Unelmien opiskelupaikka vaati seitsemän hakukertaa

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ensimmäisen vuoden näyttelijäntaiteen opiskelija Mikael Karvia, 28, haki kouluun seitsemän kertaa ennen kuin pääsi opiskelemaan näyttelijäksi. Kun nimi oli valittujen listalla, Karvia huusi ilosta.

Mikael Karvia, 28, opiskelee ensimmäistä vuotta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa.

20.1. 2:00 | Päivitetty 23.1. 12:46

Nuori mies astuu Haapaniemenkadulta sisään Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun aulaan. Hän pudistelee vastasatanutta, märkää lunta takiltaan.

Sanat tulevat suusta ystävällisesti, selkeästi artikuloiden.

Mikael Karvia, 28, opiskelee Teatterikorkeakoulussa näyttelijäntaidetta ensimmäistä vuotta.

Karvia haki kouluun seitsemän kertaa, ennen kuin sai opiskelupaikan. Valintakokeissa hän kävi kuusi kertaa.

Kun viimeisimpien valintakokeiden tulokset kesäkuussa tulivat, Karvia luki nimilistaa kauhunsekaisen jännityksen vallassa.

”Kun oma nimi sitten oli siinä mukana, en osannut tehdä muuta kuin huutaa, siis hyvällä tavalla. Muistan, että tyttöystäväni sanoi, että puhelin kannattaisi laittaa pois kädestä”, Karvia naurahtaa.

”Harteilta lähti iso paino.”

Mikael Karvia ei lannistunut, vaikka joutui hakemaan opiskelupaikkaa useampaan kertaan. Vuodet, jolloin unelmien opiskelupaikka oli haussa, opettivat myös käsittelemään omia tunteita, hän kertoo.

Mikael Karvia on vähän kuin antiteesi somekuvaston luomalle tarinalle siitä, miten kuka tahansa vaikuttaja voi nousta tähdeksi, jos sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Askel Salkkarit-sarjasta punaiselle matolle on ehkä mahdollinen vaikka epätodennäköinen, eikä Karvia sitä kyseenalaistakaan.

Vaikuttajakuvasto tuntuu kuitenkin hänelle itselleen vieraalta.

Tie näyttelijän ammattiin on usein muuta kuin sattumaa. Sattumaa on ani harvoin myös opiskelupaikan saaminen Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen linjalta: vuonna 2022 Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen suomenkieliseen koulutusohjelmaan haki 1 267 henkilöä. Heistä alle prosentti, 12 hakijaa, sai linjalta opiskelupaikan.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun lisäksi myös Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta tarjoaa yliopistotasoista näyttelijänkoulutusta. Tampereen yliopiston seuraavat näyttelijäopiskelijavalinnat järjestetään kevätlukukaudella 2024.

Karvia ei lannistunut, vaikka opiskelupaikka jäi alkuun saamatta. Hän oppi käsittelemään tunteitaan, myös pettymystä.

”Jollain tavalla tiesin aina jokaisten valintakokeiden jälkeen, mistä sisäänpääsy oli juuri kyseisenä vuonna jäänyt kiinni. En kuitenkaan jäänyt vellomaan paikoilleni enkä niihin tunteisiin. Tein muita ratkaisuja ja menin sillä tavalla eteenpäin”, Karvia sanoo.

Somerolla lukion käynyt Karvia opiskeli armeijan jälkeen näyttelemistä kaksi vuotta Laajasalon opistossa. Sen lisäksi hän näytteli harrastajateattereissa ja kesäteattereissa sekä toteutti varasuunnitelmansa opiskelemalla itselleen kokin ammatin.

”Ajattelin, että sellainen on hyvä olla olemassa, jos en saisikaan opiskelupaikkaa.”

Kokin töitä Karvia ehti tehdä tovin ennen kuin opinnot alkusyksyllä alkoivat. Tällä hetkellä aika ja energia menevät täyspäiväisesti opintoihin.

Opiskelu ei ole toistaiseksi tuntunut uuvuttavan, päinvastoin. Syksy osoitti, että uravalinta oli oikea. Intensiivinen lähiopiskelu tuntuu juuri siltä, mitä Karvia opinnoilta odottikin.

”Opinnot ovat tähän asti sisältäneet hyvin paljon samoja elementtejä kuin valintakokeet. Paljon tekstejä on käyty läpi. Keväältä odotan etenkin sitä, että saamme esiintyä yleisölle”, hän kertoo.

Koronakeväinä 2020 ja 2021 Teatterikorkeakoulun valintakokeet järjestettiin etäkokeina. Etäkokeet tarkoittivat käytännössä videohaastatteluita ja sähköisiä etätehtäviä.

Se tuntui Karvian mielestä vieraalta tavalta tehdä asioita.

”En voi väittää, että olisin pitänyt siitä. Kaikki läsnäolo puuttui”, Karvia kertoo.

Mikael Karvia on opiskellut myös kokiksi.

Karvialla on realistinen käsitys esimerkiksi laitosteattereiden näyttelijöille maksamista kuukausipalkoista. Lokakuussa 2021 näyttelijän keskiansio oli 3 617 euroa kuukaudessa.

”Sanotaan vaikka niin, että on paljon helpompiakin tapoja tienata”, Karvia muotoilee.

Rahan sijaan Karviaa motivoi näyttelijäntyössä yleisö ja työilmapiiri.

”Minulle työssä on hyvin tärkeää, että työyhteisö toimii kuten pitääkin. Sen jälkeen tulevat sitten muut tekijät”, hän kertoo.

Mikael Karvian ensimmäinen kosketus teatteriin tapahtui toisella luokalla alakoulussa.

Näyttelijät kertovat toisinaan omista esikuvistaan tai rooleista, jotka haluaisivat joskus tehdä.

Karvian esikuvia ovat hyvin monenlaiset ihmiset, eikä hänellä ole valmista listaa unelmiensa rooleista.

”Lapsena ja nuorena katsoin paljon Frendejä ja Simpsoneita sekä suomalaisia maalaiskomedioita. Ja kun sanon paljon, se tarkoittaa, että Frendit tai Simpsonit pyörivät koko ajan vähintään taustalla”, hän kertoo.

Somerolla, jossa Karvia vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, ei ollut juurikaan teatteritarjontaa.

Karvian ensimmäinen kosketus teatteriin tapahtui toisella luokalla alakoulussa. Silloin luokka kävi katsomassa lastennäytelmän Kolme iloista rosvoa.

”Omalla kohdallani ei ole ollut sellaista selkeää elämystä tai hetkeä, jolloin olisin havahtunut, että hei, haluan näyttelijäksi. Enemmän se on ollut jonkinlaista kypsymistä”, hän kertoo.

Karvia arvelee, että ne kuluneet vuodet, jolloin hän jäi ilman opiskelupaikkaa, ovat tuoneet hänen tekemiseensä varmuutta. Ne ovat tarjonneet myös aitiopaikan näyttelijäntyön seuraamiseen, toisinaan hyvinkin läheltä.

Hän kertoo esimerkin.

”Sain viime kesänä olla mukana Mustion linnan Ilmasta rahaa -kesäteatterinäytelmässä. Silloin seurasin Risto Kaskilahden tapaa tehdä töitä. Ei sitä voinut muuta kuin ihailla”, hän sanoo.

Tulevaisuus on Karvialle vielä täysin avoin. Se on hänen mielestään myös lohduttava ajatus.

”On aina hassua, kun kysytään, missä joku näkee itsensä vaikkapa viiden vuoden päästä. Se on myös outo kysymys, eihän sellaista voi tietää. Olisi hienoa saada tehdä tätä työtä, näytellä yleisölle. Ympäristöstä riippumatta.”

Mikael Karvia viettää joka toisen viikonlopun opiskelijasolussa Helsingissä ja matkustaa joka toinen viikonloppu omakotitaloon Saloon.

Karvian arki kuluu pääosin koululla. Opiskelija-asunto löytyi solusta Helsingin Merihaasta. Karvian kämppikset puhuvat englantia.

”Tiedän pääpiirteissään, mitä solun muut asukkaat tekevät. Vaihdamme kuulumisia, mutta olen huomannut, että he eivät ole kovinkaan kiinnostuneita opinnoistani Teatterikorkeakoulussa”, hän naurahtaa.

Joka toinen viikonloppu Karvia matkustaa opiskelijasolun sijaan kotiinsa Saloon. Siellä odottavat tyttöystävä, koira sekä omakotitalo, jonka pariskunta hiljattain hankki.

”Bussissa matkalla Saloon tiedän, että saan olla vähän aikaa vapaalla kaikesta muusta.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat