Jorma Hinkka on suunnitellut suuren osan suomalaisista valokuva­kirjoista

Graafinen suunnittelija Jorma Hinkka teki 30-vuotisen uran mainostoimistomaailmassa. Sitten valokuvataide vei voiton.

”Ennen opiskelua pukeuduin media-assistenttina siististi mustaan pukuun, valkoiseen paitaan ja kravattiin. Kun pääsin Ateneumiin, parta kasvoi heti ja ostin baskerin ja samettihousut”, Jorma Hinkka muistelee. Hänet kuvattiin kotinsa kirjastohuoneessa, jonka hän on itse suunnitellut.

10.1. 2:00 | Päivitetty 10.1. 8:01

Asunnon seiniä koristaa noin sata valokuvaa. Ne eivät ole perhekuvia vaan valokuvataidetta.

Kuvia on taas kertynyt, vaikka Jorma Hinkka lahjoitti vaimonsa Erja Hannulan kanssa kerätyn noin 300 teoksen kokoelman vuonna 2012 Suomen valokuvataiteen museolle.

”En halua luetella, keiltä on eniten teoksia. Määrällä ei juuri ole minulle merkitystä. Yksi teos voi olla tärkeämpi kuin toisen taiteilijan viisi teosta. Kaikki ovat kuitenkin tärkeitä tavalla tai toisella”, Hinkka sanoo.

Monella kuvalla on Hinkalle henkilökohtainen merkitys. Hän on tehnyt yhteistyötä valokuvataiteilijoiden kanssa 1980-luvulta saakka.

Hinkka työskenteli mainostoimistoissa 30 vuotta, viimeksi Konsepti Oy:ssä, jonka hän perusti neljän työtoverinsa kanssa. Valokuvaan Hinkka alkoi syventyä, kun alkoi suunnitella julisteita alan vanhimmalle suomalaiselle gallerialle Hippolytelle.

”Tunsin Ismo Kajanderin, yhden Hippolyten perustajista. Tulin tokaisseeksi hänelle, että heidän julisteensa voisivat olla parempia. Ismo pyysi tekemään. Tein niitä sitten kahdeksan vuotta. Se oli hauskaa ja tutustuin samalla valokuvaajiin.”

1980-luku oli hyvä aika kiinnostua valokuvasta, joka oli juuri astumassa taiteeksi muiden taiteiden rinnalle.

Sitä muutosta kuvaa myös museolle lahjoitettu Hannula & Hinkka -kokoelma, jonka keräämiseen meni 30 vuotta. Kokoelmasta julkaistun kirjan nimikin on Valokuva taiteeksi (2012).

Samaa kehitystä vauhdittamaan tehtiin järkälemäinen kirja Valokuvan taide – Suomalainen valokuva 1842–1992 (1992). Hinkka kuului toimituskuntaan Jukka Kukkosen ja Tuomo-Juhani Vuorenmaan kanssa. Se oli ensimmäinen valokuvakirja, jonka Hinkka suunnitteli.

”Arkistojen ja muiden lähteiden penkominen vei Kukkoselta ja Vuorenmaalta vuosia. Yritin kiireesti opiskella kirjan suunnittelua. En häpeä tulosta, vaikken vielä ihan ymmärtänyt, että kirja on kokonaisuus, jossa kaikki yksityiskohdat pitää ratkaista yhtä huolellisesti.”

Elettiin aikaa ennen digitaalisuutta. Tiedostoja ei jaeltu verkossa, vaan kuvaajat toivat Hinkalle printtejä ja dioja henkilökohtaisesti. Niin hän tutustui kuvien ohella niiden tekijöihin.

Hinkka kehuu etenkin kirjan kuvia. Niitä on paljon, ja ne pääsevät oikeuksiinsa. Hinkka kertoo, että alan velho Terho Turunen teki kuvien värierottelun reprokameralla. Jos hyviä vedoksia ei löytynyt, Vuorenmaa teki negatiiveista uudet vanhoilla menetelmillä.

Kirjojen suunnittelijana Hinkka siis ikään kuin kiipesi latvasta puuhun. Viimeisen 30 vuoden aikana hän on suunnitellut ison osan suomalaisista valokuvakirjoista. Niitä on julkaissut etenkin Musta Taide, jonka Vuorenmaa perusti vuonna 1990.

Viime vuonna Hinkka suunnitteli kaikki seitsemän Mustan Taiteen julkaisemaa kirjaa. Hän on työskennellyt paljon muun muassa Hannele Rantalan, Martti Jämsän, Ismo Kajanderin ja Caj Bremerin kanssa.

Lapsena Hinkka piirsi ahkerasti. Lahjat huomasi myös isä, joka ehdotti 11-vuotiaalle pojalle, että hän kirjoittaisi ja poika piirtäisi urheiluaiheisia pilakuvia samaan tyyliin kuin Arvo TiikeriTigerstedt Hesarissa. Ilta-Sanomat ostikin heidän töitään.

Hinkka kävi usein moikkaamassa isäänsä tämän töissä kirjapainossa. Kotiin tuli Kirjapainotaito-lehti, jota Hinkka luki ahkerasti. Se esitteli myös graafista suunnittelua. 2000-luvulla Hinkka keräsi divareista lehden kaikki vuosikerrat 1910–1940.

17-vuotiaana Hinkka pääsi mainostoimisto Erva-Latvalaan juoksupojaksi. Siitä hän eteni graafiseksi suunnittelijaksi ja lopulta menestyvän toimiston yhdeksi perustajaksi. Hän teki mainostöitä jo opiskellessaan Taideteollisuusopiston graafisen suunnittelun osastolla Ateneumissa.

”Ennen opiskelua pukeuduin media-assistenttina siististi mustaan pukuun, valkoiseen paitaan ja kravattiin. Kun pääsin Ateneumiin, parta kasvoi heti ja ostin baskerin ja samettihousut.”

Kirjojen suunnittelun Hinkka aloitti 1990-luvun alussa. Varsinkin typografiasta tuli hänelle erityisen tärkeä osa-alue. Niihin aikoihin se muuttui rajusti.

”Gutenbergilainen kirjapainotaito tuhottiin parissa vuosikymmenessä. Kun lopetin opiskelun 1967, sanomalehdetkin painettiin vielä kohopainolla. Offset ja valoladonta ja lopulta digitaalisuus muuttivat kaiken. Latojilta katosivat työt, ja graafisten suunnittelijoiden piti opetella niitäkin.”

Myös reprokuvaajat katosivat painoista ja graafisten suunnittelijoiden piti opetella nekin hommat. Hinkka aloitti uuden opiskelun jo 1980-luvun puolella. Suurin murros tuli 1990-luvulla.

Kuvankäsittelyn Hinkka sanoo jättävänsä yhä osaavammille, mutta typografiasta hän on muun muassa julkaissut kirjan Graafisen suunnittelijan toinen kieli (2012). Siihen on koottu hänen tekstejään aiheesta.

”Typografia on yksityiskohtien taidetta, osa kirjan ilmettä. Sen valinta vaikuttaa aina sisältöön. Se ei saa piilotella muttei myöskään nousta kukkoilemaan. Typografian pitää osallistua ja tukea kirjan sisältöä. Valokuvakirjoissa on selvää, että kuva on tärkein ja typografia toissijainen elementti.”

Hinkka on tehnyt töitä valokuvataiteen parissa noin 40 vuotta, puolet elämästään. Viimeiset 15 vuotta se on ollut hänen tärkein työsarkansa. Omasta kuvaamisestaan hän ei ensin halua sanoa mitään, vaikka on harrastanut sitäkin jo teini-iästä alkaen.

”Pimiöpuuha oli raskasta, joten siirryin diaan, joka taas oli tylsää. Kuvaaminen hiipui, kunnes digitaalisuus toi sen takaisin.”

Hinkka osoittaa ikkunaa, josta näkyy Helsingin tuomiokirkon torni. Näin sydäntalvella aurinko laskee sen taakse ja saa tornin näyttämään lyhdyltä. Kirkkoa Hinkka kertoo kuvanneensa melkein päivittäin.

”Oikeiden valokuvataiteilijoiden työ on tärkeintä. Minun kuviani ei ole ollut koskaan julkisesti esillä eikä kuvaamiseni ole kovin kunnianhimoista. Mutta jos Mustan Taiteen hommat joskus loppuvat, voisin ehkä ajatella viimeiseksi kirjakseni omaani.”

Kuka?

Jorma Hinkka

  • Syntyi 1943 Helsingissä.

  • Valmistui Taideteollisuusopiston graafisen suunnittelun osastolta 1967.

  • Työskenteli mainostoimistoissa 1960–1992. Oli perustamassa Konsepti Oy:tä 1983. Oma studio Graafiset Neliöt Oy vuodesta 1992.

  • Suunnitellut vuodesta 1992 alkaen noin 200 kirjaa ja portfoliota, joista noin 130 valokuvakirjoja.

  • Omia kirjoja: Graafisen suunnittelijan toinen kieli ja muita kirjoituksia (2012), Hommage à R. Mutt 1917–2017, Marcel Duchampin kolme pisoaaria ja 12 kopiota (2017), Noppaa Mallarmén kanssa – Erään runon tarinaa (2020).

  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto Valokuvan taide -kirjan työryhmälle 1993, Vuoden Graafikko 1997, Platinahuippu (Vuoden huiput -kilpailu) 2010, Pro Finlandia -mitali 2019. Myös monia mainosalan palkintoja.

  • Lahjoitti vaimonsa kanssa Hannula & Hinkka -valokuvakokoelman Suomen valokuvataiteen museolle 2012.

  • Täyttää 80 vuotta torstaina 12. tammikuuta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat