Anna Veijalaisen iso­isä oli suomalainen SS-mies: Koko-teatterin johtaja purkaa töissään suvun puhumattomuuden taakkaa

26 vuotta Koko-teatteria johtaneen Veijalaisen ohjelmistolinjassa naisen asema ja naisten historia on ollut vahvasti esillä, muun muassa ylistäviä kritiikkejä keränneessä ”Saksa-trilogiassa”.

Tänä vuonna vapaan kentän Lainsuojattomat-festivaalin järjestäminen siirtyi porilaiselta Rakastajat-teatterilta Koko-teatterille. Festivaalia suunnitellaan Iisalmeen.

13.1. 2:00 | Päivitetty 13.1. 6:50

”Mieshenkilö on käynyt päivittäin ilmaisemassa tästä mielipiteensä sylkemällä ikkunaan”, osoittaa Koko-teatterin johtaja Anna Veijalainen teatterin ikkunassa seisovaa mallinukkea. Se kantaa kylttiä, jossa lukee ”real men are feminists”.

26 vuotta Koko-teatteria johtaneen Veijalaisen ohjelmistolinjassa naisen asema ja naisten historia on ollut vahvasti esillä, muun muassa ylistäviä kritiikkejä keränneessä ”Saksa-trilogiassa”. Trilogialla on myös henkilökohtainen tausta.

Ensimmäinen osa valmistui Koko-teatterin perustamisvuonna 1997, kun Veijalainen törmäsi kirjastossa sattumalta Christine Brücknerin novelliin Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille ja ”se oli pakko tehdä”. Veijalainen dramatisoi ja esitti Baader-Meinhof -ryhmään kuuluneesta terroristista samannimisen monologin, jonka Mikko Roiha ohjasi.

”Esitys tuuppasi minua isosti yhteiskunnallisen teatterin suuntaan”, hän muistelee.

Suomen ja Saksan sodanaikainen suhde on aina kiinnostanut häntä.

”Isoisäni lähti 17-vuotiaana suomalaisiin SS-joukkoihin toiseen maailmansotaan. Hän ei suostunut puhumaan asiasta minulle koskaan.”

Suvussa puhumattomaksi jääneen aiheen käsittely jatkui Eva Braunista kertovassa esityksessä Eva B. – saako murhaajaa rakastaa vuonna 2000. Veijalainen kirjoitti näytelmän, jonka yksi tärkeistä lähteistä oli isoisän jäämistöä: Albert Zollerin kirja Hitlerin yksityissihteeri kertoo (1951).

Myös aihe trilogian päätökseen Nainen Berliinissä (2003) löytyi isoisän jälkeensä jättämistä kirjoista. Tuntemattoman kirjoittajan samanniminen kirja kuvasi puna-armeijan väkivallan uhriksi joutuneen naisen kokemuksia Berliinissä keväällä 1945.

Vuonna 2003 paljastui, että kirja kuvasi anonyymisti Marta Hillersin (1911–2001) kohtaloa.

”Työ on minulle elämäntapa”, sanoo Anna Veijalainen.

Veijalaisen tekotapaa voisi sanoa vimmaiseksi.

Työtä pelkäämättömän tahtonaisen omat käsikirjoitukset ovat syntyneet teatterinjohtamisen, koreografin työn, näyttelemisen ja ohjaamisen ohella. Taustatyötä esityksiin hän on tehnyt jopa synnytyssairaalan sängyssä.

Anna Veijalaisesta on mahdotonta puhua ilman Koko-teatteria ja päin vastoin, niin vahvasti teatteri on häneen henkilöitynyt.

”Työ on minulle elämäntapa. Teatteri on tapani olla aktiivinen yhteiskunnassa”, hän summaa.

Viimeisin Veijalaisen oma teksti, syrjäytymisestä kertova Pudonneet esitettiin vuonna 2012. Tuolloin Koko-teatteri oli juuri muuttanut ensimmäisestä vakituisesta tilastaan Unioninkadulta entisen pornoelokuvateatteri New Yorkin tiloista Hakaniemeen nykyisiin tiloihin. Sittemmin aika ei ole riittänyt omille teksteille.

Teatterinjohtajan ja ohjaajan ominaisuudet ilmenivät Veijalaisessa varhain. Hän kertoo jo lapsena ”ohjanneensa ja käsikirjoittaneensa kavereiden leikkejä”.

Lapsuuden harrastuksiin kuuluivat myös jazz-tanssi ja musiikki.

”Pianonsoitto jäi, kun kanttori-isäni ei jaksanut kuunnella pimputustani”, hän sanoo ja nauraa.

Teatterikorkeakoulussa tanssijaksi opiskellut Veijalainen tunsi itsensä tanssin opiskelijoiden keskuudessa ulkopuoliseksi.

”En ollut teknisesti samaa tasoa kuin ihmiset, joilla oli klassinen balettikoulutus.”

Teatterillisempi ilmaisu kiinnosti enemmän.

”Koen saaneeni tanssista piirun verran vapaampaa ajattelua siihen, miten askarrellaan abstraktioiden tai visuaalisten asioiden kanssa ja rakennetaan musiikkia osaksi esitystä. On hyödyllistä, että pystyy ajattelemaan koreografin ja ohjaajan työtä toistensa läpi.”

Lamavuosina viesti opiskelijoille oli, että he valmistuvat kortistoon. Veijalaiselle oli selvää, että hän haluaa perustaa oman ryhmän, jossa kaikki taiteenlajit toimisivat rinnakkain yhdenvertaisina. Koko-teatterin perustamiskokous pidettiin samalla viikolla, kun hän valmistui Teatterikoulusta.

Sittemmin Koko-teatterista on muodostunut viisi vakituista ja kaksi määräaikaista sekä vuosittain useita kymmeniä freelancereita työllistävä teatteri sekä jazz-klubi. Teatteri esittää niin tanssiteoksia kuin puheteatteriakin. Jazz-puolta johtaa Veijalaisen puoliso Timo Hirvonen.

Päivätyönsä ohella Veijalainen on toiminut useissa alan luottamustoimissa, kuten vapaan kentän edunvalvontajärjestön Teatterikeskuksen hallituksen puheenjohtajana, meneillään on toinen puheenjohtajuuskausi.

Vapaan kentän tekijän palkka on ollut usein olematon, ensimmäiset kahdeksan vuotta Veijalainen kertoo tehneensä esityksiä henkilökohtaisilla apurahoilla.

”Esikoiseni oppikin kysymään herkkujen ostamisesta haaveillessaan, että äiti milloin meillä on apurahapäivä?”

Tekemisen vapaus on ollut tärkeintä.

”Se että on voinut antaa tekemisen mahdollisuuksia muille, antaa sisältöä omaan elämään”, Veijalainen sanoo.

Kuka?

Anna Veijalainen

  • Syntynyt 1973 Lohjalla.

  • Valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 1997.

  • Suorittanut teatterinjohtamisen koulutusjakson Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa 2006 sekä Suomen teatterit ry:n ja Balentorin järjestämän johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon 2021.

  • Luottamustoimia mm. Teatterin tiedotuskeskus TINFOn hallituksen varapuheenjohtaja 2018–2023, Teatterikeskuksen hallituksen puheenjohtaja 2018–2023, Jazzmuusikot ry:n hallituksen sihteeri ja taloudenhoitaja 2017–2021, Baltic Circle -festivaalin taiteellisen toimikunnan jäsen 2002-2010, Finnish Case -festivaalin taiteellisen toimikunnan jäsen 2001, Lainsuojattomat -festivaalin taiteellisen toimikunnan jäsen 2001.

  • Palkittu Ylen Vuoden Valopilkku- palkinnolla 1997 Koko-teatterin perustamisesta ja Thalia-juhlassa 2016 ohjaaja-dramaturgipalkinnolla.

  • Kirjoittanut omaelämäkerrallisen kirjan Joukkokohtaus – KokoTeatteria 10 vuotta (2007).

  • Asuu Helsingissä, kaksi lasta. Puoliso muusikko ja Koko Jazz Clubin taiteellinen johtaja Timo Hirvonen.

  • Täyttää 50 vuotta 13. tammikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat