Jälleen maailmanluokan suomalainen kapellimestari: Pietari Inkinen johtaa jopa Sibeliuksesta esiin uutta

Piti tulla laadukasta klassisen musiin perusturvaa, tulikin Pietari Inkisen johtamia yllätyksiä toisensa perään.

Kapellimestari Pietari Inkinen (vas.) ja taituripianisti Kit Armstrong tarjosivat yllätyksellisen konsertin.

12.1. 12:31 | Päivitetty 12.1. 14:56

Klassinen

Helsingin kaupunginorkesteri Musiikkitalossa 11.1., kapellimestarina Pietari Inkinen. Kit Armstrong, piano. – Chin, Beethoven, Sibelius

Konserttiohjelma luo usein jonkin ennakkoasetuksen, kuten vaikkapa: ”Miten virkistävää saada kuulla välillä perusohjelmistoa laadukkaasti soitettuna”.

Kapellimestari Pietari Inkinen yllättää täysin. Hänestä on kasvanut mestari suomalaisten kapellimestarien kansainvälistä menestystä niittävään ketjuun. Inkisen herkkävaistoisuus ja tinkimätön tahto tuottavat jokaisesta teoksesta ainutlaatuisen elämyksen. Helsingin kaupunginorkesterin soittajat nauttivat silmin nähden Inkisen näkyjen toteuttamisesta.

Pieni alkusoitto subito con forza (2020) sai heti toivomaan korealaisen Unsuk Chinin musiikkia lisää ohjelmistoon. Säveltäjä kuljetti kuulijat jännitteisen ja vauhdikkaan videopelin läpi soundilla, jota en ole koskaan aiemmin kuullut. Miten isosta sinfoniaorkesterista irtoaa tuollainen, täysin uusi äänensävy?

Pianisti Kit Armstrong ja Inkinen tekivät Ludwig van Beethovenin toisesta pianokonsertosta yhteisen kauneuden ylistyksen. Muusikoiden vaistot kohtasivat kuulijan iloksi. Toisen osan monin tavoin hivelevät sävelet olivat juuri sellaista musiikkia, mitä haluaisi kuulla viimeiseksi ennen nukahtamistaan.

Mikä orkesterin pitkässä alkusoitossa alustettiin, sen Armstrong lunasti pianollaan, perussointimaailmallaan teoksen sävellysaikaa kunnioittaen. Kadenssiinsa taituripianisti upotti koko konserton ja pari sinfoniaakin, mutta siitä juuri tuossa oman taidon näytteessä on kyse: kun on mistä ammentaa, niin olkaa hyvä. Bravo!

Kun Inkinen tarttui Sibeliuksen viidennen sinfonian alkuun eritellen, korostaen ja tutuilla elementeillä irrotellen, ensimmäinen reaktio oli, ettei näin voi tehdä. Vaan mitä seurasi? Uusia kuulokuvia, hengityksen pidättämisen aiheuttavia kasvatuksia, ihokarvat pystyyn nostattavia lopetuksia. Ja tämä sama, joka osassa.

Erityisesti tässä, soittajille tuttuakin tutummassa teoksessa, oli hauskaa nähdä miten joka ammattilainen nautti saadessaan tehdä poikkeavaa. Vaikka muutamissa paikoissa meno meinasi lähteä tutuille urille, Inkinen palautti taidokkaasti soiton pidättelevään pianissimoon ja haluamaansa rytmiin vain kasvattaakseen näkyviin sitä, mitä säveltäjä on teokseensa kirjoittanut.

Ja miten juuri Pietari Inkinen haluaa siitä kuulijoille kertoa.

Oikaisu kello 14.56: Konsertti järjestettiin 11. tammikuuta, ei 18. tammikuuta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat