Paula Beer on vedenhengetär Berliinissä, ja hänen vetovoimansa kannattelee väkinäistä draamaa

Realismi ja fantasia hylkivät toisiaan Christian Petzoldin ohjauksessa.

Paula Beer palkittiin Berliinin elokuvafestivaalien parhaana naisnäyttelijänä pääroolistaan Undinessa. Beer ja Franz Rogowski näyttelivät pääosia myös Christian Petzoldin aiemmassa elokuvassa Transit (2018).

4.1. 2:00

Draama

Undine – aallotar ★★★

Undine, Saksa 2020

Teema klo 22.00 ja Yle Areena (K12)

”Jos jätät minut, minun on tapettava sinut. Tiedät sen.”

Undine (Paula Beer) on juuri kuullut kahvilassa Johannekselta (Jacob Matschenz), että tämä haluaa päättää parisuhteen, vaikka on vannonut aiemmin rakkauttaan.

Undine käy työpaikallaan, missä hän esittelee vierailijaryhmälle Berliinistä tehtyjä pienoismalleja. Sitten hän palaa kahvilaan tapaamaan Johannesta, mutta kohtaakin Christophin (Franz Rogowski), joka kertoo ensi sanoinaan olevansa teollisuussukeltaja.

Oudon pikaesittäytymisen selkein syy tuntuu olevan ohjaaja Christian Petzoldin laatiman käsikirjoituksen seuraava sivu. Näin Undine pääsee kommentoimaan Christophin sukeltajuutta akvaario-onnettomuuden sattuessa.

Jatkossakaan palaset eivät putoile luontevasti kohdilleen. Aivan kuin Petzoldilla olisi ollut aihelmat noin kolmeen elokuvaan ja niistä olisi koottu yksi kokonainen.

Se tosin on todettava, että Christophin tapaamisesta alkava jakso osoittautuu elokuvan parhaaksi. Päästään muun muassa romanttiselle kaksinsukellukselle, johon omaa tarunhohtoista jännitystään tuo valtava monni.

Elokuvan pohjana olevassa tarussa vedenhengetär Undineen rakastunut ritari osoittautuu petolliseksi, ja Undine hukuttaa hänet kyynelillään.

Avauskohtauksen vuorosanassa huomion herättää sen loppu: ”Tiedät sen.” Tällä Undine viittaa saksalaisen Friedrich de la Motte Fouquén maailmankuuluun pienoisromaaniin Undine (1811), joka julkaistiin suomeksi vuonna 2016.

Tarussa vedenhengetär Undineen rakastuu ritari, joka vannoo rakkauttaan, mutta osoittautuu petolliseksi. Undine hukuttaa hänet kyynelillään. Tragedia on innoittanut sekä lukuisia oopperasäveltäjiä että koreografeja.

Petzold on kyvykäs ohjaaja, mutta vahvan DDR-draaman Barbara (2012) jälkeen hän alkoi koetella uskottavuuden rajoja keskitysleiriltä selvinneestä naisesta kertovassa Phoenixissa (2014). Transitin (2018) kohdalla väljempi ote realismiin näkyi toisen maailmansodan tapahtumien siirtämisenä selittämättä nykypäivään.

Undinessa Petzold menee vielä askelta pidemmälle, kohti maagista realismia.

Kulmikkaasta tavasta, jolla realismi ja fantasia tuodaan yhteen, kertoo juonta paljastamatta esimerkiksi Undinen opastyö. Maanpäällinen Berliini ei nivoudu millään tavoin mahdolliseen vedenhengettäryyteen. Jos haluaisi olla ilkeä, voisi väittää, että Petzold on päättänyt päästä käsikirjoitustyössä helpolla poimimalla Undinelle pitkiä vuorosanoja Berliini-historiikeista.

Mutta loppujen lopuksi en halua. Kapularakenteisuuden alla elokuvassa on omaa, vähän poissaolevan tuntuista vetovoimaa, jota voi pitkälti pitää Paula Beerin onnistumisena, myös noissa pitkissä historiikkimonologeissa. Beer palkittiin Berliinin festivaaleilla parhaana naisnäyttelijänä.

Teollisuussukeltaja Christoph (Franz Rogowski) ja vedenhengetär Undine (Paula Beer) rakastuvat Berliinissä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat