Aloitetaan autosta.
On 2000-luvun alku, kun Teo Ala-Ruonan perheen Volvo lipuu suvimaisemassa kohti Suonenjoella sijaitsevaa kesämökkiä. Takapenkillä istuu nuori Teo kolmen veljensä väliin puristuneena, ja toivoo kuumeisesti kuulevansa Metallicaa.
“Siellä autoon ahtautuneena aina nahisteltiin, että kuunnellaanko vanhempien iskelmää vai lasten metallimusiikkia. Kompromissina löydettiin välillä Eagles”, Ala-Ruona, 32, nauraa.
“Muistaakseni auto oli harmaa? Huonostihan sinne mahtui, meitä oli kuitenkin perheessä kuusi.”
Juuri nyt Ala-Ruona viettää paljon aikaa autossa ja auton kanssa.
Hän valmistelee esitystä kevääksi Kiasma-teatteriin, ja yksi sen päähenkilöistä on auto, helmiäisen violetti Chevrolet.
“Ajattelen, että Enter Exude -esityksen ajoneuvo on kuin eräänlainen teknologinen vanhempi performanssin ihmisesiintyjille.”
Teo Ala-Ruona ei ehkä ole suuren yleisön tuntema nimi, mutta taidemaailman sisällä hän on nosteessa: se näkyy lukuisina esityksinä niin Suomessa kuin Los Angelesissa, Kööpenhaminassa ja Lontoossakin, vierailuina ja apurahoina. Taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta ja Teatterikorkeakoulusta valmistunut taiteilija on hyvin tuottelias.
Teo Ala-Ruona.
”Olen aina ollut intohimoinen taiteen tekijä ja löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka ovat yhtä omistautuneita. Nautin tekemisestä ja siitä, että taiteen kautta saan rakentaa unelmamaailmoja.”
Ala-Ruona yhdistelee sukupuolen, seksuaalisuuden ja identiteetin teemoja.
”Myös Enter Exudessa auton merkitys nousee minulle tyypillisten teemojen joukosta: queeriyttä tutkivista spekulatiivisista fiktioista, jotka usein pyrkivät avaamaan seksuaalisuutta, transmaskuliinisuutta ja yksilön ympäristösuhdetta.”
Tällä Ala-Ruona tarkoittaa sitä, että lavasteiden keskelle aseteltu 2 000 euron autonrötiskö tarjoaa mahdollisuuden tutkia ihmisen, ympäristön ja teknologian suhdetta. Auto on eräänlainen ihmisruumiin jatke. Jos ruumiilla ei pääse lujaa, autolla pääsee.
Auto on kiinnostava myös siksi, että se on niin sukupuolittunut.
”Autohan nähdään usein maskuliinisuuden vertauskuvana”, Ala-Ruona sanoo.
”Mun isä oli myös sellainen autotyyppi. Meidän parhaat hetket tapahtuivat autossa, kun hän kuljetti meitä paikasta toiseen. Se oli varmasti tapa näyttää kiintymystä.”
Isä oli ammatiltaan rakennusmies ja hengitti ”koko ikänsä myrkyllisiä mikrohiukkasia työmaalla”, Ala-Ruona sanoo.
Kun taiteilijan isällä todettiin keuhkosyöpä vuonna 2017, Ala-Ruona ajautui pohtimaan omaa suhdettaan taiteen henkilökohtaisuuteen.
”Kun isä sairasti, ajattelin pitkään, että tämä on asia, jota en ehdottomasti halua käsitellä omassa taiteessani. Uskon kuitenkin taiteen henkilökohtaisuuteen. Sairaus ja sitä seuraava kuolema vaikuttivat suoraan omaan elämään. Miten se ei siis näkyisi taiteessani?”
Isän kuoleman jälkeen Ala-Ruona huomasi pohtivansa paljon ruumista. Sairaudesta muodostui pinta, jolle peilata ruumista, sen prosesseja ja myrkyttymistä. Ajatuksista syntyi lopulta Enter Exude -esityksen selkäranka.
Helsingin Suvilahdessa, Cirkon salissa, liettualaistaustainen muusikko Miša Skalskis säätelee ilmassa väreileviä ääniä. Lavastaja ja pukusuunnittelija Teo Paaer tutkailee tilaa. Ala-Ruona istuu ringissä työryhmän kanssa ja opastaa. Päivän harjoituksen tarkoituksena olisi kutsua auto mukaan esitykseen. Ohjaaja Ala-Ruona kuuntelee, keskustelee ja kannustaa. Saisiko esitys olla leikkisä, saavatko muut siitä kiinni?
Työryhmä valmisteli teosta Suvilahdessa.
Kun Teo Ala-Ruona itse esiintyy, on lavalla usein läsnä valtava määrä rajua liikehdintää. Ala-Ruonan takaraivo taipuu painavana kohti hartioita, kaulan suonet pullistuvat ja suu avautuu paljastaen pelkkää mustaa. Silmämunat pyörtävät kohti kallonpohjaa ja ruumis nykii muistuttaen kauhuelokuvista tuttua kuvastoa.
”Aloitin tanssimisen jo lapsena, mutta silloin tiukkoihin koreografioihin pakotettu liikkuminen ei kutsunut. Ryhmän kanssa esiintyminen jännitti, enkä voinut ihan ymmärtää minulta toivotun liikkeen tarkoitusta.”
Ala-Ruonan liikekieli, omalle ruumiille luonteenomainen tapa esiintyä, syntyi hitaasti. 2000-luvun alun ANTI – Contemporary Art Festival -nykytaiteen festivaaleilla Kuopiossa taiteilija näki ensimmäisen kerran performanssitaidetta.
Lukioikäisenä Ala-Ruona kiinnostui taiteilija Genesis P-Orridgen sukupuolta käsittelevistä esityksistä, plastiikkakirurgiaa performanssitaiteeseen käyttävän ranskalaisen Orlanin työskentelystä sekä muun muassa kolmannen korvan käsivarteensa kiinnityttäneen Stelarcin taiteesta.
”Kiinnostuin oman ruumiin käyttämisestä työkaluna. Siitä, että taiteen tekemisen lähtökohtana on liha eikä vaikka joku maalaus. Se, mitä kaikkea ruumiilla voi tehdä, laajeni.”
Ihmisruumis on aihe, jota ei voi välttää Ala-Ruonan työskentelystä keskusteltaessa.
”Minusta kiinnostavaa on, että minun ruumiini, joka ennen medikaalista transitiota, ja yhä joskus edelleen, luettiin ja ymmärrettin naiseksi, aiheuttaa muissa hämmennystä. Siis muissa aikuisissa. He saattavat ajatella, että ’toivottavasti minun lapseni ei olisi transsukupuolinen’. Mikseivät ruumiin muutokset voisi olla kauniita?”
Oman ruumiinsa avulla Ala-Ruona käy lavalla läpi transformaatiota tavalla, jota voi kutsua body goreksi, kehokauhuksi. Transsukupuolisuus on yhä asia, joka herättää ihmisissä kauhua.
Mutta siinä missä ruumiin muutokset aiheuttavat joissakin ihmisissä kauhua, tarjoavat ne Ala-Ruonalle mahdollisuuden vapautua yhteiskunnan toiveista tai pakoista.
”Kauhu on kiinnostavaa maastoa, sillä se mahdollistaa myös selviytymisen kokemuksia. Lajina kauhu tarjoaa keinon toteuttaa taidetta, joka on outoa, ällöttävää ja normeja ylittävää.”
Onko sen tarkoitus shokeerata katsojaa?
“Minua ei missään nimessä kiinnosta taiteen tekemisessä shokkiarvo, vaan esiintyvän ruumiin potentiaali. Pyrin näyttämään katsojalle jotain ihmisyydestä ja suhteesta ympäröivään maailmaan. Haluan tehdä taikoja.”
Kiasma-teatteriin tuotettu Enter Exude pyrkii käsittelemään kriittisesti väitettä, jonka mukaan saasteet ja etenkin hormonaaliset haitta-aineet voisivat olla syy transsukupuolisuudelle.
Ala-Ruonan kanssa yhteistyötä tehneen Karlstadin yliopiston sukupuolentutkimuksen lehtorin Wibke Strauben mukaan ajatuksen juuret ovat syvällä historiassa. Transhenkilöihin ja -ruumiisiin on jo 1800-luvun lopulta lähtien liitetty käsitys jonkinlaisesta saastuneisuudesta.
Ala-Ruonaa kiinnostaa tapa, jolla transihmisistä puhutaan – se, miten aiemmin psyykkiseksi sairaudeksi julistettu sukupuoli tai sukupuolettomuus nähdään nyt mahdollisena myrkytystilana.
”Miksi on niin, että transruumis kategorisoidaan roskien tai myrkkyjen luokkaan?”
Enter Exude on esitys, joka uhkuu nautintoa.
Suvilahdessa vanha Chevrolet Camaro odottaa vielä maalausta. Sen katolla istuu tanskalainen koreografi ja performanssitaiteilija Charlie Laban Trier. Trier kaivaa auton sisältä letkun, nostaa sen huulilleen ja imaisee. Samassa hetkessä afghanistanilaistaustainen Raoni Muzho Saleh ryntää paikalle ja asettaa suunsa Trierin huulille. Pian Ala-Ruona puolestaa imee ahnaasti ilmaa Salehin suusta.
On vähän outoa ja kaikkialla savuaa. Kokonaisuus on harjoituksissa kuuma. Siis ihan suoraan sanottuna kiihottava.
Ala-Ruonan työparina toimivan dramaturgin, suomalaisen Even Minnin, mukaan kyseessä on esitys, joka on "kuin ajaisi moottoritietä täysillä niin, että kaiuttimista huutaa Bon Jovin It’s my life -biisi”.
Enter Exude on esitys, joka uhkuu nautintoa. Se on täyttymättömyyden paikka – halu pysyä hetkessä, joka kuitenkin aina loppuu. Liike kulkee teknokuvaston kautta pehmeästi kiertäen takaisin lavan keskellä seisovaan vuoden 1994 Chevroletiin. Sen äärellä kokoontuvat dioksiinit, pcb-yhdisteet, parabeenit, elohopea ja mikromuovit – mutta myös henkäys lempeyttä.
”Oikeastaan ajattelen auton olevan kutsu yhteyteen. Auton ja ihmisen, ihmisen ja erilaisten ruumiiden kosketus.”
Ala-Ruona liukuu mahallaan Camaron katolta alas lattialle.
”Tämä Rolettihan on aika hassu yksilö. Käyttökelvoton, teknologinen menneisyyden fossiili. Vähän sellainen rauskumainen urheiluauto.”
Kuin ruumis sekin.
Teo Ala-Ruona: Enter Exude Kiasma-teatterissa 24.5. alkaen. Lisätiedot: kiasma.fi
Kuka?
Teo Ala-Ruona
Syntynyt 1990 Kuopiossa.
Valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 2018 ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2016. Opettanut vierailevana lehtorina Teatterikorkeakoulussa.
Tunnetaan esityksistä kuten Babymmalian, Lacuna, Deep Time Trans ja My flesh is in tension, and I eat it, jotka ovat kiertäneet esitystaiteen festivaaleja.
Esittää käsikirjoittamaansa ja ohjaamaansa Lacuna-teosta seuraavaksi Kööpenhaminassa ja Lontoon Institute of Contemporary Art -kulttuurikeskuksessa.