Herkullisesti näytellyssä operetissa lähetetään haisevat terveiset Putinille

Dmitri Šostakovitšin karnevalistinen Lempeä lähiössä -operetti arvostelee ilon kautta neuvostoyhteiskunnan kipupisteitä.

Semjonin roolin laulaa Hannu Niemelä, Drebednjovina on Petteri Loukio.

13.1. 14:58

Ooppera

Dmitri Šostakovitšin Lempeä lähiössä (Moskva, Tšerjomuški) Aleksanterin teatterissa 12.1. Ohjaus Ville Saukkonen.

Helsinkiläinen Opera Box jatkaa taiteellisesti kunnianhimoista linjaansa tuomalla näyttämölle harvoin esitetyn ja suhteellisen paljon resursseja vaativan teoksen, Dmitri Šostakovitšin Moskva, Tšerjomuški -operetin.

Joissakin lähteissä myös musikaaliksi sanotun teoksen nimeksi annettiin ensin sen englanninkielisen version mukaan Moskovan paratiisi, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan nimi ymmärrettävästi muokattiin neutraalimpaan, sinänsä mihinkään liittymättömään Lempeä lähiössä -muotoon.

Teos nähtiin Suomessa ensimmäistä kertaa.

Vuonna 1959 kantaesityksensä saanut Lempeä lähiössä kertoo nuorista pariskunnista, jotka ovat muuttamassa valmistuvassa olevaan moskovalaislähiöön. Koska korruptio kukoistaa, joku vetää välistä ja yksi pari jää ilman asuntoa. Myös lemmensuhteisiin liittyy kiemuroita.

Lempeä lähiössä on avoimesti parodia, eikä siihen varsinaisesti sisälly Šostakovitšille ominaista kaksoisdiskurssia. Sen sijaan teos ottaa kaiken irti 1950-luvulla neuvostoyhteiskunnassa vallinneesta, taiteelle rajoitettua vapautta suoneesta suojasää-ilmapiiristä.

Lippua heiluttaa Ljusja (Mariia Bertus).

Monenkirjavat tyylilainat ja viittaukset ovat teoksen musiikissa keskeisiä: on tanssinrenkutusta, kansanmusiikkia, balettia ja iskelmää. Kapellimestari Jonas Rannila hyödyntää teoksen parodialuonnetta ilkikurisella otteella. Jo Sinfonietta Ariadnen soittamista alkutahdeista tulee mieleen Retuperän WBK:n hallitun hallitsematon töräyttely vappuaamuna, mikä on kerrassaan riemastuttavaa!

Lempeä lähiössä on visuaaliselta ilmeeltään komea. Lavastaja Aili Ojalo luottaa kirkkaisiin perusväreihin ja karnevalistiseen, ylilyövään kuvastoon. On sirppiä ja vasaraa, lentäviä Lada-autoja, kultainen Lenin-patsas, maatuska sekä rouheaa työmaaesineistöä sementtimyllyineen. Taina Relanderin kuorolle suunnittelemat puvut ovat silmiähivelevän rumia – juuri oikealla tavalla.

Operetin rakenne on yksinkertainen: räikeällä tanssimusiikilla kyllästetyt orkesteriosuudet vuorottelevat kuorokohtausten, melodisten soololaulujen ja naiivien duettojen kanssa. Tässä olisi ollut ratkaisun avain esityksen keskeisempään ongelmaan, pituuteen.

Kaikkia näytöksiä olisi voinut lyhentää reilusti dramaturgian siitä kärsimättä. Kolme tuntia on yksinkertaisesti liikaa tämäntyyppistä hömpötystä, vaikka esimerkiksi Joutsenlampi-kohtaus itsessään oli ratkiriemukas.

Joukkokohtaukset ovat esityksen parasta antia.

Ville Saukkosen tarkasti ohjaamat, överiä kohellusta sisältävät joukkokohtaukset ovat esityksen parasta antia. Peter Pihlströmin koreografiassa punaposkisten, pioneeripukuisten tanssijoiden liikekieli on sopivan liioiteltua. Noora Hirnin valmentama Kamarikuoro Värinä taipuu notkeasti erilaisiin tilanteisiin: ruuhkaisessa metrossa ollaan kuin sillit suolassa, ja jonottaminen – maan tapa – on hilpeän kaoottista kouhkaamista.

Harrastelijakuorosta saa harvoin irti näin paljon herkullista näyttelijätyötä, eikä laulamisessakaan ole moittimista.

Illan monien solistien muuten ammattimaiseen työhön liittyi tässäkin produktiossa pari aika tavanomaista haastetta: miten saada laulettu teksti ymmärrettäväksi ja puheosuudet luonteviksi. Tämä ei toki koskenut kaikkia.

Edelliselle vuosisadalle jämähtäneen papparaisen roolissa nähty lavakonkari Hannu Niemelä veti puheosuutensa suvereenisti ja lähetti teoksen päätteeksi haisevat terveisensä Putinille – sellaiset, joita ei kehtaa lehdessä toistaa.

Pituudestaan huolimatta Lempeä lähiössä on hallittua ja tarkoituksella puskafarssiksi tehtyä, vauhdikasta musiikkiteatteria.

Kapellimestari Jonas Rannila, lavastus Aili Ojalo, puvustus Taina Relander ja Hanna Hakkarainen, koreografia Peter Pihlström. Kamarikuoro Värinä, valmennus Noora Hirn. Sinfonietta Ariadne. Tuotanto Opera Box. Rooleissa muun muassa: Ville Salonen, Olga Heikkilä, Hannu Niemelä, Jere Hölttä, Emilia Vesalainen-Pellas, Petteri Loukio, Reetta Ristimäki, Roope Pelo, Mariia Bertus, Rolf Broman.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat