Eeva Loukon romaaneissa yhdistyvät chick lit ja rikosmysteerit, mutta poliisien puuhastelu ei vakuuta

Eeva Loukon Ronja Vaara -sarja sijoittuu Helsingin Lauttasaareen.

Eeva Loukon romaaneissa yhdistyvät chick lit ja rikosmysteerit.

9.1. 15:31

Romaani

Eeva Louko: Käärmeiden maa. Otava. 364 s.

Suomessa on muiden Pohjoismaiden tapaan yleistynyt dekkarityyppi, jossa naispuolisen päähenkilön ihmissuhde­sotkuilla on tarinassa yhtä suuri osuus kuin rikoksilla. Samoin alkaa olla tuttua se, että tapahtumat sijoitetaan jonkun kaupungin tiettyyn osaan.

Eeva Loukon voi sanoa edustavan molempia näitä lajityyppejä. Hänen dekkarinsa sijoittuvat Helsingin Lauttasaareen ja niiden päähenkilö on ihmissuhdepuurossaan rämpivä toimittaja Ronja Vaara. Loukon romaaneissa yhdistyvät chick lit ja rikosmysteerit.

Ensimmäisessä dekkarissaan Onnellisten saari Louko toi Lontoossa asuvan Ronjan kotikonnuilleen Lauttasaareen tapaamaan etäistä isäänsä. Isä, entinen historianopettaja, kuitenkin murhattiin, ja Ronjakin joutui vaaraan. Rikoskomisario Anton Koivu ei puolestaan kovin hyvin onnistunut rikoksen tutkinnassa.

Sarjan kakkososassa Käärmeiden maa Ronja on palannut pysyvästi Lauttasaareen ja ottanut toimittajan pestin paikallislehdestä. Koivu taasen toivoo onnistuvansa seuraavissa tutkimuksissaan saadakseen takaisin esimiestensä luottamuksen.

Tilaisuus Koivulle tarjoutuu, kun toukokuisen Lauttasaaren edustalla sijaitsevasta Käärmesaaresta löytyy nuoren naisen ruumis. Nainen on kuollut myrkkyyn, strykniiniin, joten hänet on selvästi murhattu. Vain muutama päivä myöhemmin kuolee kesken hääjuhlien toinen nuori nainen samaiseen myrkkyyn.

Liikkuuko Lauttasaaressa sarjamurhaaja? Viitteitä Louko antaa takaumissa, joissa mennään kesään 2000 ja muutaman nuoren iloisena alkavaan illanviettoon.

Rikosjuonen lomassa Ronja luovii tunteissaan poikaystäväänsä Villeä ja uutta pomoaan Lauria kohtaan, ja Anton Koivu yrittää paikata välejään Ronjan ystävään Anskuun, joka odottaa Antonin lasta. Lisäksi Antonia kaivelee se, että murhat tuovat mieleen hänen siskonsa Auroran mystisen katoamisen 22 vuotta sitten.

Aineksia siis riittää, mutta niistä syntyy hyvin vähän mitään kunnollista. Tarina enemmän poukkoilee kuin kulkee tasaisesti eteenpäin, ja etenkin poliisien puuhastelu tuntuu täysin pöhköltä. He vain pähkäilevät, onko murhaaja tämä tai tuo todistaja tai ehkä he kaikki yhdessä.

Touhussa ei ole paljonkaan logiikkaa, kun teoriat ovat enemmän villejä kuin todennäköisiä. Lisäksi juoni, kun se lopulta kokonaisuudessaan paljastuu, on aika heikko, eikä lainkaan aukoton.

Kun dekkarissa nuorten naisten ihmissuhdeasiat käsitellään vakuuttavammin kuin itse rikosjuoni ja siihen liittyvät tapahtumat, ei kaikki ole hyvin. Lauttasaarelaiset saavat tästä kosolti kuvausta heille tutuista kaduista ja paikoista, mutta muuten on siinä ja siinä, ettei Käärmeiden maahan väsy kauan ennen sen loppua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat