Münchenin Lohengrin on laulun juhlaa – Mika Kares sai raikuvat aplodit kuninkaan roolissa

Cannes-menestystä saaneen Kornél Mundruczón ohjaus saa puhtia staattisen ensimmäisen näytöksen jälkeen.

Baijerin valtionoopperan uuden Lohengrin-ohjauksen loppukohtaus: seisomassa vasemmalla Mika Kares ja André Schuen, keskellä nimiroolin Klaus Florian Vogt.

2.1. 16:11

Richard Wagnerin Lohengrin Baijerin valtionoopperassa 21.12. Ohjaus Kornél Mundruczó, kapellimestarina Constantin Trinks. Päärooleissa mm. Mika Kares, Klaus Florian Vogt, Johanni van Oostrum ja Anja Kampe.

Mika Kares sai maailmantähtiä vilisevässä Baijerin valtionoopperan uudessa Lohengrin-ohjauksessa raikuvat aplodit myös vuoden viimeisessä esityksessä.

Kuningas Heinrichin rooli on usein näyttämöllisesti hieman tylsä – hän edustaa auktoriteettia, mutta draama tapahtuu muiden päähenkilöiden kesken.

Cannes-menestystä elokuvaohjaajana saanut Kornél Mundruczó keksi rooliin uusia ulottuvuuksia. Hän pyysi Karesta olemaan kuin Saksan liittopresidentti eli arvovaltaa omaava luovija, jolla ei kuitenkaan ole vastaavaa valtaa kuin liittokanslerilla.

Tämä elävöitti Kareksen näyttämötyötä oivasti. Kaunis bassoäänikin pelasi moitteetta myös kohdissa, jossa Wagner laittaa basson laulamaan jopa epäkäytännöllisen korkealta.

Mika Kares on kuin Saksan liittopresidentti ja yrittää sovitella kansan ristiriitoja Lohengrinin uudessa ohjauksessa Baijerin valtionoopperassa.

Ohjaus ja lavastus olivat ensimmäisessä näytöksessä turhan staattisia, joskin kuuluisa kaksintaistelu kipinöi aivan sananmukaisesti. Seuraavissa näytöksissä ohjaus löysi puhtinsa. Lavasteissa ja puvuissa riitti lopulta yllätyksiäkin.

Lavan takaseinästä paljastuu hääkohtauksessa yllätyksiä. Keskellä Lohengrin (Klaus Florian Vogt) ja aurinkopuvussaan Johanni van Oostrum.

Vain kolme vuotta sitten, ennen pandemiaa, arvioin Lohengrinin edellistä ohjausta tässä samaisessa Baijerin valtionoopperassa.

Silloisessa Richard Jonesin ohjauksessa nimiosan lauloi Klaus Florian Vogt, kuten nytkin.

Baijerin valtionooppera on Saksan varakkaimpia taloja, ja siksi supertähdet Vogt ja Jonas Kaufmann vuorottelevat usein Wagner-tenorirooleissa.

Kaufmannin äänessä on baritonaalisempi sointi ja enemmän wagneriaanista terästä, elämää ja erotiikkaa.

Mutta Vogt on ehkä vielä ainutlaatuisempi ja kliseisen Wagner-mylvinnän vastakohta! Hänen soinnissaan on lähes kontratenorin kirkkautta. Se läpäisee orkesterin wagneriaaniset sointimassat vaivatta. Hänellä on myös tallella hivelevän hiljaiset, hopeisesti helkähtävät pianissimo-sävyt, joihin Kaufmannilla ei ole mahdollisuuksia.

Sanoisin, että Graalin maljaan liittyvien puhtaiden hahmojen, kuten Lohengrinin ja Parsifalin, rooleissa Vogt on jokseenkin lyömätön.

Monissa muissa Wagner-tenorirooleissa Kaufmann on parhaimmillaan vaikuttavampi.

Myös nuori Elsa on sama kuin edellisessä ohjauksessa, Johanni van Oostrum. Ja hänkin on yhä sävykkäämpi. Sopraanon sointi on todella kaunis.

Melkein tulee mieleen Karita Mattilan loistosuoritus Lontoossa 1997. Van Oostrum tosin esittää puhtaan viattomuuden jälkeen epäilyn ja manipulaation kokemukset ehkä vieläkin vakuuttavammin tässä ohjauksessa.

Mattila puolestaan vaihtoi tässä talossa Lohengrinin Ortrud-noidan rooliin vuonna 2019 erinomaisen onnistuneesti. Nyt hänen linjakas laulunsa sai vertailukohdakseen toisen loistolaulajan, Anja Kampen.

Kampella on nykykunnossaan vielä enemmän jylisevää voimaa, ja siksi hän oli myös Berliinin valtionoopperan Ringin keskeisin naishahmo Brünnhilde.

Pienemmissä rooleissa varsinkin Suomessakin kykyjään väläyttänyt André Schuen oli mainio. Friedrich von Telramundin rooli on isompi, mutta siinä Johan Reuter pääsi mielestäni vain hyvään kansainväliseen keskitasoon.

Kuulemassani näytöksessä nimekäs kapellimestari François-Xavier Roth oli sairastunut, ja tilalle pääsi Constantin Trinks. Hän aloitti herkän ja vaikean alkusoiton niin hitaasti, että jopa Baijerin valtionoopperan laatuorkesteri oli hädissään ja epävireinen. Vähitellen tempot luontevoituivat, ja orkesteri alkoi päästä loistavien laulajien tasolle.

Sillä tämä Lohengrin, kuten Münchenissä niin usein, oli nimenomaan laulajien juhlaa.

Ja kirkkaimmin heistä loistivat Vogt, van Oostrum, Kampe ja Mika Kares.

Ensäimmäisen näytöksen lavastusta Baijerin valtionoopperassa. Mika Kareksen kuiningas Heinrich on eturivissä toisena vasemalla.

Lohengrinin ensi-ilta on nähtävillä BR Klassikin ja Youtuben kautta.

Mika Kareksen HS-haastattelu löytyy tätä linkkiä klikkaamalla ja myös alla olevasta linkistä.

Lue lisää: Mika Kares koki ihmevuoden, ja hänet haluavat kaikki – paitsi Kansallis­ooppera

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat