David Foster Wallacen mahdoton romaani synnytti mahdollisen kuunnelman

Onko Radioteatterin kunnianhimoinen Päättymätön riemu -kuunnelma dramatisointi vai vain David Foster Wallacen innoittama teos?

Krista Kosonen ja Otto Rokka kuuluvat Päättymätön riemu -kuunnelman maineikkaaseen näyttelijäkaartiin.

9.1. 2:00 | Päivitetty 9.1. 10:46

David Foster Wallacen (1962–2008) vuonna 1996 ilmestynyt Infinite Jest on postmoderni klassikko.

Kirjailija itse piti teoksensa kääntämistä muille kielille mahdottomana. Niin ovat pitäneet myös monet kirjankustantajat.

Kun teoksesta ilmestyi vuonna 2020 Tero Valkosen suomennos nimellä Päättymätön riemu, se oli vasta yhdeksäs käännös maailmanmaineeseen nousseesta romaanista. Nykyään käännöksiä on ilmeisesti kymmenen.

Yhtä lailla mahdottomana on pidetty Päättymättömän riemun dramatisoimista. Ainoa tunnettu sovitus on saksalaisen Habbel am Ufer -teatterin 24-tuntinen ulkoilmaesitys vuodelta 2012.

Radioteatteri on siis tarttunut todella isoon haasteeseen sovittaessaan Päättymättömän riemun kuusiosaiseksi kuunnelmajärkäleeksi. Siihen on myös panostettu. Rooleissa on sellainen rivi isoja nimiä, että luettelen heistä vain muutaman: Krista Kosonen, Tommi Korpela, Mikko Leppilampi, Olavi Uusivirta, Pirjo Lonka.

Ohjaajana on Wallacen tavoin polveilevan monitasoisesta käsialastaan tunnettu Juhana von Bagh, jonka audiodramatisoinnit Tuntemattomasta sotilaasta (2014) ja Nokia-yhtiön tarinasta (2017) voittivat molemmat Koura-palkinnon. Hänen lisäkseen käsikirjoittamiseen ovat osallistuneet Liila Jokelin ja Jussi Moila.

Lienee pakko tunnustaa, että en ole lukenut Päättymätöntä riemua. Olen siis puutteellinen vertaamaan dramatisointia alkuperäisteokseen. Voin verrata sitä ainoastaan siihen, mitä tiedän romaanista.

Tommi Melender kertoi arvostelussaan Helsingin Sanomissa lokakuussa 2020 saavansa sekä alkuperäisestä romaanista että käännöksestä ”tekstin mielihyvää”. Kuunnelmasta en sellaista tavoittanut.

Lue lisää: David Foster Wallacen ”mahdottomaksi käännettäväksi” kutsutun jättiteoksen suomennos synnyttää samanlaista tekstin mielihyvää kuin Wallacen proosa englanniksi

Kuunnelma myös vääjäämättömästi yksinkertaistaa tarinaa. Jaksojen alkuun sijoitetut ”aiemmin tapahtunutta”-pohjustukset korostavat pyrkimystä tehdä teoksesta selkeämmin juonellinen.

Uskallan heittää ilmaan kysymyksen: onko kyseessä vakavasti otettava dramatisointi vai pikemminkin Wallacen innoittama ja vaikuttama teos?

Joka tapauksessa, vertailut unohtaen, Päättymätön riemu on ihan mahdollinen kuunnelma. Vaikka sen loputtomat päihdekohtaukset ovat vähän kömpelöitä, niistä syntyy surullinen kuva ihmisistä, jotka pakenevat todellisuutta, ja hauskanpidosta, joka ei ole hauskaa.

Toinen pakopaikka on viihde. ”Päättymätön riemu”-niminen elokuva saa ihmiset vaipumaan aivokuolemaa muistuttavaan tilaan. Siksi sitä käytetään terrorismin välineenä.

Kiinnostava kuriositeetti on se, että ilmestyessään lähitulevaisuuteen sijoittunut fantasia tapahtuu nyt menneisyydessä – sen on arvioitu sijoittuvan vuoteen 2011.

Toteutuiko tarina? Emme ehkä ole sentään ihan aivokuolleita, mutta kuitenkin...

Päättymätön riemu, Radio 1 klo 21.00 ja Yle Areena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat