Lontoo
Maalaustaide
Paul Cézannen retrospektiivinen näyttely Tate Modernissa Lontoossa 12. maaliskuuta saakka. Avoinna joka päivä 10–18. Tate.org.uk.
Lontoon Tate Modern tarjoaa parhaillaan harvinaista silmänruokaa. Museossa on esillä yhteensä noin 90 ranskalaisen klassikon Paul Cézannen (1839–1906) öljymaalausta, akvarellia ja luonnoskirjaa täynnä valoa, lämpöä ja jännittäviä kuvallisia oivalluksia.
Cézannen taidetta on viime vuosina esitelty lähinnä temaattisissa näyttelyissä, jotka ovat keskittyneet esimerkiksi muotokuviin tai akvarelleihin. Taten näyttelyä edeltäneet koko tuotannon läpileikkaukset ajoittuvat 1900-luvun puolelle.
Näyttely on järjestetty yhteistyössä Chicago Art Instituten kanssa, jossa se nähtiin viime vuonna. Yhteisestä näyttelyluettelosta käy ilmi, että varsin moni amerikkalaiskokoelmissa oleva teos on jäänyt Atlantin tuolle puolen.
Syyt voivat ulottua astronomisista vakuutuskustannuksista geopolitiikkaan. Cézanne nousi maailman kalleimpien taiteilijoiden joukkoon, kun Qatarin hallitsijaperhe maksoi hänen Kortinpelaajat-maalauksestaan (1892–93) vuonna 2011 noin 250 miljoonaa dollaria. Myös sota Ukrainassa lienee tehnyt lainaajista varovaisia.
Tämä kaikki kuitenkin unohtuu näyttelyyn astuessa.
Seikkailun avaa Cézannen myöhäistuotantoon kuuluva hedelmäasetelma, joka tempaa välittömästi hänen omaperäisen ilmaisunsa taikapiiriin, jossa perinteiset perspektiivin lait eivät päde. Kun siihen piiriin joutuu, siitä ei heti pääse irti. Ja miksi yrittäisi, jos katsominen on silkkaa nautintoa.
Paul Cézanne: Omakuva vaaleanpunaisella taustalla, 1875, öljy kankaalle. Musée d'Orsay, Pariisi.
Cézannen tie yhdeksi taiteen historian merkittävimmistä maalareista ei ollut mutkaton. Hänen varhaistuotantonsa edustaa raakaa ja kömpelöä ekspressionismia. Nuori Cézanne oli romantikko, joka imi ahnaasti vaikutteita museoista ja klassisesta kirjallisuudesta ja herkutteli kuolemalla, erotiikalla ja pääkalloilla. Väkivalta ulottui maalausten aiheista usein myös niiden ulkoasuun.
1900-luvun lähestyessä villit orgiat seestyivät pastoraalisiksi kylpijäsommitelmiksi ja maisemien myrskyt tyyntyivät valon, värin ja muodon vangitsevaksi runoudeksi. Syntyi se Cézanne, jonka me parhaiten tunnemme ja jota me arvostamme.
Paul Cézanne: Kolme kalloa, 1902–1906, akvarelli. – The Art Institute of Chicago.
Ratkaiseva murros tapahtui 1880-luvulla, Cézannen palattua Pariisista kotiseudulleen Etelä-Ranskaan. Hän hylkäsi kirjalliset aiheet ja keskittyi kuvaamaan omaa arkeaan, sitä mitä näki edessään. Aiheet rajautuivat maisemiin ja asetelmiin. Henkilökuvien mallina oli useimmiten hänen puolisonsa Hortense. Mallit kylpijäaiheisiin Cézanne löysi museoiden maalauksista.
Hän omaksui impressionistien opit, mutta pyrki nopeita tuokiokuvia syvemmälle. Cézanne tavoitteli maalauksia, joissa yhdistyisivät klassisen taiteen muodollinen lujuus ja ulkoilmamaalauksen tuoreus. Hän ymmärsi, että tähän päästäkseen hänen oli räjäytettävä koko maalaustaiteen siihenastinen perinne ja luotava kaikki ikään kuin uudelleen.
Cézanne kirjasi kirjeisiinsä teoreettisia mietelmiä. Niistä tunnetuin, ”maailman tarkastelu lieriöinä, palloina ja kartioina”, johti kubismin ja edelleen geometrisen abstraktion syntyyn. Maalaustelineen ääressä hän kuitenkin luotti intuitioonsa ja vähät välitti teorioista.
Hänen taiteensa keskeiset käsitteet olivat ”aistimus”, mikä viittaa välittömään silmän havaintoon, ja ”toteutus”, mikä tarkoittaa näiden aistimusten tarkkaa sijoittamista kankaalle. Kuva-aihe oli hänelle vain tekosyy, sillä hänen varsinainen aiheensa oli itse näkemisprosessi. Juuri tämä tekee hänen teoksistaan niin kiehtovia.
Cézanne ei tavoittanut maisemiinsa vain Etelä-Ranskan kirkasta valoa. Hänen teostensa ääressä voi melkein tuntea ihollaan, miten kuuman kesäpäivän hehku laskeutuu maiseman ylle. Ja hänen puunsa, ne eivät ole mitään parsakaaleja, sillä hän osasi maalata myös tuulen, joka kevyesti heiluttaa niiden oksia. Cézannen teokset ovat moniaistisia, ja niiden edessä huomaa toistuvasti kysyvänsä itseltään ”miten hitossa hän teki tuon?”
Paul Cézanne: Omenakori, n. 1893, öljy kankaalle. Hedelmäasetelmista tuli esikuvallisia teoksia, joihin on jo kauan viitattu taideopetuksessa. – The Art Institute of Chicago.
Entä hedelmäasetelmat? Jokainen niistä on kiehtova visuaalinen luento kolmiulotteisten asioiden ja esineiden esittämisestä kankaan tasopinnalla. Myöhemmin niistä tuli esikuvallisia teoksia, joihin on viitattu taideopetuksessa jo lähes sata vuotta.
Cézannen maine kasvoi kuitenkin hitaasti. Aluksi hänen taiteelleen naurettiin, ja hänellä oli vaikeuksia saada teoksiaan esille Pariisin salonkeihin. Merkittävä käänne osui vuoteen 1895, jolloin galleristi Ambroise Vollard järjesti hänen ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Pariisissa. Se oli valtava menestys etenkin taiteilijoiden parissa ja liitti hänen nimeensä epiteetin ”taiteilijoiden taiteilija”.
Cézannen taiteen merkitys toisille taiteilijoille korostuu Lontoon näyttelyssä, johon on tietoisesti kerätty muun muassa Pablo Picasson, Henri Matissen, Henry Mooren ja Jasper Johnsin omistamia tai omistuksessa olleita teoksia.
Vaikuttavaa listaa täydentää näyttelyluettelo, jossa nykytaiteilijat kuten Ellen Gallagher, Laura Owens ja Luc Tuymans kirjoittavat Cézannen taiteen merkityksestä työlleen. He kaikki ylistävät maalausten lujuutta, energisyyttä ja sitä, miten hyvin ne ovat kestäneet aikaa.
Paul Cézanne: Mont Sainte-Victoire, 1902–6, öljy kankaalle. – Philadelphia Museum of Art.