Surullisen ja itsesääliä tihkuvan jollotuksen kysyntä ei ole hävinnyt Suomessa mihinkään

Murheellisten laulujen aika ei olekaan ohi, kirjoittaa HS:n musiikkitoimittaja Ilkka Mattila.

Ahti Lampi (vas. ylh.), Reijo Kallio, Olli Halonen (vas.alh) ja Martti Syrjä ovat puhutelleet kansaa alakulon kautta.

2.1. 10:36

”Se on siunaus ja kirous, että synnyttiin Pohjolaan”, siinä lauletaan. Jos en olisi tiennyt, että kappale on tehty vuonna 2021, olisin sijoittanut sen ehkä 1990-luvulle tai vielä kauemmas menneisyyteen.

Olli Halosen Pohjola on suuri hitti. Se on ollut singlelistan ykkönen ja radiosoittolistan ykkönen, ja sitä on tähän mennessä kuunneltu Spotifyssä kaksitoista ja puoli miljoonaa kertaa.

Se on myös osoitus siitä, että Suomi on edelleen se sama murheellisten laulujen maa kuin Kari Tapion Olen suomalaisessa, Ahti Lammen Elämän valttikorteissa tai Reijo Kallion Yksinäisessä.

Vaikka Suomessa olisi kuinka paljon voimaannuttavia erolauluja kirjoittavia naisartisteja ja menestyksellään ja rahoillaan henkseleitä paukuttavia räppärimiehiä, niin surullisen ja itsesääliä tihkuvan jollotuksen kysyntä ei ole hävinnyt mihinkään.

Oli avoinna kaikki portit ja ne suljin takanain ja hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei.

Lue lisää: Tähän maahan ei tarvita lisää tuollaisia vätyksiä, sanoi levy-yhtiön edustaja – Nyt Olli Halonen teki yhden vuoden isoimmista hiteistä

Syy tähän kaikkeen tuskassa rämpimiseen löytyy laulujen mukaan maantieteestä ja genetiikasta. Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maassa onneton päähenkilö sattui syntymään syyttömänä tähän maahan pohjoiseen ja kylmään, ja niin on päässyt käymään myös Halosen hitissä.

Eppu Normaalin klassikkohitissä on toki myös ironinen taso, ja Olli Halonenkin käsittelee suomalaista surkuttelua mustalla huumorilla. Puhumattakaan Leevi and the Leavingsin kappaleista, joiden synkissä tarinoissa oli kontrastina kauneutta ja arkista erotiikkaa.

Ironia ja kaikenlainen kontrastihömpötys vain tuppaa jäämään raskaan melankolian jyräämäksi. Martti Huuhaa Innanen yritti jo vuonna 1967 parodioida alakuloisia tangoja kappaleella Elsa, kohtalon lapsi. Kappale nousi listaykköseksi, koska kuulijat ottivat sen vastaan oikeana murheellisena tangona.

Olli Halonen kertoi vastikään HS:n haastattelussa siitä, kuinka hän käy sukunsa kotiseudulla Leppävirralla Pohjois-Savossa ja tajuaa, että paikallisessa baarissa ”soi välillä sellainen musiikki, joka ei kuvasta sitä maailmaa, jossa he elävät”. Halonen tarkoittaa tällä todennäköisesti etelän suurissa kaupungeissa elävän ihmisen, ehkä myös yhdysvaltalaisen gangsterin maailmaa kuvaavaa musiikkia.

Suomalaisen musiikkimaun muuttumista liioitellaan. Alakuloa ja itsesääliä kaivataan yhä, mutta nyt siinä kaipuussa nähdään jo vähän jotain koomista. Iloitkaamme siitä!

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat