Koyaanisqatsi asettaa rinnakkain koskemattoman luonnon ja teknologian ympäröimän nykyihmisen

Minimalisti Philip Glassin hypnoottinen musiikki auttoi tekemään Godfrey Reggion elämyksellisestä dokumentista kulttipalvotun klassikon.

Koyaanisqatsi-dokumentissa nähdään ihmisen luoman teknologian vaikutuksia luontoon.

5.1. 2:00

Koyaanisqatsi ★★★★★, USA 1982, Teema klo 21.30 ja Yle Areena.

Godfrey Reggion Koyaanisqatsi (1982) on kokeellinen montaasidokumentti, jonka keskeisinä vastavoimina vuorottelevat usein koskemattomana tai ihmisen turmelemana kuvattu luonto, sekä kaupunki ja teknologia. Kuvien kavalkadi hyödyntää aikarakenteiden rikkomista: erämaan rauhaa kuvataan hidastetuin ja suurkaupunkien vilinää nopeutetuin kuvin.

Visioita siivittää ja elämyksellisiä tunteita johdattaa minimalisti Philip Glassin hypnoottinen musiikki. Elokuvakerronnan tapoja uudistanut Koyaanisqatsi koettiin oitis ainutlaatuiseksi elämykseksi, jonka kulttisuosio pääsi kasvamaan elokuvan syntyaikaan yleistyneiden videonauhureiden välityksellä, ennen kuin filmi vedettiin markkinoilta levitysoikeusmuutosten myötä.

Koyaanisqatsi oli helppo yksinkertaistaa sekä luonnonmukaisen, ”puhtaan ja oikean” elämäntavan ylistämiseksi, että vastalauseeksi sivilisaatioiden teknistymiselle, mikä ei suinkaan ollut Reggion tarkoitus. Haastatteluissa ohjaaja on korostanut halunneensa lähinnä osoittaa kuinka merkittävästi teknologia on läsnä jokapäiväisessä arjessamme.

Kukin katsoja kokee aistiärsykkeiden ja assosiaatioiden elämyksellisen matkan omin tavoin, ilman mitään yksittäistä oikeaa tulkintaa. Jos oman aikansa ympäristövalveutuneet löysivät elokuvasta omat viestinsä 40 vuotta sitten, niin on selvää, että tämän päivän tietoisuudessa yhä useampi lukee elokuvaa myös ekologisin miettein.

Kuvauksen ja leikkauksen mestarinäytettä on lähes mahdotonta kuvitella ilman Glassin musiikkia.

Reggio houkutteli säveltäjän projektiin näyttämällä tälle kuvasarjojaan Glassin musiikin säestyksellä. Yhteisvaikutuksesta innostunut säveltäjä kirjoitti musiikin erillisiin elokuvaosioihin, minkä jälkeen ohjaaja leikkasi elokuvan tyystin uudelleen, musiikista itse saamiensa näkemysten mukaan. Poikkeuksellinen kaksivaiheinen metodi osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi.

Elokuvan soundtrack-levylle ei kuitenkaan mahtunut musiikista kuin osa. Myöhemmin Glass levytti työn uudelleen uusilla kappaleilla täydennettynä, ja teosta on esitetty ympäri maailmaa sekä säveltäjän oman yhtyeen että muiden muusikoiden toimesta, myös Suomessa.

Elokuvamusiikin tekoon alun perin kielteisesti suhtautuneesta Glassista kehkeytyikin myös tuottelias ja arvostettu filmisäveltäjä, mutta usein ollaan sitä mieltä, että Koyaanisqatsin maagisuutta hän ei ole kyennyt toistamaan.

Reggion ja Glassin yhteistyö jatkui jatko-osissa Powaqqatsi (1988) ja Naqoyqatsi (2002).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat