöskeikalla Huvilassa elokuussa 2019.

Keikan jälkeen Aroluoma päätti, että hänellä on velvollisuus avata Kingston Wallin musiikin salaisuutta. Häntä pohditutti yhtyeen ”perintö”, ei niinkään sanan kulttuurisessa mielessä vaan pikemminkin teknillis-psykologisesta näkökulmasta.

Miten Petri Walli käytti työvälineitään ja mitä niille tapahtui? Kun Walli kuoli, kitara katosi. Ja niin katosi muutakin: Wallin laitteet, yhtyeen ura ja – jos Aroluomalta kysytään – kokonainen aikakausi.

Kimmo Aroluoma on aiemmissa tietokirjoissaan dokumentoinut bändikiertueiden arkea. Kingston Wallin perinnössä hän metsästää kadonneita soittimia ja laitteita ja selvittää myyttisen yhtyeen soundia. Pelissä on niin ”maamme kulttuurihistoriaa” kuin omaa psyykettä.

Ensin jäljitetään kitara. Se on ainutlaatuinen. Joillakin kitaristeilla on soittimia kymmenittäin. Walli edusti toista koulukuntaa ja oli sitä mieltä, että soittaja ei tarvitse kuin yhden kitaran. Wallilla se oli Gibson Les Paul Deluxe. Se löytyy Ivalosta.

Vauhtiin päästyään Aroluoma selvittää yhtyeen muuta arsenaalia. Koko ajan tarvitaan apuja. Etsivä jututtaa kollegoita ja verkostoituu pirauttamalla vaikkapa äänitedigitointiin erikoistuneeseen Diginordiin. Siinä vaiheessa on aika mennä syviin vesiin ja käydä läpi yhtyeen studiolevyjen moniraitanauhat.

Kimmo Aroluoma kävi kirjaansa varten läpi myös vanhat studionauhat.

Pitkä kuuntelusessio Kingston Wallin elossa olevien soittajien kanssa ansaitsee kiitoksen dokumentaarisuudesta, vaikka uhkaakin puuduttaa muita kuin yhtyeen faneja. Mutta fanejahan riittää, ja lisäksi Aroluoma kykenee selkosanaistamaan tekniikkajargonia. Välillä hän menee ”ulos haukkaamaan happea”. Petri Wallin laulusta ja lyriikoista ei irtoa paljon sanottavaa.

Tarina vetää, kun ollaan liikkeellä. Jos kuuluisa kitara on Lapissa, löytyy muita aarteita Helsingistä, muun muassa ”Malmin mieheltä”. Löytämisen hetket ovat kuin suoraan Indiana Jones -elokuvista. Kiehtovaa luettavaa.

Kaikkien kunnon etsintäkirjojen tapaan Aroluoman kirjallinen matka on samalla matka itseen. Soittimet, laitteet ja äänitallenteet eivät ole hänelle talismaaneja vaan avaimia asioiden ja tunteiden ymmärtämiseen. Kingston Wallin perintö on melankolinen yhdistelmä rockarkeologiaa, musiikkiteknologian kuvausta ja fanitrauman purkua.

Tribuuttikiertueen päätöskeikan jälkeen Aroluoma tarjoaa lukijalle vielä viimeisen tunnekäänteen. Samalla hän osoittaa, että Kingston Wallin tarinasta riittää edelleen ammennettavaa. Tärkeintä on vain avata siihen oma näkö- ja kuulokulma.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat