Kotimainen luontodokumentti Naalin paluu aiheuttaa risti­riitaisia tunteita – ja se on hyvä

Kimmo Ohtosen teos tuntuu rehellisimmältä luontodokumentilta aikoihin.

Naalien elämää seurataan Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisilla alueilla. Tämä vaihtoturkkinen yksilö kuvattiin kesällä Huippuvuorilla.

6.1. 2:00 | Päivitetty 7.1. 10:02

Riistakamerassa vilahtava naali näyttää valvontakameran hiipparilta. Arktinen nisäkäs ei kuitenkaan ole tarinan pahis. Naalin paluu -dokumentissa se on olosuhteiden ja ihmistoimien uhri, jonka asettumista takaisin Suomeen odotetaan innolla.

Tv-dokumentin käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Ohtonen kertoo, kuinka metsästys romahdutti naalikannan 1900-luvun alussa. Vaikka laji on sittemmin suojeltu, ei Suomessa ole tiettävästi pesinyt yhtään paria sitten vuoden 1996. Tai oikeammin, ei ollut pesinyt vielä vähän aikaa sitten.

Kimmo Ohtonen kuvasi naalidokumenttiaan kahden vuoden ajan.

Dokumenttia kuljettaa pyrkimys saada naali takaisin Suomeen, muutenkin kuin päiväseltään pistäytyvänä vieraana. Ohtonen käy katsomassa, kuinka koiran kuivamuonalla täytetty talviruokinta-automaatti kuskataan tunturiin ja kuinka norjalaisella tarhakasvattamolla tehdään työtä pohjoisen naalikantojen elpymiseksi. Kasvattamolla majailee kahdeksan pesivää paria.

Ihmisten toimenpiteiden ansiosta naaliyksilöiden määrä on enemmän kuin tuplaantunut vuosituhannen vaihteesta. Kameran edessä esiintyvät ihmiset eivät siis ole tarinan pahiksia hekään.

Naalin tassunjäljet lumessa Käsivarren erämaassa.

Ohtonen tunnetaan eritoten luonto-ohjelmista, kuten Löydä luontosi ja Ulos luontoon, sekä luontoaiheisista kirjoistaan, kuten Karhu – Voimaeläin. Naalin hän sanoo ensimmäistä kertaa kohdanneensa jo kymmenen vuotta sitten. Dokumenttia lajista on tehty viimeisen kahden vuoden ajan.

Kamera seuraa tosin enemmän naalien suojeluun erikoistuneita ihmisiä kuin lajia itseään. Niinpä se kulkee niin metsähallituksen ylitarkastajan kuin tutkijoiden kannoilla.

Vaikka kerronta tarkentaa suojelutoimiin, kyse ei ole pelkästä hyvän mielen dokumentista. Yksi tapa suojella naaleja on karsia näiden elintilat valloittanutta kettukantaa – siitäkin huolimatta, että maanlaajuisesti se on viime vuosina harventunut muutenkin.

Tässä kohtaa ei kaunistella. Dokumentissa nähdään ketun ampuminen.

”Luonnossa ei ole pahoja tai hyviä eläinlajeja”, Ohtonen lausuu dokumentissaan. Naalin paluu kertoo riviensä välissä tarinaa luonnon ristiriitaisuudesta, hyvän ja pahan akselin ohittavasta toiminnasta.

Ihmisen toiminnalle voi tosin antaa myös oikean ja väärän moraalileimoja. Lajimme on ensin sössinyt eläintoverinsa menestymismahdollisuudet, sitten yrittää vimmaisesti korjata niitä.

Metsähallituksen naalityöntekijä etenee Paistunturin erämaassa.

Teos tuntuu rehellisimmältä luontodokumentilta aikoihin. Se herättää myös vilpitöntä toivoa: suojelutoimet tuottavat tulosta.

Arktisen nisäkkään kohdalla tuloksilla on symboliarvoa. Ilmastonmuutoskello tikittää, mutta ainakin yhden lajin kohdalla kelloa ehditään ehkä kääntää. Se on tietenkin hyvisten hommaa.

Naalin paluu, TV1 la 7.1. klo 18.45 ja Yle Areena.

Oikaisu 6.1.2023 kello 13.42: Korjattu otsikkoon dokumentin oikeaksi nimeksi Naalin paluu.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat